Lehtijutut ovat alkuvuodesta kertoneet karua totuutta suomalaisesta terveydenhoidosta. Ruuhkautuneet päivystykset, ylipitkät jonot, jonottamiseen tuskastuneet sairaat ihmiset ja liian kovasta työtaakasta väsynyt hoitohenkilökunta kuuluvat terveydenhoidon arkeen ihan liian monilla paikkakunnilla.

Tampereen yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan potilaiden tyytyväisyys terveyskeskusten palveluihin on vähentynyt merkittävästi viimeisten 15 vuoden aikana. Tutkimuksen mukaan potilaat kokevat hoidon saatavuuden ja jatkuvuuden heikentyneen. Hoidon saatavuuteen tyytyväisten joukko on romahtanut vuoden 1998 39 prosentista 16:een. Tutkimukseen osallistui Etelä-Pohjanmaan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen ja Vaasan sairaanhoitopiirien alueelta kaikkiaan 157 549 potilasta.

  Tutkimustulos ei yllätä ketään. Herätellä sen kuitenkin pitäisi meitä kaikkia, varsinkin poliittisia päättäjiä. 

Ei ole hyväksyttävää, että ihmiset eivät saa vaivoihinsa hoitoa riittävän ajoissa. Viivästysten seurauksena potilaan tilanne pahimmassa tapauksessa pahenee ja toimintakyky heikkenee. 

  Potilaan vaihtoehdot ovat vähissä. Hänen on jäätävä jonoon odottelemaan. Tai sitten on turvauduttava yksityisiin palveluihin, joihin valitettavasti kaikilla ei ole varaa.

  Hoidon saatavuuteen ja jatkuvuuteen pitäisi palvelurakennemuutoksessa kiinnittää erityistä huomiota. Hoidon jatkuvuus on perusedellytys hyvälle hoidolle ja toimiville hoitoketjuille, joista hyötyvät etenkin eniten palveluja tarvitsevat ja niitä käyttävät potilaat.

  Terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämisessä painopistettä ollaan – ihan perustellusti – siirtämässä ongelmien hoidosta niiden ennaltaehkäisyyn. On tärkeää, että ihmisten terveys ja hyvinvointi otetaan huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.