EU:n ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus tuo mahdollisuuden purkaa kaupan esteitä. Yhdysvallat ovat Suomelle merkittävä kauppakumppani. Kauppa Yhdysvaltojen kanssa on perinteisesti ollut Suomelle ylijäämäistä. Vapaakauppasopimus ja investointisuoja ovat kaksi eri asiaa. Vapaakauppasopimukseen kaavaillaan sisältyvän investointisuoja, jossa riidat ratkaistaisiin välimiesmenettelyssä. Välimiesmenettely kehitettiin aikoinaan yksityisiin kauppasopimuksiin. Siksi se ei sovi julkisen vallan tehtävien määrittämiseen. Valtiolla tulee olla oikeus muuttaa esimerkiksi ympäristöön ja terveyteen liittyviä säädöksiä ilman, että yritys voisi haastaa valtion oikeuteen lainsäädäntömuutosten vuoksi.

Haasteita on nostettu ympäristöterveyden osalta Kanadaa ja ongelmajätteiden käsittelystä Meksikoa vastaan. Jos valtio häviää oikeudessa, velkoja saa oikeuden periä saataviaan ottamalla haltuunsa kyseisen valtion ulkomailla olevaa omaisuutta esim. takavarikoimalla.

Huoli kansallisen lainsäädännön asemasta on saanut Euroopan komission tuomaan vapaakauppasopimuksen neuvottelupöytään mallin, joka korvaisi välimiesmenettelyn. Siinä sijoittajien ja valtion väliset riidat ratkaisisi pysyvistä jäsenistä koostuva investointituomioistuin, jonka päätöksistä olisi valitusoikeus. Menettely olisi avointa. Tällä ei kuitenkaan poisteta menettelyyn liittyvää olennaista ongelmaa. Amerikkalainen sijoittaja voi edelleen vaatia, että valtion viranomaisen on otettava huomioon amerikkalaisen sijoittajan näkökulma valmistellessaan uutta lakia. Amerikkalainen kulttuuri on erilainen kuin Eurooppalainen. Uhkaaminen oikeudella on osa neuvottelutaktiikkaa. Investointisuojasopimuksen irtisanomisaika jo tehtyjen investointien kohdalla on noin 15-20 vuotta. 

Investointisuojan puute ei ole estänyt investointeja EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Ei ole näyttöä, että investointisuoja lisäisi investointeja EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Yhdysvallat tuskin tulevat hyväksymään komission esittämää investointituomioistuinta ja EU taas ei halua välimiesmenettelyä. Ratkaisu tulee todennäköisesti olemaan jonkinlainen kompromissi. Sen jälkeen on todella tärkeää, mitä luonnokseen kirjataan. Luonnokseen tulisi kirjata, että asianomaiset valtiot voisivat halutessaan estää kanteen käsittelyn kansainvälisessä elimessä. Silloin se ohjattaisiin kansalliseen menettelyyn, kun kysymys on kansallisen lain tai viranomaispäätöksen tulkinnasta. Neuvottelut tulevat jatkumaan vielä tovin.

Varmin keino varmistaa kansallinen liikkumavara on jättää investointisuoja pois neuvotteluista. Emme tarvitse investointisuojaa, pelkkä vapaakauppasopimus riittää.