Viimeisen Mannerheim Ristin ritarin, Tuomas Gerdtin poismeno havahdutti monet meistä karuun todellisuuteen – elossa olevia, Suomen itsenäisyyttä puolustaneita Sankareita on joukossamme vuosi vuodelta yhä vähemmän. He taistelivat ylivoimaista vihollista vastaan ja nöyryyttivät Talvisodassa ”isä aurinkoista” pahemman kerran, tekemällä sitkeydellään ja uhrauksillaan tyhjäksi laatimansa suunnitelman valloittaa Suomi kahdessa viikossa. Jatkosodan alussa he valloittivat takaisin Talvisodassa menetetyt alueet. Näiden molempien sotien lopputulos oli kyllä karu – kaatuneita lähes 100 000, haavoittuneita yli 200 000, isoja alueita menetettiin, mutta tärkein, eli itsenäisyytemme, onnistuttiin suurin uhrauksin säilyttämään.

Menneinä vuosina osallistuin enemmistön tavoin Sotiemme Veteraanit-keräyksiin, lähinnä lahjoittajan passiivisessa roolissa. Kun kuulin, että Coronan takia perinteistä keräystä ei järjestetä, koska varusmiesten terveyttä ei haluta vaarantaa, päätin, että nyt on pakko toimia. Viimeisen sysäyksen antoi yhden tappiomielialan lietsojan vastaus kommenttiini Vantaan raitiovaunuhankkeesta, jossa kirjoitin, että tässä tilanteessa Vantaan kaupungilla olisi tärkeämpiäkin menoja, kuten veteraanien, heidän leskien ja muissa sodan tehtävissä toimivien auttaminen. Hänen mielestään veteraaneja on enää liian vähän elossa ja heitä on myöhäistä kuntouttaa. Koska olen asiasta täysin päinvastaista mieltä, päätin perehtyä aiheeseen tarkemmin ja selvittää, ketkä kaikki vapauttamme puolustaneet ovat avun tarpeessa, mitä heidän hyväkseen on tehtävissä ja kenellä on siihen halua ja mahdollisuuksia.

Kansaneläkelaitoksen tilastotietojen mukaan, 30.6.2020 tunnuksen omaavia veteraaneja oli koko maassa 6 500. Helsinki/Vantaan alueella heitä oli 710, joista naisia oli 452 ja miehiä 258. Veteraanien keski-ikä on 95 vuotta ja heistä 70% asuu omassa kodissaan. Korkeasta iästä huolimatta jotkut heistä ovat todella reippaita ja aktiivisia. Yhteiskunnan kotona-asumisen tuki vuonna 2020 on n. 6000 € / Veteraani. Yleisimpiä veteraanien tarvitsemia palveluja ovat siivous, ateriapalvelut, kylvetykset, vaatehuolto, asiointipalvelut, kotisairaanhoito, jalkahoito ja kodissa tehtävät pienet muutostyöt kuten kynnysten poisto, tukikaiteiden asentaminen, luiskat portaikkoihin sekä pihatyöt. Lisäksi näihin kuuluvat sosiaalinen kanssakäyminen, tuettu kotikuntoutus sekä omaishoidon kustannukset.

Veteraanien puolisoja ja leskiä on n. 14 000 ja varsinkin lesket on valtiovalta jättänyt pääosin tukien ulkopuolelle, samoin, kuin Lotat ja muissa armeijan palvelutehtävissä olleet, joista osa oli sodan aikana alaikäisiä. Juuri näiden ihmisten kohdalla avun tarve on tällä hetkellä suurin. Ei taida olla valtiovallalla prioriteetit kodillaan, kun miljardeja euroja rahaa lahjoitetaan Euroopan maihin, jotka saisivat tarvitsemansa rahat vapailta markkinoiltakin lainattua, samaan aikaan, kun suuri osa Suomen itsenäisyyden puolustajista joutuu sinnittelemään alle 800€:n minimieläkkeen turvin.

Pienin asia, jonka jokainen voi tehdä, on osallistua mahdollisuuksiensa mukaan Sotiemme Veteraanit keräykseen netissä. Jokainen lahjoitettu euro on tarpeen, kun perinteiset keräykset eivät tänä vuonna toteutuneet.

Jos haluaa osallistua henkilökohtaisesti /yrityksensä kautta, niin kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen veteraaniyhdistykseen ja kysyä, mitä voisi veteraanien hyväksi tehdä paikallisella tasolla.

Meillä on tiedossa, minkä tyyppistä apua tarvitaan, joten jos sattuu tuntemaan siivous-, ateria-, vaatehuolto-, hieronta-, jalkahoito- ja remonttipalveluja tekevän yrityksen johtoa, niin voi kysyä, josko olisi halua ja mahdollisuuksia osallistua talkoisiin.

Vähän isompi juttu on järjestää keräys vapaaehtoisvoimin omalla paikkakunnalla joko samanhenkisten ystävien, paikallisen reserviläisyhdistyksen, tai vaikka ihan oman perheen voimin, minkä tein näin joulun alla yhdessä pääkaupunkiseudun veteraanijärjestöjen, Jumbon tavaratalon johdon, Jumbon ja Tammiston K-Supermarkettien ja Ylästön K-Marketin kauppiaiden kanssa yhteistyössä, mistä heille kaikille suuri kiitos. Kerron sitten joulun jälkeen tarkemmin, miten keräys meni ja mitä kaikkea yhdessä keksimme.

Haastan jokaisen asiasta kiinnostuneen osallistumaan tämän vuoden aikana vähintäänkin Sotiemme Veteraanit keräykseen ja miettimään loppuvuoden aikana, mitä olet valmis ja halukas tekemään veteraanien hyväksi ensi vuonna. Jos ei ole ihan varma, mistä kannattaa aloittaa, niin minuun voi ottaa yhteyttä – autan mielelläni alkuun.