Retoriikkataitojeni hiivuttua viimeisten vuosien aikana, kiteytin puheenvuoroni – PS:n puoluekokouksessa – alla olevaan riimitykseen. Omistin sen uusiutuneelle puoluejohdolle.  

”Älkäämme ripotelko päällemme tuhkaa, ei meitä vielä katastrofi uhkaa.

Viime vaalit menivät pahasti pieleen, se oli varmasti opposition mieleen.

Ei meidän kannata sitä enää surra, samaa mieltä lienee myös puheenjohtaja Purra.

Politiikka ja gallupit ovat kuin valtameri, vedenkorkeus ja gallupkannatus ovat lähes päivittäin eri.

Nousun aikaan ovat ”mittarit” korkealla, laskun tullessa puolestaan matalalla.

Poliittinen laivamme ajautui liikaa tyyrpuurin puolelle. Emme vielä tiedä, mitä se merkitsee Persuille ja Suomelle.

Suurin syy vaalitappioon oli hallitussopimus. Toinen syy sääntöjemme 2 §:n sisällön unohdus.

Kolmanneksi yltää valtiovarainministerin pesti, mikä pääosin kannatuksemme nousun esti.

Tulisiko laivaamme jatkossa reivata pari piirua vasempaan, Jotta äänestäjät uskoisivat tulevaisuudessa parempaan.

Tätä arvon puoluejohtajat kysyn teiltä minä, vastauksen minulle antanet vain Sinä”.

*****

Totesin yllä olevassa riimityksessä muun muassa, että ”Kolmanneksi yltää valtiovarainministerin pesti, mikä pääosin kannatuksemme nousun esti.”

Selvennykseksi totean, etten suinkaan tarkoittanut istuvaa ministeriä, vaan ministeri- instituutiota.

Ajatukseni perustuu siihen, että kun ”oppi-isäni” Timo Soini ei aikoinaan suostunut valtiovarainministerin tehtävään, vaan valitsi ”reissumiehen” (lue: ulkoministerin) salkun, niin puolueen kannatus pysyi seuraavissa eduskuntavaaleissa – Halla-ahon johdolla – erittäin korkealla.

Kun kyseistä virkatehtävää hoitivat Marini hallituksessa Keskustan kolme ministeriä, niin kuinkas kävikään, Keskusta kärsi vaaleissa rökäletappion.

Eli mielestäni olisi poliittista viisautta – muiden kuin kokoomuksen – jättää ottamatta kyseinen salkku, jos aikoo pärjätä tulevissa vaaleissa.