Aamulla YLE uutisoi siitä, kuinka hyvin asiat Suomessa ovat. Olemme sananvapauden esikuva eli maa, jossa saa sanoa ja julkaista mielipiteensä. Niin oli myös Neuvostoliitto ja sen Suomi-liittolainen. Muistan, kuinka vapaa lehdistö puhui ihanien idänsuhteiden ja täydellisen kommunismin puolesta mutta aina, kun kirjoitin asiasta silloisiin lehtiin, aina juttuni sensuroitiin. Ne eivät olleet totuudenmukaisia vaan neuvostovastaisia.

Olen pitkään kirjoitellut Uuden Suomen blogissa sillä omalla piikittävällä tavalla ja helmikuun 11, 2018 julkaisin viimeisen juttuni. Sen jälkeen Pohjois-Korealainen ilmaisuvapaus iski ja tuli tuo kuuluisa ”banni”. Se tuli kuten arvata saattaa kirjoituksesta, jossa käsittelin sharia-lakia ja sitä, kuinka tuo meilläkin vallalla oleva hyperfeminismi ja sitä seurannut ”Meetoo” vievät kohti Sharia-yhteiskuntaa, jossa sukupuolten välinen segregaatio vallitsee.

Ajattelin YLE:n aamuisen hehkuttelun kunniaksi kokeilla, saanko palautettua kirjoitusoikeudet US:n blogiin. Kuten jo arvata saatoin, niin vastaus oli kielteinen:

Hei!

Emme toistaiseksi palauta oikeuttanne kirjoittaa Uuden Suomen palveluissa.

Terveisin, US Ylläpito

On vaikeata olla ihannoimatta Yhdysvaltojen sananvapautta (vertailun sijalla 48), jossa sananvapaus on kirjattu perustuslakiin, eikä sitä voida peukaloida. Kirjoitat mitä haluat ja jos joku tuntee itsensä loukatuksi, niin nostakoon kanteen.

AamuTeeVeessä YLE:n USA:n kirjeenvaihtaja kommentoi sikäläistä tilannetta sanoilla: ”Täällä toimittajan on helppoa olla, kun ihmiset sanovat mielipiteensä”.

Kummaa kun YLE:n kotisohvalla istuvat toimittajat eivät ymmärtäneet, että näin ei ilmaisunvapauden ihmemaassa Suomessa voi tehdä.