Minua syytetään aina välillä taikauskoisuudesta, kun avoimesti vastustan poliittista islamia, joten avataan taas kerran käsite Islam.

Suomen perustuslain 11 § sanoo selvästi, että jokaisella on oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Hyvä näin! Maassamme on jo 1800-luvulta lähtien asunut islaminuskoisia tataareja, eikä asiasta ole mellakoitu, koska he ovat sopeutuneet Suomeen ja olleet pakotettuja elättämään itsensä. He ovat aina olleet samanarvoisia suomalaisten kanssa.

Samainen PL 11 § sanoo myös, että: ”Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.” Siis minareetit ja rukouskutsut eivät sisälly PL antamaan suojaan, vaan jokainen pitköön uskonsa omassa piirissään.

Tämä tuosta islamin uskonnollisesta puolesta.

Asia, minkä sitten unohdamme on poliittinen islam (Sharia), jota ei voida erottaa uskonnollisesta islamista.

Poliittinen islam määrää muslimin suhteet ympäristöön ja etenkin meihin uskottomiin (kafireihin). Koraanista 64 % ja islamtrilogian (Koraani, Siira ja Hadithi) teksteistä 51 % käsittelee tätä aihetta. Islam ei siis ole pelkkä uskonto, vaan oma sivilisaationsa, joka toimii yksityiskohtaisen ohjekirjan (Reliance of the Traveller) opastamana. Teos kuvaa Sharian eli ohjeet siitä, miten muslimin tulee elää ja minkälainen on se yhteisö, jossa muslimi saa elää.

Islaminoppineiden mukaan Sharia (poliittinen islam) on täydellinen, yleispätevä ja iankaikkinen, koska se perustuu Allahin sanoihin eli Koraaniin, sekä Muhammedin sanoihin ja tekoihin (Sunnaan). Suomen laki on tilapäinen, jota poliittiset päättäjät muuttavat vuodesta toiseen, ja siihen muslimi suhtautuu kuin keittokirjaan – näyttelee lojaalia, mutta sydämessään tavoittelee Shariaa ja elää sen mukaisesti.

Profeetta Muhammed on sanonut: ”Olen saanut käskyn taistella ihmiskuntaa vastaan, kunnes kaikki tunnustavat, että ei ole olemassa muita jumalia kuin Allah ja he ymmärtävät, että minä olen hänen profeettansa sekä hyväksyvät kaikki ilmestykseni.”

Tässä on siis selvästi ymmärrettävä se, että jokainen muslimi on velvoitettu tekemään kuten Profeetta Muhammed teki. Ei ole olemassa maltillista tai radikaalia islamia silloin, kun islam on vallassa. On vain radikaali islam, jossa ihmiset elävät Sharia-lain alaisuudessa.

Tanskassa ja Britanniassa on alueita, joissa Sharia on rajoitetusti käytössä ja Saksassa on paikkakuntia, joissa Shariapoliisit valvovat vähempiarvoisten ihmisten eli naisten käyttäytymistä ja pukeutumista kaduilla.

Ruotsi hyväksyy Sharian perustuvina lapsiavioliitot (lue pedofilian) ja polygamian, kunhan ne on solmittu toisessa maassa. Sekä Ruotsissa että Suomessa valtiovalta hyväksyy sen, että muslimit saavat ylempiarvoisina paremman kohtelun kuin kantasuomalaiset. Tämä käytäntö on sopusoinnussa sen kanssa mitä Sharia sanoo muslimin ja kafirin suhteesta, ja tätä oikeutta monet muslimit ovat jo vastaanottokeskuksissa äänekkäästi vaatineet – ja saaneet.

Tänne tulleet islaminuskoiset eivät ole radikalisoituneet, vaan valtaosa tulee kulttuureista, joissa suomalaisen etiikan ja lain vastainen teko on sallittu. Uskoton nainen voidaan kivittää. Jos tyttö kättelee miestä, hän tuo häpeää perheelleen ja hänet pitää tappaa. Mies saa pahoinpidellä vaimoaan ja se on jopa papiston mielestä suotavaa. Seksiorjan pitäminen on sallittua, kunhan hän on länsimaalainen. Varastaminen, tappaminen ja valehtelu on sallittua silloin, kun islamin etu vaatii.

Poliittinen islam on vaaraksi koko länsimaiselle kulttuurille, koska sen tavoitteena on tuhota meidät ja ne ihmisoikeudet, joiden turvin islam leviää maailmassa.

Jos halutaan, että tänne tulleet muslimit integroituvat ja kantasuomalaiset hyväksyvät heidät, kaikki tulijat on asetettava samalle viivalle kantaväestön kanssa ja kiellettävä kaikenlainen poliittis-uskonnollinen julkinen toiminta ja mielen osoittaminen.

Heitä ei pidä ”ymmärtää” uskontonsa takia, koska se on juuri tapa, jolla poliittiselle islamille annetaan jalansija.

Se mitä jumalaa kukin kumartelee omassa kodissaan olkoon sitten jokaisen oma asia.