Merkel ja Macron ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja keksineet, että kaikkien EU-maiden pitää osallistua koronavahinkojen rahoitukseen solidaarisesti.

Mediasta olemme voineet lukea, että Suomea on pyydetty takaamaan 750 miljardin kokoista elvytyspakettia, josta 500 miljardia jaettaisiin muutamille EU-maille ilman takaisinmaksuvelvoitetta ja 250 miljardia annettaisiin lainoina. Suomen takausvastuu liikkuisi näillä näkymin n. 12 miljardin paikkeilla.

Suurimman potin ilmaista rahaa saisivat Italia, Espanja, Ranska, Puola, Saksa ja Kreikka. Lahjoittamansa 500 miljardia EU keräisi takaisin erilaisilla EU-veroilla; on esitetty ainakin muoviveroa, hiiliveroa ja transaktioveroa. Porkkanana on luvattu vähän rahaa myös Suomelle, n. 3 miljardia, jotka saisimme käyttää EU:n määräämiin kohteisiin.

EU käyttää hyväksi havaittua keinoa saada tahtonsa läpi. Kiristys, uhkaus ja lahjonta. Asian puolestapuhujat uhkaavat sillä, että meidän vientiteollisuutemme loppuu kuin seinään, koska kenelläkään Euroopassa ei ole varaa ostaa meidän tuotteitamme. Eli meidän pitäisi siis lahjoittaa rahaa muille EU-maille, jotta heillä olisi varaa ostaa meidän tuotteitamme. Porkkanaksi tarjotaan rahaa ilmastotoimiin. Aika absurdi tilanne ja mielestäni keinotekoista markkinatalouden ylläpitoa.

Vai onko sittenkin niin, että kysymyksessä on jälleen kerran Ranskan ja Saksan pankkien pelastusoperaatio. Ne ovat lainanneet rahaa maille, jotka eivät pysty maksamaan velkojaan, joten siksipä meidän muiden EU-maiden pitää hoitaa asia, jotta pankit pelastuvat. Samalla Ranska ja Saksa saisivat itsekin mojovan potin. Ranska melkein 40 miljardia ja Saksa vähän vajaa 30 miljardia.

Tiedossa on myös, että molempien maiden autoteollisuus on kriisissä. Piru olkapäälläni kuiskuttelee, että kyseessä on myös näiden maiden autoteollisuuden pelastaminen. Pitää antaa ihmisille rahaa, jotta heillä on varaa ostaa autoja. Samaan aikaan kehitetään EU-tason sääntöjä, joilla ihmiset pakotetaan ostamaan sähköautoja ja á vot – ongelma ratkaistu. Taas menee Saksalla ja Ranskalla hyvin varsinkin, kun EU:n pörssistä maksettaisiin kaikille EU-maille tukia sähköautojen hankkimiseen.

Näitä asioita pohtiessa, pitää pohtia myös erilaisia riskiskenaarioita eli mitä tapahtuu, jos EU:ssa ei päästä yhteisymmärrykseen tulevista EU-veroista tai lainaa saaneet maat eivät pysty maksamaan velkojaan EU:lle.

Minä tiedän. Suomi maksaa. Siinä olisi tämän hallituksen lahja tuleville sukupolville.

On häpeällistä, että tällaista EU:n yhteistä elvytysrahastoa edes kehdataan meille esittää. Se on kaiken muun lisäksi vastoin EU:n omia sääntöjä. EU:n, jossa nyt äänekkäästi korostetaan oikeusvaltioperiaatetta ja sen noudattamisen tärkeydettä, ollaan valmiita rikkomaan omia sääntöjä.

EU:sta ollaan tekemässä liitovaltiota koronan varjolla.

Nyt on Suomelle viimeinen hetki sanoa kiitos, mutta ei kiitos.