EU-tarvitsee työ- ja toimintakyisiä terveitä kansalaisia
Sosiaali- ja terveydenhoitomenot ovat kuntien ylivoimaisesti suurin menoerä. Tuleva työkyisyys heikkenee jo lapsuusiässä
MILLOIN NÄITÄ ONGELMIA ALETAAN OIKEASTI RATKAISTA, PUHUMISEN SIJASTA
Terveyttä ja myöhemmin työkykyisyyttä heikentää fyysisesti passiivinen elämäntapa, sekä huonot ruokailutottumukset. Ruokavalion puutteet vaikuttavat suoraan lasten fyysiseen aktiivisuuteen, ylipainon lisääntymiseen ja myöhemmin aikuisiällä työkykyisyyteen ja enneaikaiseen eläkkeelle siirtymisen, kun terveydentila ei kestä työelämän vaatimuksia.
Varusmiesten kuntotaso kertoo juuri tämän ongelman laajuuden, joka alkaa jo lapsuudessa, kun merkittävä osa varusmiespalvelukseen tulevista ei kestä normaalia alokasajan fyysistä toimintaa. Lasten liikunnan määrään vaikuttaa kodin ohella myös liikunnan suorituspaikkojen saavutettavuus ja niihin pääseminen erityisesti ilta-aikaan klo 16–20. Toinen merkittävä tekijä on seurojen tarjoaman liikunnan harrastamisen kustannukset, jotka ovat viime vuosina voimakkaasti nousseet. Kolmas tekijä seuroissa on se että urheilu karsii tehokkaasti kuntoilijat seuran toiminnasta.
Aikuisikään ehtineiden fyysisen kuntoilun esteet ovat osin samoja kuin lasten kohdalla. Lasten ja aikuisikään ehtineiden fyysinen voimataso on usein heikko ja vaikuttaa suoraan mm. ryhtiin ja fyysisiin suorituksiin, aiheuttaen tuki- ja liikuntaelinten vaivoja. Paras tapa kehittää voimatasoa osana suorituskykyä on monipuolinen voimaharjoittelu. Kehittävän voimaharjoittelun edellytyksenä ovat hyvät voimaharjoitteluolosuhteet, välineet ja ammattitaitoinen ohjaus. Kaikilla tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuutta pienten tulojen, työttömyyden vuoksi, koska voimaharjoittelutilojaan mainostavien yksityisten kuntosalien hintataso, palveluineen ylittää monen pienituloisen maksukyvyn. Kunnallisen puolen ongelmana on sisäliikuntapaikkojen vuorojako perusteet, erityisesti ilta-aikaan, jotka suosivat urheilutoimintaa, ei kuntoliikuntaa.
Mitä näille ongelmille tulisi tehdä? Liikunnan ja urheilun käsitteiden ero tulisi ymmärtää. Urheilussa tavoitteena on ensisijaisesti kilpailumenestys. Liikunnan ensisijainen tavoite on jo alle kymmenen ikäisenä alkaa vähitellen kehittämään hyvää fyysistä toimintakykyä, monipuolisesti liikkuen, noudattaa monipuolista ruokavaliota ja jatkaa liikunnallisia, terveyttä edistäviä harrastuksia myös aikuisiällä ja ylläpitää aktiivisuutta läpi elämän. Voimaharjoittelua varten tarvitaan matalan hintatason peruskuntosaleja, ilman kalliita, hyödyttömiä laitteita ja koneita, lisäksi tarvitaan ammattitaitoista ohjausta, josta ei vaadita erillistä maksua. Ravitsemuspuolella tulee lopettaa rasvakammon lietsominen ja rasvattomien maitotuotteiden perusteeton suositteleminen.
Ravitsemusneuvonnan tulisi perustua ihmisen kuormitus- ravitsemusfysiologian perusteisiin, joiden keskeisin asia on ravinnon energialähteiden jakauma, jonka tulisi mukautua fyysisen kuormituksen tehon ja keston perusteella. Tämä tarkoittaa sitä että matalatehoinen, jatkuva fyysinen suoritus käyttää energiakseen pääasiassa rasvoja. Korkeatehoinen jatkuva fyysinen suoritus käyttää pääosin hiilihydraatteja. Matalan suoritustason kohdalla runsashiilihydraattinen, eli ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio on keskeinen tekijä lihavuuden lisääntymiseen, rasvakammon lietsonnan ja rasvattomien maitotuotteiden ohella.
Juhani Vuorela
perussuomalaisten varavaltuutettu
Joensuun Työterveyden Liikelaitoksen Johtokunnan jäsen
Tekstin aiheet:
Mielestäni tilannetta pahentaa juuri bogissa mainittu liikunta ja urheilu käsitteiden ero. Tarkemmin, nykyään urheilu ja liikunta käsitetään molemmat maksimaalisen suorituksen saavuttamiseen ja sitä kautta syntyy vertailu, eli kilpailu tilanne. Media on täynnä henkilöitä joiden onnistumis tarinoita kerrotaan muutaman minuutin inserteissä. Hyvin harvoin tällaisen ”onnistujan” todellista arkea kerrotaan, ja että tuloksien saamiseksi täytyy tehdä töitä.
Omien havaintojeni perusteella, tänäpäivänä oletetaan kaiken käyvän itsestään, ja nopeasti. Tässä vaiheessa tietenkin mielletään lisäksi että se käy vain jonkin tietyn tuotteen kautta! Kun sitten niin ei käykään, jätetään homma sikseen ja epäonnistumisen tunne valtaa mielen.
Ravintotietous kai on valovuoden päässä todellisuudesta, jos näitä kokki-ohjelmia katselee…
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kiitos kommentistasi, urheilun ja liikunnan käsite tulee selkeästi erottaa toisistaan, koska niiden intensiteetti, ajankäyttö, kustannukset ovat hyvinkin eritasoisia, eli urheilussa haetaan maksimaalista suorituskykyä ja suoritusta ja liikunnassa haetaan kohtuullista omille tarpeille sopivaa suoritustasoa, jonka suorituskyvyn, intensiteetin taso vaihtelee huomattavasti, esim. lapsilla, nuorilla ja vanhoilla.
Olen todennut tämän käytännössä reilun kolmenkymmenen vuoden aikana urheilu- ja liikuntatehtävissä ollessani ja tuon sen esille myös tässä yhteydessä.
Työelämän vaatimaa toiminta- ja työkykyisyyttä edistetään, ylläpidetään parhaiten kohtuullisella, jo lapsuusiällä alkaneella säännöllisellä liikunnalla ja monipuolisella ravinnolla.
SOTE-uudistuksen ollessa työnalla hallituksessa, tulee ennemmin tai myöhemmin eteen tilanne, jossa aletaan äänekkäämmin puhumaan sen asian puolesta että jokaisen tulee ottaa suurempi vastuu henkilökohtaisesta hyvin voinnistaan. Tämä tarkoittaa juuri sitä että koska liikunta ja monipuolinen ravinto ennaltaehkäisee huomattavan osan tuki- ja liikuntaelinten vaivoista, sekä sydän- ja verenkiertoelinten sairauksista, tulee niitä harrastaa säännöllisesti.
Näiden vaivojen ja sairauksien hoitokustannukset, sairauspoissaolot ja muut kulut kerrannaisineen ovat jo kuntatasolla kymmenien miljoonien luokkaa ja valtakunnallisesti kustannukset ovat useita miljardeja. Liikunnan ja monipuolisen ravinnon yhdistelmä on edullisin keino ennaltaehkäistä em. tulevia ongelmia.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti