Kuusamossa golfkenttäasioista on muodostunut jo vuosikymmeniä kestänyt valitusvirsi – eikä loppua näy. Selittävänä tekijänä on se, kun tätä marginaalijuppiharrastusta on kaiken aikaa ajettu paikkakunnalle kuin käärmettä pyssyyn, jalat tukevasti ilmassa ilman arkirealismin häivääkään.

Tämän viimeisimmänkin virityksen lopputulos oli jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle jo liikkeelle lähdettäessä täysi selviö. Maireat markkinamiehet tosin aina löytävät herkkäuskoisia höplästävedettäviä. Niin myös nyt, mutta mitä ilmeisimmin aivan liian vähälukuisesti ja lyhytkestoisesti sekä ennen kaikkea sitoutumattomasti.

En tiedä, että oliko tällä kertaa edes tarkoitustakaan onnistua, kun yhtiöjärjestyksellä oli mahdollistettu vastikkeen maksusta luistelu. Se seikka pisti ainakin minun silmääni jo hankkeen alkumetreillä. Olettamukseni oli, että ilman tällaista varoventtiiliä ei tätäkään määrää mukaan lähtijöitä olisi löytynyt.

Harrastuspaikkoja harrastajamääriin nähden liikaa

Ongelmana on jo lähtökohtaisesti ollut se, että golfharrastus ei ole enää laajasti in, vaan paremminkin out – lainatakseni erästä asioihin perehtynyttä kiinteistögurua, jolla on kosketuspintaa myös Kuusamoon. Toisekseen kenttiä meillä jo keikkuu maa pullollaan jopa niin, että golfosakkeista on muodostunut eräänlaista ongelmajätettä, joille ei ole kunnollisia jälkimarkkinoita.

Kuusamossa golfkenttätoimintaa vastaan sotivat aivan liian pieni väestöpohja ja harrastajakunta, pelikauden lyhyys ja sateinen – humidi – kesäilmasto. Lisäksi matkailijat tulevat valtaosin kokonaan muista syistä Kuusamoon kuin golfin vuoksi.

Jos taas ajatellaan muualla asuvia golfharrastajia, niin varsin harvalukuinen on se joukko, joka on valmis kustantamaan suhteellisen kalliin harrastuksen niin kotipaikkakunnalla kuin vierailukohteessakin pysyvästi.

Kaiken kukkuraksi sekä golfkentän miljoonaluokan perustamiskustannukset että satojen tuhansien vuotuiset ylläpitokustannukset ovat täysin mahdoton yhtälö kannattavaa toimintaa ajatellen.

Kukaan ei löydä kannatuspohjaa

Itse asiassa vaikka kentän kaikkine roippeineen saisi nyt konkurssipesältä haltuunsa aivan ilmaiseksi, ei sen vuotuisilla tuotoilla kyettäisi sittenkään kattamaan pakollisia hoitokuluja. Siksipä sille ei markkinatalouden keinoin ole löytynytkään yksityistä ottajaa. Ei edes niiltä suunnilta, joiden siitä kuvittelisi edes jossakin mitassa hyötyvän.

Kuusamossa on jo nyt sijoitettu enemmän yhteisiä varoja kuin on edes kohtuullista edellyttää eri urheilu- ja harrastusmahdollisuuksiin. Se, että muualle on panostettu, ei ole peruste sille, että vähälukuisen, mutta pääosin rahakkaan eliittiväen puuhastelu pitäsi kaupunkivetoisesti turvata. Jos näin olisi, täytyisi kaupunki velvoittaa jo paljon aikaisemmassa vaiheessa mahdollistamaan meille vaikkapa metsästys- ja kalastusharrastuksen toteuttaminen.

Golfkentän kunnallistamisen perusteeksi eivät liioin käy kiinteistönhuoltonäkemyksetkään. Ei golfkenttä sinänsä estä tai haittaa mitenkään kiinteistön käyttötarkoituksen muutosta. Siinähän on vain valmista nurmikkoa pihamaaksi ja ainoastaan 18 pikkureikää täytettäväksi. Se yhdeksästoista reikä löytänee luonnostaan juottojatkokäyttöä.

Koko golfkenttäjupakkaan liittyy niin paljon kysymyksiä ja avoimia asioita, että jätän tässä vaiheessa niiden esittämisen kunnallisen päätöksenteon yhteyteen. Siitä olen kuitenkin täysin varma, että villakoiran ydintä ei tässäkään asiassa ole jälleen kerran meille avoimesti kerrottu. Se paljastunee, kuten tavallista, vasta pölyn laskeuduttua.

Sen pitäisi joka tapauksessa olla jokaiselle vastuulliselle päätöksentekijälle itsestään selvää, että kaupunki ei voi eikä saa olla kaikenkarvaisen konkurssitoiminnan kaatopaikkana.