Kuusamo on nyt saanut tuta pian vaalikauden ajan vihreän vallan vaarallista vaikutusta. Pökkelöpopulismi on päässyt pahoin pesiytymään punatiilitalomme päätöksenteko-osastolle. Ääntä ja älämölöä on riittänyt, mutta kunnallishallinnon osaaminen on ollut kauniistikin sanottuna vähintäänkin hakusessa tai peräti hukassa. Lukuisat kerrat eri päätöksentekoelimissämme aina kaupunginvaltuustoa myöten olemme törmänneet vihreiden suureen luuloon kuntapolitiikan pöytätavoista tiedon kustannuksella. Säännöt ovat tuntuneet olevan ainoastaan muita varten. Se tietysti ei ole lainkaan ihmeellistä, sillä koko vihreän liikkeen syntyhistoria perityy paljolti kansalaistottelemattomuudesta.

Vihreän ideologian mahdottomuus

Vihreät ylläpitävät omien pohjattomien valtapyyteidensä pönkittämiseksi jatkuvaa paikallista sotatilaa, missä hyökkäyksen pääkohteena on elintasomme ja hyvinvointimme säilyttämisen kannalta välttämätön kaivostoiminta. Muikea moraaliposeeraaminen on tapataattua, mutta silti yksikään heistä – ehkäpä vain Pekka Virtasta lukuun ottamatta – ei omaa valmiutta tai tahtotilaa palata takaisin luola-asumisen askeettisiin oloihin. Puhetta riittää paatokseksi saakka, mutta itse teot antavat odottaa itseään.

Vihreälle utopialle on tyypillistä sen täydellinen erkaantuminen niin arkirealismista kuin taloudellisista lainalaisuuksistakin. Kaikkea kivaa esitetään miettimättä vähääkään, mitkä ovat niiden kustannusvaikutukset ja millä ne mahdollisesti rahoitetaan – toimivuudesta puhumattakaan. Tämä nähtiin kouriintuntuvasti vaikkapa kaupunkipyöräseikkailussa. Myös vihreän ideologian logiikka on täysin hukassa, mikä pullahtaa hyvin esille sähköautoiluun siirtymisen vaatimuksissa, mille välttämätöntä kuitenkin on akkumineraalien kaivannaistoiminta, mitä taas henkeen ja vereen vastustetaan.

Yltiövihreys mädättänyt kepunkin

Globaali vastuukin kelpaa vihreistöllemme vain silloin, kun siitä on poliittista etua. Ilmastovouhotuksessa ja massamaahanmuuton vaatimuksissa sen perään vannotaan, mutta kaivostoiminnan välttämättömyys pukataan pois silmistä kylmän viileästi kauas kehitysmaiden kärsittäväksi. Myös puuntuotantoa ja metsätalouden harjoittamista haitataan ja häiritään juuri siellä eli koti-Suomessamme, missä koko maailmankin mittakaavassa metsänhoito ja puunkasvatus on kaikkein vastuullisinta.

Vihreät ovatkin vaarallinen ääriliike. Se on Troijan hevonen, joka on päässyt soluttautumaan maassamme jo kaikille hallintotasoille. Kymmenen prosentin kannatuksella se pitää valtaa maassamme yllä siihen rähmällään olevan puoluekenttämme pääosan kautta. Olen kauhistuneena seurannut eritoten Kuusamossa sitä, kuinka jopa keskustapuolueeseenkin tämä mädätys on pahoin pääsyt pesiytymään.

Ei vihersosialismille

Vihreät ovat poliittiselta perimältään lähinnä vanhojen stalinistiemme, kuten vaikkapa Satu Hassi ja Anssi Annin isä Sinnemäki, suojasatama. Entisten kommunistien peitejärjestö. Vihreän vallan petollisuus näkyy kouriintuntuvasti siinä, että se tuo mukanaan koko puoluekenttämme vasemmistosiiven ylimpien ystävysten yhteisen ylivallan.

Porvarillisessa Suomessa vihervasemmistovalta, mikä mahdollistuu keskustapuolueen henkilökohtaisen hillotolppahakuisen puolue-eliitin ja sen avustaja-armeijan omanedun tavoittelun johdosta, johtaa sosialismin ja sosialisoinnin kierteeseen maassamme. Tämä näkyy jo nyt elinkeinoelämämme maaseutuosioiden – kaivokset ja turvetuotanto – toiminnan estämisenä ja alasajona sekä yksityismetsänomistamisen sekä puuntuotannon haittaamisena ja häirintänä.

Tulevat kuntavaalit ovat meille metsänomistajille ja puuntuottajille viimeinen mahdollisuus työntää oma karttumme väliin yksityisen metsänomistamisen sosialisoinnin rattaisiin.

Muutoin olen sitä mieltä, että Kuusamo on pelastettava!

Joukamo Kortesalmi (ps.)

kaupunginvaltuutettu