Maamme teollistuminen lähti voimakkaaseen kasvuun sotien jälkeen eräänlaisessa pakkoraossa jälleenrakennuksen ja sotakorvausteollisuuden siivittäminä. Myös sodissa kotinsa menettäneen siirtoväen ja rintamamiesten asutustoiminta, käytännössä usein uusien maanviljelystilojen raivaaminen korpeen, toi työtä ja toimintaa laajoille alueille maatamme ja maaseutuamme aina selkosia myöten

Massiivinen maaltapako

Maataloutemme rakennemuutos tilakoon kasvamisen ja maataloustöiden modernisoitumisen sekä metsätalouden ja hakkuiden koneellistumisen ja maan laajuisen keskittämispolitiikan vuoksi on johtanut väestön pakkautumiseen heikon työtilanteen vuoksi ruuhka-Suomen kasvukeskuksiin ja takavuosikymmeninä myös laajaan Ruotsiin suuntautuneeseen muuttoliikkeeseen.

1990-luvun lama idänkaupan romahtamisineen johti monessa Kuusamon kaltaisessa kehitysaluekunnassa pysyvään väestökatoon ja uuteen muuttoaaltoon pois synnyinseuduilta työn ja toimeentulon perässä. Edes kasvanut matkailuelinkeino ei ole pystynyt korvaamaan lähinnä maa- ja metsätaloudessa menetettyjä työtilaisuuksia. Kuihtuville kunnille on ollut ominaista yhden puolueen yksinvalta-asema, mikä osaltaan on luonut työntövoimaa kohti taajamia ja maakuntakeskuksia.

Kuusamon kuihtumista ja kurjistumista on nyt koettu ja katseltu neljännesvuosisata. Kaikki kehitysennusteet povaavat supistumisen kierteen jatkuvan edelleen, ellei sen kääntämiseksi tartuta todellisiin toimiin. Harjoitettu paikallinen päätöksenteko on ollut joko vääränlaista tai ainakin painotukset ovat olleet virheellisesti kohdennettuja ja riittämättömiä.

Kaivosteollisuus uutena mahdollisuutena

On aivan selvää, että vain matkailuun panostamalla ja sen varaan hirttäytymällä Kuusamo ei tule selviämään kääpiöitymisestään. Vaikka metsätalouden kasvatuspään työtilaisuudet ovat takavuosina vähentyneetkin, on siellä edelleen uinuvaa tarvetta nykyistä laajemmille hoitotyöketjuille, jos vaan siihen saadaan luoduksi taloudellisesti kannattavaa työ- ja palvelutarjontaa.

Kuusamo on nyt sellaisessa vedenjakajatilanteessa, missä meillä ei ole varaa sanoa ei millekään elinvoimaa edistävälle hankkeelle tai toiminnalle. Uutta elinvoimaa tänne on tarjolla laajamittaisesti ainakin toistaiseksi vain kaivannaisteollisuudesta. Jo nyt pelkästään malmioiden tutkimus- ja esiselvitystoiminta työllistää ja tuo Kuusamon ulkopuolista rahaa näille seuduille merkittävästi.

Ruka ei loista palkkatilastoissa

Ilta-Sanomien juuri julkaisema kooste maamme eri postinumeroalueiden mediaanituloista kertoo selvää kieltä eri kuntiemme elinvoimasta työntekijänäkökulmasta. Mielenkiintoista siellä on muun muassa se, että Rukatunturin postinumeroalueen mediaanitulotaso on heikompi kuin Kuusamon taajamassa. Se on vuositasolla peräti 2.500-5.000 euroa heikompi kuin kaivospaikkakuntien – Sotkamo, Kittilä ja Sodankylä – tulotaso.

Vertailtaessa Rukatunturin postinumeroaluetta kaikkien Kuusamon naapurikuntien taajamiin, se ei eroa merkittävästi Suomussalmesta, Taivalkoskesta, Posiosta tai Sallasta. Se voittaa tosin hieman Posion ja Sallan, ollen Taivalkosken kanssa suunnilleen muutaman satasen sisällä samoissa lukemissa, mutta häviten Suomussalmellekin.

Pohjoisen matkailukeskuksista Vuokatille ja Leville Rukatunturi häviää reilusti eli lähes 4.000 euroa vuotuisessa mediaanipalkkatulomäärässä. Nämä luvut kertovat karusti sen, että Rukan elinvoima ei näy mitenkään selkeästi ainakaan palkkatyöväestömme kukkaroissa.

Matkailu on haavoittuvaista

Näiden ja monien muidenkin tilastojen tosiasioiden valossa meidän on lopetettava se ylenmääräinen ja ylitsepursuava matkailuhehkutus, mitä paikkakunnallamme on harjoitettu jo kyllästymispisteeseen saakka. Matkailulla on toki oma merkityksensä, mutta sen loputon ylikorostaminen vain matkailutukien lisäonkimistarkoituksessa johtaa päättäjiämme raskaasti harhaan.

Koronaviruksen maailmanlaajuisen uhan pitäisi nyt viimeistään herätellä suurimmatkin matkailu-uskovaiset reaalielämään ja siihen, että matkailu on erittäin suhdanneherkkä ala niin taloudellisten heilahteluiden kuin terveydellisten epidemioidenkin suhteen. Se on näet molemmissa tapauksissa se elinkeinoala, mihin haittavaikutukset ensimmäisenä iskevät.

Nyky-Kuusamon lähiajan yksi suurimmista pelkokertoimista liittyy kiinteistöjen arvon alenemiseen. Vakituisten asuntojen ja vapaa-asuntojen yhteenlaskettu arvonalenema on Kuusamossa ollut varovaistenkin arvioiden mukaan yli 200 miljoonaa euroa, kun sen perusteena käytetään vajaat kymmenen vuotta jatkunutta myytyjen kiinteistöjen laskevaa hintakehitystä. Sen lisäksi on otettava huomioon se, että kaikki myynnin kohteena oleva kiinteistömassa ei mene kaupan ollenkaan.

Muutoin olen sitä mieltä, että Kuusamo on pelastettava!