Kuusamon yksi keskeisimmistä ongelmista on se, että tänne sopii vain yksi totuus asiassa kuin asiassa. Korostan tässä sitä, että tämä keskustelukulttuurin kapeus ei ole Kuusamon ainoa meitä vaivaava vaje, vaikka mahdollisesti en tekstiosuudessa muita haittatekijöitämme kaiken kattavasti luettelisikaan.

Vaikka Kuusamolla kiistatta on omat vahvuutensa, niin kokonaan toinen kysymys on se, että onko niitä kyetty hyödyntämään? Esimerkiksi väljyyden tai tilan suhteen väittäisin, että sangen heikosti. Taajamassa jo vakituinen vähenevä asutuskin kipuilee anhittoman ja asuinkelvottoman ahtauden kanssa.

Tosiasiat kyettävä tunnustamaan

Kaavoituksen peruslähtökohta, elämisen, asumisen, yrittämisen ja liikkumisen joustavoittaminen ja järkiperäistäminen on tyystin kadotettu. Tämä kaikki johtuu siitä, että päätöksentekoa on aivan liian pitkään virheellisesti tehty pelkkien kuvitelmien ja mielikuvien varassa – eikä suinkaan tosiasioihin ja arkielämän realiteetteihin tukeutuen, niin kuin pitäisi.

Mihin Kuusamo kehittyisi, jos kaikki kansa toistelisi vuosikymmenet yksiä ja samoja loppuunkaluttuja mantroja ja hokemia? On lähinnä surkuhupaisaa ja säälittävää, että ne samat poliittiset tahot, jotka olivat aikoinaan kontallaan itään, ovat nyt olleet rähmällään Rukalle. Sen lisäksi paikalliset totuusneuvokset julistavat, että ne, jotka eivät taivu tarjottuun liturgianomaiseen uuskieleen, ovat vähintäänkin ajatusrikollisia.

Kuusamon alasajo jatkuu kiihtyvään tahtiin, jos ei toimita toisin kuin tähän asti on tehty. Raaka tosiasia on se, että Kuusamossa on vain 12.000 asukasta vuonna 2040 niiden tietojen valossa, mitä meillä on käytettävissämme. Jotta näin ei olisi, täytyy jotakin tehdä joko toisin kuin ennen, pitää painopisteitä muuttaa tai vastaavasti satsauksia suurentaa.

Vanhat vaivat väistykööt

On aivan selvää, että Kuusamossa on monia vajaakäytöllä olevia vahvuuksia, merkittävin niistä on metsätalous, minkä uinuva potentiaali mahdollistaisi hyvinkin tuplatuotannon nykyiseen nähden. Osa niistä, kuten maaperämme rikkauksien hyödyntäminen, on lähes kokonaan vielä kokeilematta. Eteenpäin meno yhdellä saralla ei kuitenkaan vielä tuo kokonaiskasvua, jos perälauta vuotaa niin vahvasti kuin tilanne on vaikkapa maataloustuotannon suhteen.

Kaikki ei ole silloin kohdallaan, jos ja kun Kuusamon vahvuudet ovat vajaakäytöllä, mahdollisuudet ovat monilta osin hyödyntämättä ja heikkoudet ovat vallalla sekä uhkatekijät realisoitumassa. Toisaalta ei sellainen talokaan ole terveellä pohjalla, missä sukupolvenvaihdoksen jälkeen vanhaisäntä on alati äänessä ja päällepäsmäröimässä.

Kuusamo tarvitsee kipeästi elinkeinopohjansa laajentamista. Erityisesti tänne pitää saada teollisia työpaikkoja. Yritystoiminnalle leimaa-antavaa on se, että samalla alalla yksi onnistuu ja toinen taas ei. Vapaa markkinatalous luo automaattisesti elinmahdollisuuden terveille ja osaaville toimijoille. Vuosikymmentenkään toimintahistoria ei välttämättä takaa sitä, että jonkun yksittäisen yrityksen rahoituspohja olisi terveellä ja kestävällä pohjalla.

Todelliset osaajat kehään

Yksi yritystoiminnan perusedellytys ovat raaka-ainevarat ja -tarjonta. Kuusamossa niitä joillekin tuotantosuunnille on tarjolla yllin kyllin ja toisille rajallisesti. Joidenkin niistä tarjontaan kykenemme vaikuttamaan, toisiin taas emme voi mitenkään.

Yritystoiminnassa tarvitaan monen eri alan käytännön osaamista. Siinä teoriaherrat ja nappaskenkämaisterit eivät välttämättä ole aivan parhaimmasta päästä olevia konsultteja. Myös päättäjiltämme pitäisi löytyä ruohonjuuritason osaamista ja käytännön tosielämän heinäntekojärkeä.

Matkailulla on oma osansa Kuusamon elinkeinorakenteessa. Se vaan ei yksin ole riittänyt pitämään Kuusamoa pinnalla eikä se sitä tule jatkossakaan tekemään. Matkailualan lähtökohtainen ongelma on sen tarjoamien työtilaisuuksien sesonkiluonteisuus, osa-aikaisuus ja keskimäärin heikohko palkkaustaso.

Vain vakityö mahdollistaa omistusasumisen

Nämäkään työtilaisuudet eivät toki ole merkityksettömiä. Ne ovat parempi vaihtoehto kuin ei mitään. Eteenpäin mennään silti vain hakemalla nykyistä parempaa työpaikkatarjontaa. Miksi tällä on niin suuri merkitys? Sen tietää ainakin jokainen pankinjohtaja ja yhä useampi asuntolainanhakija – erityisesti nyt asuntolainoituksen omarahoitusosuusvaatimusten kiristyessä ja muutoinkin luontonannon takaisinmaksukykyedellytysten vaatimustason noustessa.

Konkreettisesti rautalankamalli asiasta vääntämällä asuntokauppamme edellyttää nykyisellään ostajakuntaa, jolla joko on jo tienattua nettovarallisuutta tai vaihtoehtoisesti säännöllinen riittävän korkeapalkkainen palkkatyö tai yritystulopohja. Ja niitä asuntojahan meillä riittää kasapäin myydä asti, jotka ovat jääneet omistajillensa tarpeettomiksi.

Muutoin olen sitä mieltä, että Kuusamo on pelastettava!