Vappua on perinteisesti vietetty opiskelijoiden ja työn juhlana. Se sopii vallan mainiosti meille Perussuomalaisille maan suurimpana eduskuntavaalikannatuksena mitattuna työväenpuolueena. Perussuomalainen puolue on tutkimustulostenkin mukaan kansallishenkinen työväenpuolue, kuitenkin ilman sosialismia.

Poliittisella puoluekartalla Perussuomalaiset asettuu keskustan ja vasemmis-ton väliin, näin Perusvappuna esiintymispaikkamme täällä koti-Kuusamossa on vasemmistoliiton kanssa samalla torilla. Mitä ilmeisimmin ukkoutuneiden ja kuihtuvien demareiden kenttäkelpoisuusongelmat ovat ajaneet heidät vappunakin sisätiloihin.

Perussuomalaiset on tutkimustulosten mukaan eliitti-kansa -akselille sijoitettuna lähinnä kansaa oleva puolue. Niin sen pitää ollakin. Populistisuus, kansanomaisuus on pelkästään myönteistä, vaikka sitä maamme ja paikkakuntamme näennäissuvaitsevaisto epätoivon vimmalla yrittää leimakirveenään käyttää. Perussuomalainen puolue on kansan ääni kaikissa päätöksentekoelimissä.

Vappu on opiskelijoiden juhlapäivä. Perussuomalaisille vappuna esilläolo luonnistuu sujuvasti, sillä kannattajakuntamme korkeimmat prosentit osuvat juuri nuoriin ikäluokkiin. Tämä on erityisesti tulevaisuutta ajatellen erinomainen asia.

Kokonaan toisenlainen, surkeakin, on tilanne niillä menneisyyden puolueilla, kuten keskustalla ja SDP:llä, joiden jäsenkunta on pahoin ukkoontunut ja akkaantunut.

Perussuomalaiset kakuntekijöitä

Vappu on myös työn ja työntekijöiden juhlapäivä. Sekin sopii mitä parhaiten Perussuomalaisten kannattajakunnan profiiliin. Puolue on näet nimenomaisesti kakuntekijöiden puolue. Missään muussa puolueessa kuin Perussuomalaisissa yksityisen sektorin työntekijöiden osuus ei ole lähellekään yhtä suuri kuin meillä eli 42 %.

Tyypillisesti Perussuomalaisten mieskannattaja löytyy rakennusalalta, kuljetuksesta tai teollisuustuotannon aloilta. Perusnainen taas useimmiten työskentelee terveydenhoitoalalla.

Kannattajakuntamme enemmistö löytyy siis elävän työelämän parista. Se on hyvä siksi, että luontevasti asialistallemme löytyy esimerkkejä todellisesta elämästä ja käytännön tarpeista.

Tutkimuksin on siis todettu, että Perussuomalaiset ovat työelämäpuolue. Samaisessa Taloustutkimus Oy:n tutkimusraportissa esiintuotiin myös se tosiasia, että Perussuomalaisten kannattajakunnassa suurimpana ryhmänä ovat asiakeskeiset ihmiset. Asia edellä eteneminen onkin tapamme toimia. Asialinjalla – on meidän vanha ja vakiintunut iskulauseemmekin.

Perussuomalaisten kannattajakunnassa kolme ryhmittymää ovat vallitsevia: asiakeskeiset, esikuvahakuiset erottujat – suomennettuna kotiseuturakkaat – ja uskalikot. Tämä onkin erinomainen kannattaja-cocktail.

Työllisyys ja työelämän kysymykset ovat jo näistä syistä erityisen läheisiä Perussuomalaisille.

Kunnallis-kepu-kuihdutettu Kuusamo

Kuusamolla on kolme keskeistä ongelmaa: väestökato, työpaikkavaje ja kiinteistökupla. Niille kaikille on olemassa vain yksi syy ja se on yhden puolueen ylipitkä yksinvaltakausi, mikä on tuonut mukanaan kurjistumisen kierteen ja näköalattoman mielipideilmaston sekä vain yhden näennäisen totuuden sisältävän rappeuttavan kunnalliskulttuurin.

Meillä on siis kaikkinaisen kehityksen kepu-tulppa, mikä tulisi poksauttaa taivaalle ja se sopiikin tehdä näin vapusta lähtien.

Otetaanpa tilastotiede tarkasteluun. Ensinnäkin muistutan sen, että tilastoja ei tarkastella niin kuin sitä tehdään puoluekahlitussa ”paikallis”lehdessä vertailemalla kahta tarkoitushakuisesti valittua nypittyä nyanssia keskenään täysin tilastotieteen tarkastelun vastaisesti ja sivuuttaen sekä jättämällä mainitsematta kaikki meille vähänkin epämieluisa tieto.

Kuusamon kaupunki keikkuu nyt kiinteistökatastrofin partaalla. Kiinteistökupla on Kuusamossa tosiasia ja tätä päivää. Tyhjän asuntomassan määrä on paisunut sellaisiin mittasuhteisiin, että se on johtanut asuntojen hintojen reip-paaseen rapautumiseen ja asuntokaupan ennusteet povaavat kertakaikkista kiinteistökehityksen syöksykierrettä paikkakunnalle.

Tehtyjen asuntokauppatilastojen – siis jo eletyn elämän ja toteutuneiden tapahtumien – mukaan Kuusamossa solmittujen asuntokauppojen keskineliöhinnat ovat laskeneet lähes yhtäjaksoisella trendillä vuodesta 2012 lähtien. Alas on tultu jo noin 300 euron verran neliöhinnoissa, mikä merkitsee sadan neliön asunnossa 30.000 euron omaisuusarvonmenetystä vain reilussa vaalikaudessa eli 5 vuoden aikana.

Pahin on silti vielä edessä. On nimittäin niin, että tämän tarkastelujakson ensimmäisten kolmen vuoden kiinteistönarvojen kokonaislasku on viimeksikuluneiden ainoastaan kahden vuoden aikana yli nelinkertaistunut.

Omat laskennalliset tappioni ovat noin 50.000 euroa ja perheemme samanmoiset. Vuoden 2012 vappupuheesta nyt pidettävään vappupuheeseen Kuusamon asunto-omistusteni ja perintöodotusteni, tehtyihin asuinkiinteistökauppoihin verrannollinen arvo, on sulanut 100.000 eurolla. Paljonko ovatkaan koko kuulijakunnan yhteismenetykset? Mennään jo miljoonaluokkaan ja Kuusamossa kaikkineen vähintäänkin kymmeniin miljooniin, ellei jo satoihinkin.

Teknologiayritys Reaktorin juuri julkaisema ja Ilta-Sanomien vapun alla uutisoima vuosittainen ennuste asuntojen hintojen liikkeistä lupailee Kuusamon keskustan asuntojen hintojen alenavan kuluvan vuoden aikana peräti -7,9 – -5,3 %, laskutrendin ollessa -6,7 %.

Kuusamossa keskustan – siis postinumeroalueen 93600 – asuntojen arvonalennus on jopa paikkakunnan kaikkia sivukyliä suurempi. Järkyttävintä tässä tilastossa ja sen perusteella laaditussa ennusteessa on se, että Kuusamon keskusta on koko maan kaikista postinumeroalueista 22. heikoimmalla sijalla asuntojen arvon laskun suhteen eli tasan yhtä negatiivinen kuin Kiihtelysvaaran keskustassa – alle 1.000 asukkaan Joensuuhun liitetyssä entisessä kuntakeskuksessa. Kuvitelkaa. Missä ovat Kuusamon matkailuvaikutukset?

Ja Kuusamon keskustan asuntohintakehitysennuste on samaa luokkaa kuin Tuupovaarassa, Tohmajärvellä, Ilomantsin Hatussa ja Möhkössä sekä Lehtovaara-Kuikkalammella kuin myös Rääkkylässä. Eli alueilla ja kunnissa, missä väkimäärä on 1980-luvulta lähes puolittunut entisestä. Olemme siis ajautuneet melkoiseen seuraan.

Matkailu yksin ei riitä

Mikäli tämä asuntohintaennuste toteutuu, niin Kuusamon keskustan asuntojen arvosta on kadonnut tai katoamassa kolmasosa. Ja asuntojen keskineliöhinta on vaipumassa alle maagisen 1.000 euron rajan.

Asuinkiinteistöjen arvonsyöksy voidaan taittaa vain tarjoamalla oikeita töitä ja ympärivuotisia työpaikkoja. Millään kiky-kikkailulla, tilapäisellä tilastosiivouksella tai tempputyölllistämisellä ei Kuusamon asuntomarkkinoita elvytetä.

Katseet on käännetävä nyt kaivannaisteollisuuteen ja takaisin metsätalouteen. Matkailu ei Kuusamoa ole pelastanut, mistä osoituksena on kohta Taivalkosken kunnan koko asukasmäärää vastaavan ihmismassan katoaminen Kuusamon väestöpohjasta reilussa 20 vuodessa.

Kuusamon maaperän rikkaudet: kulta, koboltti ja timantit ovat pelastuksemme. On itsestäänselvää, että me emme voi enää jatkaa sillä tiellä, missä puolet keskimääräisistä vuosiansioista valuu asuinkiinteistöomistusten vuotuisiin arvonalennuksiin ja alaskirjauksiin.

Pohjois- ja Itä-Suomessa vain kaivos- ja teollisuuspaikkakunnat tulevat jatkossakin kehittymään. Pätkä- tai sesonkityöpaikoilla ei asuntoinvestointeja pääsääntöisesti tehdä, mikä tosiasia näkyy paikallispankinkin tilinpäätöstie-doissa, joissa viime vuosi oli huonoin koko 10 vuoden heikossa asuntolainauksen alavireputkessa.

Malmivarat ja metsät meillä on jo valmiina. Niiden hyödyntäminen ja jatkojalostus tuovat mukanaan kokoaikaisia työtilaisuuksia. Ne ovat myös paljon nopeammin kuin matkailun kautta synnytettävissä. Kemijärven biotuotelaitos perustettaessaan esimerkiksi luo enemmän vuotuisia pysyviä työpaikkoja kuin Rukan rinteet konsanaan, mutta sen valmiiksi rakentamiseen ei mene kuin parisen vuotta – vuosikymmenien sijaan.

Kylmä tosiasia on se, että vain Rukaan ripustautumisen virhepolitiikalla Kuusamossa on laajojen alueiden kiinteistöjen arvot romahdutettu ja sukuperinnöt silputtu.

Väestöromahdus jatkuu

Ensinnäkin Kuusamon väkimäärä on vähentynyt vain kahdenkymmenenkahden vuoden aikana vuodesta 1995 vuoteen 2017 peräti 3.300 hengellä. Näihin vuosiin sisältyvät Kuusamon lähiaikojen kaikista kepu-voittoisimmat vuodet. Tänä aikana Kuusamon asukaspohja on kutistunut noin 18.700 henkilöstä alle 15.400 henkilöön. Jos ennusteiden mukaan mennään, niin vuosien 2020 ja 2012 vaihteessa hätistellään jo kokonaisuusluokassa koko Taivalkosken kunnan sen hetkisen asukasmäärän suuruista väestöpohjan menetystä Kuusamossa.

Edelleen Tilastokeskuksen laatimat väestöennusteet lupaavat sekä väestöpaon että -kadon jatkumista edelleen samanlaisena siten, että toiset reilu 3.000 asukasta on menetetty jo vuoteen 2040 mennessä. Mahdollisesti meistä moni on ne päivät vielä näkemässä! Niin lähellä se hetki on.

Me elämme siis nyt väestökatastrofin syklonissa. Sitä synkistää vielä entisestäänkin se, että paitsi muuttotaseemme on negatiivinen, on myös syntyvyyden ja kuolleisuuden suhde toisiinsa nähden muuttunut meille ilmeisen pysyvästi negatiiviseksi. Kun syntyvyys vielä 1990 -luvun puolivälissä ylitti kuolleisuuden noin 70 henkilöllä vuodessa, niin nyt syntyvyys heikoimpina vuosina alittaa suunnilleen samalla määrällä kuolleisuuden.

Häkellyttävintä on, että tänä vuonna syntyneiden määrä Kuusamossa tulee olemaan sota- ja nälkävuositasoa, sillä syntyneiden määrä tulee jäämään alle sataan lapseen. 1990-luvun alkuvuosista syntyvyys on pudonnut kolmannekseen.

Tämä puolestaan on johtanut ja johtaa edelleen siihen, että väestön väheneminen ruokkii jo itse itseään heikentäen samalla huoltosuhdettamme, mitä myös nuorten laaja poismuutto paikkakunnalta lisää ja edelleen se, että tänne muuttavista iso osa on jo valmiiksi eläkeikäisiä.

Julmettu joutilas asuntokanta

Toisaalta väestön väheneminen on johtanut tilanteeseen, missä meille on jäänyt valtava määrä asuntokantaa vaille käyttöä sekä myös vajaakäytölle. Kuusamossa on Asuntopoliittisen työryhmän selvitysten ja viime vaalikaudella valmistuneen asuntopoliittisen ohjelman, missä työryhmässä olin vahvasti mukana, mukaan jopa 1.250 tyhjillään olevaa asuinhuoneistoa tai rakennusta.

Näitä käytöstä vapautuneita asuinkiinteistöjä on erityisesti laajalla maaseudullamme, mihin niitä on syntynyt keskusta-johdetun virheellisen kunnallisen keskittämispolitiikan seurauksena, kun väestö on laajasti pakkoajettu taajamaan.

Tämäkään ei vielä ole riittänyt, vaan sen lisäksi keskusta on saanut myös keskustan autioitumaan. Tyhjiä asuntoja on jo taajama-alueellakin, niin kerrostalohuoneistoina, rivitalohuoneistoina kuin omakotitaloina. Ja kaikista näistä omistajat maksavat joka kuukausi ylläpitokulut: yhtiövastikkeet, lämmityskulut, liittymämaksut, vakuutukset ja niin edelleen. Ainoa, joka näistä ei maksa, on toistaiseksi ollut ne yksinään aikaansaanut keskustapuolue.

Eikä tässä vielä kaikki. Kuusamon asuntokuntien rakenne on kokenut radikaalin muutoksen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kun meillä yksinasuvia oli vuonna 1985 noin 800 talouden verran, on heitä nyt yli kolminkertainen määrä eli lähes 2.750 asuntokuntaa. Tämä puolestaan tietää sitä, että asuntojen tyhjenemistahti vain entisestään kiihtyy. Sitä lisää vielä se, että yli 500 henkilöä asuu meillä yksin suurissa yli 4 huonetta käsittävissä asunnoissa.

Kiinteistöloukku uhkana

Karu tosiasia on siis se, että kiinteistöomistuksesta on tullut Kuusamossa riskisijoitus. Pahimmillaan ne vain vievät muidenkin sijoitusten tuotot ylläpitokustannuksiin.

Tässä pelissä sinä ja omaisuutesi ovat olleet ja ovat edelleenkin kynittävinä. Parhaat petetyksi tulleet tulevat näkemään koko tämän kunnallisen kiinteistökuplan koko kaaren. Ensiksi maaseutu tappamalla sinun kiinteistöarvosi siellä on romahdutettu ja kaikkien palvelujen lakkauttamisten myötä sinut on ajettu taajamaan.

Täällä sinulle on saatu myytyä ylihintainen asunto, minkä arvo pahimmillaan ylitarjontatilanteessa ja nykysuhdanteilla tulee laskemaan ja sen ylläpidosta muodostumaan sinulle pelkkä kulurasite. Pahimmillaan siinä ovat menneet sukupolven omistusajan metsärahat ja lopputuloksena kaksi arvoansa laskevaa kiinteistöä – toinen maalla, toinen taajamassa. Tässä on kyse täydellisestä kunnallispuhalluksesta!

Jos haluatte minulta ystävän neuvon, niin saatte sen tässä. Myykää turhat ja itsellenne tarpeettomiksi käyneet kiinteistöomistuksenne pois. Myykää silloin, kun ostaja vielä löytyy. Nimittäin näitä käyttöä vailla olevien kiinteistöjen omistajien Musta Pekka -kortteja meillä on jo nyt toista tuhatta ja lisää jatkossa jaetaan. Ei niiden värisuoraa kenenkään kannata kerätä näissä oloissa ja näköaloissa.

Ydinliikekeskustan toivotonta tekohengitystä

Kuusamon perinteinen pääkauppakatu – Kitkantie – on rampautettu väkivalloin kunnallisilla kaavapäätösraakileilla, millä jo aikoinaan hallintokeskus keinotekoisesti siirrettiin laitakaupungille, samoin linja-autoasema ja lopulta markettien rakentaminen mahdollistettiin aivan liian kauaksi ydinkeskustasta.

Nyt tätä kunnallishölmöilyä yritetään paikkailla keinotekoisilla Kitkantien liikennejärjestelyillä, mikä suunnitelma on pysäköintijärjestelyjen suhteen susi jo syntyessään. On aivan käsittämätöntä, että muualla tehdyt virheet pitää väen väkisin ja kerta toisensa perään toistaa Kuusamossa vuosikymmenestä toiseen.

Jos Kuusamon vanhan ydinliikekeskustan – mitä se ei nykyisellään enää oikeastaan edes ole – elinvoiman hupenemista halutaan toden teolla hillitä tai niitä kaupankäynnin rippeitä jopa lisätä, niin sitä ei taatusti tule tapahtumaan liikkumisen ja pysäköimisen hankaloittamisella.

Kun Oulun Rotuaarin kävelykatu ei ainakaan kaupankäynnin kannalta katsottuna toimi, niin miten ihmeessä jalankulkijoiden ehdoilla laaditut liikennesuunnitelmat voisivat Kuusamon kulmakunnalla muka lisätä autioituneen Kitkantien kaupallista vetovoimaa? Ei yhtään mitenkään! Oulun kävelykatukeskustan tyhjenemisen yhtenä syynä ovat olleet aivan liian kalliit liikehuoneistovuokrat. Onko Kuusamossa myös samaa vikaa? Jos pääkatumme alkaa olla jo puolityhjillään, olisi liikekiinteistöjen vuokrien joustettava alaspäin. Jostakin se nousukin on haettava. Sen aika on sitten, kun tilat ovat täynnä.

Miljoonia voidaan mättää mielettömästi, mutta ne hulahtavat kuin hohtimet kaivoon, kun perusajatus jo on väärä. Kaikessa kaupankäynnissä ja kiinteistöbisneksessä pääprinsiippi on sijainti. Sen pitää olla sellainen, että palvelu on asiakasvirtojen saavutettavissa siten, että asiointi on mahdollisimman vaivatonta.

Ja sitä se ei takuulla ole, jos pysäköinti pääosin järjestyy vain laitakaupungilla. On aivan varmaa, että pysäköintipaikkojen karsiminen liiketilojen välittömästä läheisyydestä vain karkottaa asiakkaita, kun tavoitteen pitäisi olla kokonaan toisensuuntainen. Jo alkuvaiheessa, ennen kuin kuokkaa on edes katuun lyöty, ovat ajan ja tilanteen tasalla olevat alueen yrittäjät tähän reagoineet siirtämällä liiketoimintansa pois Kitkantien varresta riittävien pysäköintitilojen ääreen. Hälytyskellojen pitäisi jossakin päässä nyt soida!

Uusinvestoinnit olivat vain vaalivedätystä

Toinen kaikenlaisen kaupankäynnin perusedellytys on tarjonta. Ja juuri sehän on pääkadultamme kadonnut kiihtyvällä tahdilla. Erikoistavarakauppa kärkenä ja elintarvikekauppa perässä. Ruokakauppavalikoima on minunkin Kuusa-mossaoloaikanani kutistunut murto-osaan aikaisemmasta.

Jokaiselle – paitsi vihervasemmistolle – pitäisi olla itsestään selvää, että pururadasta ei tule pääkatua. Ja jotta yksityisesti alueelle uskallettaisiin investoida, pitäisi sitä tukea myös muulla kunnallisella toiminnalla. Ovat meillä todelliset järjen jättiläiset asialla, kun toisella kädellä kehitetään Kitkantietä ja toisella ollaan sijoittamassa Sulo ja karhu -patsasta piiloon Kuusamotalon pihalle, kun sen päinvastoin pitäisi olla vetämässä asiakkaita Kitkantien kivijalkakauppoihin.

Kolmas kaupan edellytys on ostovoima. Sen on suurieleisesti meillä kehuttu kasvaneen, vaan jostakin kumman syystä keskustan kauppakeskushaaveet ja -suunnitelmat kariutuivat, pysäköintitalo jäi puheasteelle ja uuden marketin vaalirakentamisleuhotus haudattiin osuuskaupassa sopivasti heti kuntavaalien jälkeen.

Täytyy kuitenkin muistaa se, että ei siitä synny yhtään mitään uutta, jos uudella tarjonnalla viedään entiseltä asiakaspohjaa. Kaupankäynnin ja asioinnin paikka vain voi muuttua. Ostovoimamme ongelmana kaupan kannalta tarkasteltuna on se, että se on paljoudessaan ikään kuin väärissä käsissä kulutuksen kasvattamisen suhteen eli ikäihmisillä, joilla jo entuudestaan on kutakuinkin kaikki tarvittava ja kulutus muutenkin monesti minimissään.

Sitä ostovoimaa taas puuttuu juuri niiltä nuorilta ikäluokilta, joilla olisi sekä ostohaluja että ostostarvetta. Sitten on muistettava myös se kehityskulku ihmisten kaupankäyntitottumuksissa, missä asiointi on siirtynyt laajasti ja ilmeisen pysyvästi verkkokauppoihin. Ja murros tulee tässä suhteessa olevaan valtaisa viimeistään siihen mennessä, kun omat lapsemme ovat vanhempiemme sijaan ostajina.

Avainasemassa olisi nyt se, että sukupolvenvaihdokset pienyrityksissä ja metsäpuolella saataisiin vauhtiin. Ei edistystä tapahdu, jos tuottotoiminta jää pääsääntöisesti ajelehtimisen tilaan vuosikymmeniksi. Se nykytilanne, missä jo itsekin eläköityneet perivät elekkeellä vuosikymmenet olleet vanhempansa, on yhteiskunnan elinvoiman kannalta tarkasteltuna aivan mahdoton. On tietysti niinkin, että monen nuoren pitäisi ottaa itseänsä myös niskasta kiinni ja osoittaa, että ainakaan he eivät ole se heikoin lenkki sukupolvien omistusketjussa.

Työpaikkavaje taakkana

Vapun pitäisi olla myös työn juhla. Työn pitäisi olla jokaisen kansalaisen perusoikeus. Sitä se ei valitettavasti ole. Täällä se on vain etuoikeutettujen oikeus. Kuusamo kuihtuu ja näivettyy työpaikkojen puuttumisen vuoksi. Ilman työtä ei ole tulevaisuuttakaan.

Absoluuttinen fakta Kuusamossa on se, että uuden rakentamista tänne ei tarvittaisi oikeastaan ollenkaan. Entisen kunnossapito riittäisi ja siitäkin suuri osa olisi purettava tarpeettomana. Tosiasiallisesti siihenkään ei enää edes kaupungilla itsellään ole varoja, vaan rakennuspurkuja siirretään eteenpäin rahojen puutteessa.

Tämä taas tietää sitä, että rakennusalan työpaikkoja ei laajamittaisesti ole näköpiirissäkään niin paljon kuin olisi tarvetta työllisyyssyistä olla. Kun väki pakkautuu kasvukeskuksiin, on sinne rakennettava uutta, mikä taas entisestään lisää työn perässä kulkemista. Oman yritykseni liikevaihdostakin – puukaupparahat poislaskettuna – yli 90 % on jo vuosien ajan tullut kokonaan muualta kuin Kuusamosta.

Kuusamon kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaupunkistrategian vuoteen 2021 saakka, missä edellytetään 1.000 työpaikan syntymistä sen voimassaoloaikana. Kun näissä tavoitteissa ei kunnallisesti ole päästy alkua pitemmälle, on nyt keksitty se kepuli-konsti, että eläköityneen tilalle samaan jo olemassa olevaan työtehtävään palkattu uusi työntekijä, on sama kuin uusi työpaikka. Tämä on kuin hölmöläisten peitonjatkamista, missä liikettä kyllä tapahtuu, mutta mikään ei todellisuudessa muutu miksikään.

Ei golfkenttäkunnallistamista

Kuusamoon on golfkenttää ajettu kuin käärmettä pyssyyn. Kaksi kertaa on yritetty ja molemmilla kerroilla epäonnistuttu. Voin jopa sanoa, että odotetusti. Maireat markkinamiehet löytävät kerta toisensa perästä uusia höplästävedettäviä.

Ei golfharrastus mikään huono harrastus ole, sen vastuksena vaan on sekä aivan liian kapea harrastajamäärä että lajin kallius. Kuusamossa vielä lyhyt kausi ja sateinen ilmasto tuovat lisähaittoja.

Paikalliset veronmaksajien rahoja surutta ja vailla vastuuta ympärilleen räpistelevät poliittiset tahot perustelevat kaupungin väliintuloa sillä, että kentän rakentamiseen on sijoitettu miljoonia. Aivan samalla perusteella voitaisiin vaatia vaikka koko Salpalinjalaitteiston jälleenrakentamista.

Kuusamon kaupungin varojen tupiloiminen golfkenttään olisi käytännössä vallitsevassa tilanteessa suoraa kunnallista pankkitukea. Kuusamon kaupunki ei voi eikä saa olla kaiken konkurssikypsän toiminnan kaatopaikkana.

Hölmöntölmäys on tehty ja se on lähinnä velkojien ongelma löytää asiassa ulospääsy. Jos löytyy taho, jolle kenttä tuottaa riittävästi lisäarvoa, on se nyt varsin vapaasti ostettavissa. Vertailun vuoksi voin todeta, että kevyesti enemmän minä olen omaan harrastustoimintaani – metsätalouteen – sijoittanut yksityisvarojani kuin vain sen summan, millä Petäjäkankaan golfkentän nyt todennäköisesti saisi haltuunsa.

Annan ilmaisen vappuvinkin golfkenttäasian asianosaisille. Unohtakaa Kuusamon kaupungin näennäinen vetoapu ja Midaksen kosketus, tehkää jatkoratkaisut markkinatalousehtoisesti, olkaa realisteja ja sitoutukaa itse mahdolliseen jatkohankkeeseen kokonaisvaltaisesti. Kaupungin sotkeutuminen golfkeinotteluun poikii vain varman valituksen.

Pajunköyden pakkosyöttöä

Kun keskustapuolue on luvannut lähes sata vuotta rautatietä Kuusamoon, niin onko sitä? Näillä tyhjillä ja katteettomilla lupauksilla kuusamolaisten äänet ovat kuitenkin vaalit toisensa perään onnistuttu kaappaamaan pelin politiikan pelinappuloiksi.

Nyt, kun junaratahehkutus on kaiketi kärsinyt jo inflaation, on uudeksi keppihevoseksi otettu biojalostamoasia, missä Kuusamo on auttamattomasti jäänyt muiden hankkeiden jalkoihin. Vai uskotteko te siihen, että meille niitä syntyy jokaiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan?

Uskokaa minua, sillä tämä on pelkkää hämäystä. Veronmaksajien hankerahoja saadaan taatusti poltetuksi tukuittain, mutta valmista ei tule. Kukaan sijoittaja eikä mikään rahoittajataho tule näitä nostattamaan pystyyn kuin sieniä sateella kilpailemaan keskenään samoille hankinta-alueille.

Ainoa todellinen, mutta sittenkin vain kuvitteellinen biotuote tässä asiassa on se pajunköysi, mitä kepu teille syötti vain saadakseen äänenne viime kuntavaaleissa ja turvaten näin itselleen makean vallan myös jatkossa.

Nyt olisi viisainta keskittyä siihen, että esimerkiksi Kemijärvelle kaavaillusta biotuotelaitoksesta saataisiin lohkaistua Kuusamoon suurin mahdollinen raaka-ainevirta- ja työpaikkahyöty.

Sekään ei tapahdu vain uuninpankolla makaillessa, vaan meidän on kyettävä laittamaan paikat sellaiseen kuntoon, että puu saadaan taas huilaamaan Kuusamosta Kemijärvellekin. Se edellyttää kuitenkin tieverkostomme kunnostamista ympärivuotiseen käyttöön ja aikaisempaa suuremmille kuormille sekä pitemmille ajoneuvoyhdistelmille. Näihin aluetaloustalkoisiin on saatava valtiovallan lisäksi mukaan kaupunki, tiekunnat ja yksityismetsänomistajat.

Totuus tiskiin

Kuusamon kunnallishallinnon ja paikallisen päätöksenteon keskeisiä ongelmakohtia ovat sekä todellisuudentajun puuttuminen että tolkuton totuuden väistely. Esimerkkejä tästä voisi luetella kasapäin. Otan mukaan vain muutaman ajankohtaisimman.

Asian kaava menee siten, että mediamykistys ja kaupunkikikkailu kulkevat käsi kädessä siten, että kaikki mahdollinen uutisaineisto esitetään ”paikallis”lehdessä kepu-kaunistellen ja vastaavasti paikallispäätöksenteossa kaupunkikoreillen.

Harhautus perustuu siihen, että kaikki vähänkin Kuusamolle myönteinen aineisto hehkutetaan ylenpalttisesti esille, mutta epäedullinen pääosin salataan tai sitten sievistellään.

Mennäänpä esimerkkitapauksiin. Ilta-Sanomien julkaistessa 13.3.2018 laajan Suomen kuntien onnellisuusselvityksen, missä Kuusamo jäi 195. sijalle kaikkiaan 311 kunnan joukossa, se paikallisesti salattiin ja pimitettiin. Tässä koosteessa Kuusamo siis sijoittui kuntakentässä vasta toisen kolmanneksen häntäpäähän.

Kuntien onnellisuusselvityksessä IS indeksoi maamme kunnat kahdentoista eri tilaston perusteella, joita olivat kunnan alle 6-vuotiaiden ja yli 64-vuotiaiden määrä, äänestysinto, liikenne-, omaisuus- ja väkivaltarikosten määrä, veroäyri, työttömyysaste ja avioerojen määrä.

Kun sitten Kuusamo sijoittui 4. sijalle kuntalaisten tyytyväisyyskyselyssä, mihin tosin ei likikään kaikkia maamme kuntia otettu mukaan, oli asian hehkutus niin ”paikallis”lehdessä kuin kaupunginkailotuksessakin ylitsepursuavaa.

Toinen malliesimerkki on puheessani jo aikaisemmin esille tuotu Ilta-Sanomien julkaisema kiinteistöjen arvonkehitystilasto ja -ennuste, missä Kuusamon keskustaajama sijoittui aivan häntäpääjoukkoon peräti 22. heikoimmalle sijalle maan kaikista postinumeroalueista, mitä on vieläpä moninkertaisesti kuntien kokonaismäärään nähden. Tästä on oltu niin puoluekahlitussa ”paikallis”mediassa kuin kaupunkikoneistossakin hiiren hiljaa.

Voitte siis kuvitella päätöksenteon tasoa, kun pohjatiedot ovat luotettavuuden ja kattavuuden kannalta tarkasteltuna tätä tasoa. Ei oikeita ja hyviä päätöksiä pystytä tekemään väritetyillä, vääristellyillä ja vaillinaisilla lähtötiedoilla.

Tilastoja tulee tarkastella keskenään vertailukelpoisina ja riittävän pitkinä aikajanoina, jotka tasaavat niin kausivaihtelut kuin myös hetkelliset heilahdukset. Olennaista ovat pitkän ajanjakson kehityssuunnat ja niiden perusteella laaditut kehitysennusteet.

Metsillä menestykseen ja kaivoksilla kukoistukseen

 

Kuusamo painii vakavien ongelmien kanssa. Me olemme nyt vedenjakajalla. Käänne on saatava aikaan pian, muutoin edessä on kaikkinaisen kurjistumisen ja kuihtumisen oravanpyörä. Uhkia on, mutta niin on mahdollisuuksiakin. Pitää vain lopultakin lopettaa vanhojen virheiden toistaminen. Matkailutoiminnalla on oma arvonsa, merkittäväkin. Täytyy kuitenkin muistaa, että elinkeinotoiminnassamme pitää olla sijansa myös muille elementeille.

Metsätalouden kehittämisessä meillä on mittaamattomat mahdolisuudet. Maat puskevat puuta huonollakin hoidolla, mutta ajoissa hoidettuina moninkertaisesti ja nopeammin sekä arvopuuvoittoisammin. Metsässä tuotantokoneisto meillä on valmiina, se pitää vain ottaa nykyistä tehokkaampaan hyötykäyttöön.

Vihreän kullan lisäksi uudeksi teollisuuden valtaväyläksi on saatava avatuksi pää sille, että Kuusamoon saadaan sijoittumaan myös kaivannaisteollisuutta. Kun käytännössä juuri kukaan ei ole valmis tinkimään elintasostansa, on maamineraalien talteenotto välttämätöntä ja väistämätöntä. On meidän kannaltamme katsottuna paljon parempi, että me pääsemme siitä hyötymään myös itse ja toiminta on länsimaisella tasolla kuin se, että samat malmit kaivetaan esille epäinhimillisissä oloissa ja nälkäpalkalla jossakin kehitysmaassa.

Nyt on vaan vastustuspoteroista siirryttävä neuvotteluasemiin ja varmistettava se, että maaperämme rikkauksien talteenotto tapahtuu mahdollisimman ympäristöystävällisesti, soveltuvissa paikoissa ja tarkoituksenmukaisin menetelmin.

Kuusamosta ei saa muodostua vain ja ainoastaan yhden pienen yliaktiivisen vihreän miehen henkilökohtaista vuosikymmenien mittaista kaivosvastustussotatannerta yksinomaan hänen omien itsekkäiden valtapyyteidensä, esilläolotarpeidensa ja poliittisten tarkoitusperiensä pönkittämiseksi.

Hyvät kuusamolaiset ja muut kuulijat!

Haluan lopuksi toivottaa teille rentouttavaa vapun jatkoa ja peräänkuuluttaa kansalaisten oikeutta työhön ja toimeentuloon omilla synnyin- ja kotisijoillaan. Kiitos!