Kehitysaluekuntiemme väestökato on reaalitosiasia, vaikkakin Kuusamon kohdalla on näkyvissä pieni valon kajo. Valitettavasti se vain voi olla se tunnelissa vastaantuleva juna. Kuusamon väkimäärä nimittäin kasvoi hypähdyksenomaisesti 1990-luvun alkuvuosien talouslaman aikana. Nähtävästi elinolosuhteiden kiristyminen Ruuhka-Suomessa ajoi väkeä tänne päin. Väestömäärän lisääntyminen oli silloin lähinnä merkki lamasta.

Pahoin pelkään, että toistaiseksi vain parin kuukauden pieni piristyminen nykyisessäkin kokonaisväestömäärässämme kertoo eniten ainoastaan vallitsevasta koronakurimuksesta ja yhdenaikaisesti sen kanssa kärsittävästä taloudellisesta laskusuhdanteesta. Talouslaman aikainen väestönkasvu näet käänsi Kuusamon väestönkehityksen lopulta pysyvälle lasku-uralle, mikä on jatkunut yhtäjaksoisesti toistaiseksi ainakin aivan näihin hetkiin saakka.

Kylien työtilaisuudet kadotettu

Maaseutumme autioituminen sen sijaan on ollut jo vuosikymmenet kestänyt trendi. Sotiemme jälkeisen jälleenrakennuskauden päätteeksi maaseutumme eli hetken verran kukoistuskauttaan, minkä jälkeen 1960-luvulta saakka haja-asutusalueemme ovat olleet jatkuvan väestökadon kourissa. Maatalous- ja metsätöiden voimakas koneellistuminen sekä kotieläintuotannon tilakoon roima kasvu romahduttivat maaseutumme työvoiman tarpeen ilmeisen pysyvästi.

Maaseutukyliltämme on viety lähes yhdettömiin kyläkoulut, kaupat, pankit ja postikonttorit. Myös joukkoliikennettä on karsittu kovalla kädellä. Sen lisäksi maatilojemme määrä on supistumistaan supistunut. Kuusamossa on enää vain kolmisenkymmentä maidontuotantotilaa ja niiden määrä vähenee jatkossa vajaassa kymmenessä vuodessa ainoastaan tusinan paikkeille. Kylien elinvoimapisteytyksessä maatiloilla olisi kuitenkin aivan ratkaisevan tärkeä merkitys.

Missä Kuusamon autioitetuin kylä?

Kyläkäsite on sinänsä hyvin moninainen kysymys. Kyliä on muodostettu niin taloudellisia kuin hallinnollisiakin rajoja vetäen. Kylänimitykset myös vaihtelevat asutuksen sijoittumisen, elinkeinojen ja vaikkapa topografian mukaan. Kylien asukkaiden omaan elämään vaikuttavat eniten talous- ja kiinteistörekisterikylien jaotukset.

Kuusamossa kyläkuolemat alkavat olla jo arkipäivää. Osa kylistämme elää enää vain henkitoreissaan ja monet niistä ovat kadonneet jo kartaltakin. Kaikkein autioituneimmat kylät sinnittelevät enää vain muutaman pysyvän asukkaan varassa. Aivan pian meillä on uhkana olla peräti kiinteistörekisterikyliä ilman ainoatakaan kiinteätä asukasta.

Huomionarvoista on se, että vaihemaakuntakaavakylistä lähes kaikki – kahta lukuun ottamatta – Kuusamossa ovat olleet väestötappiollisia. Pääsääntöisesti väestönvähenemä näillä kylillä 2000-luvun kolmentoista ensimmäisen vuoden aikana on ollut jopa -20-30 %.

Kylien napatalot tyhjillään

Kuusamon kylät siinä perinteisessä muodossa, missä ne ovat muodostuneet maatalousyhteisöjen ympärille, ovat joko jo kadonneet tai aivan pian katoamassa. Yksittäisillä harvoilla maatiloilla, hajasijoittuneena sinne tänne, ei saada enää kyliä pidettyä hengissä. Ja heikoimmillaan hajanaiset harva-asutuksen asuinpaikat muodostuvat kohta enää ainoastaan joistakin yksinäistaloista.

Maaseudun rakennemuutos on ollut raju ja hallitsematon. Aikaa ongelmaan paneutumiseen olisi ollut yllin kyllin, mutta tahtoa tai taitoa siihen vaikuttaa on puuttunut. On sinänsä aivan käsittämätöntä, että Kuusamo houkuttelee tänne matkailijoita ja kesämökkiläisiä välillä aivan ruuhkaksi asti, mutta vakinaista asutusta ei ole saatu edes vanhoilla historiallisilla kylilläkään säilytetyksi ja monet entiset napatalotkin ovat autioina ja tyhjän pantteina.

Pelastetaan kylät

Maaseudun elävänä pitämiseen olisi ollut mahdollisuuksia, samoin kylien uusasuttamiseenkin. On vain kyse siitä, halutaanko sellaiseen suunnata voimavaroja. Kyse on sellaisista asioista kuin uinuvien vetovoimatekijöiden esilletuomisesta, maaseutuelinkeinojemme kehittämisestä, kylien palvelutarjonnan monipuolistamisesta, rakentamisen lainoituksen helpottamisesta, lisämaansaannin turvaamisesta, rakennuspaikkojen tarjoamisesta ja rakennuslupakäytännön joustavoittamisesta sekä alempiasteisen tiestömme kunnossapidosta huolehtimisesta.

Ei voi olla niin, että tulevaisuuden Kuusamon maaseudun kuva on se, että maanomistus on pirstaloitunut perinnönjaoissa tai tonttikaupoin käyttökelvottomiksi puolen hehtaarin metsälöiksi tai kaistaleiksi. Se ei saa olla sellainenkaan, missä maanomistus on karannut tilakauppojen kautta ulkokuusamolaisiin käsiin, jolloin olemme vaarassa jäädä ikiaikaisille maillemme toisten isäntien rengeiksi ja torppareiksi.

Mikäli päästämme kylämme kuolemaan, aiheutamme samalla valtavien ylisukupolvisten perintö- ja sukuomaisuusarvojen romahduttamisen. Ei sellaisen tapahtumista voida sallia. Vahva vakaumukseni ja horjumaton uskoni on se, että käänne saadaan aikaiseksi kyliltä käsin. Kyliä on kuultava ja kuunneltava sekä kunnioitettava.

Muutoin olen sitä mieltä, että Kuusamo on pelastettava!

Joukamo Kortesalmi (ps.)

kaupunginvaltuutettu