Otsikon mukaiset terveydenhuoltoon liittyvät säästöt ovat puhuttaneet hyvin paljon kansalaisia, sekä aivan tavallisia kansalaisia, poliitikkoja, että mediaa viime aikoina. Eikä vähiten mediaa.

Ja tällä viikolla, 16-22.12. erityisesti hallituspuolueiden kansanedustajien äänestyskäyttäytyminen.

Media ja oppositio ovat kovasti hehkuttaneet kuinka hallituksen rivit ”repesivät” kun viisi kansanedustajaa äänesti hallituksen esitystä vastaan.

Äänestyksen jälkeen on odoteltu kieli pitkällä tietoa siitä kuinka hallituspuolueet ”rankaisevat” niitä edustajia jotka eivät pysyneet rivissä.

Hieman todellisuudesta ko. asiassa ensin. Jos on niin että jossain paikallisessa sairaalassa ylläpidetään valmiutta vaikeisiin leikkauksiin ym. ympäri vuorokauden siksi että vuoden aikana ehkä puoli tusinaa leikkausta toteutetaan, niin onko se järkevää? Pidetään yllä valmiutta joka sitoo henkilökuntaa, hoitajia, lääkäreitä, kirurgeja ja muita tarpeellisia henkilöitä. Nämä eivät varmaankaan ole kuitenkaan toimettomina vaan osallistuvat muihin toimenpiteisiin yön kuluessa. Toimenpiteisiin joihin he ehkä ovat ylikoulutettuja.

Samaan aikaan maassa on, ymmärtääkseni, kaikkialla kova puute terveydenhuollon henkilökunnasta, lääkäreistä, kirurgeista, eri alojen hoitajista ja muusta henkilökunnasta.

Vastaava tilanne on ollut synnytysten suhteen. Jos on totta että Kemissä tapahtui n. 400 synnytystä vuodessa, yksi per päivä niin onko siinäkään järkeä että ylläpidetään valmiutta ympärivuorokauden?

Vaihtoehto edellämainituille on että käytetään ensihoitoa ja tarpeen mukaan lääkäriambulanssia.

Yöpäivystyksen aikana homma menee suunnilleen niin että potilas hakeutuu omin avuin päivystysvataanotolle yöllä. Siellä hän asettuu jonoon ja pääsee lääkärin puheille. Lääkäri tutkii, määrää EKG:t, verenpainemittaukset, verikokeet ym. Nämä suoritetaan sitä mukaan kun niitä tekevä henkilökunta kerkiää.

Päivystävä lääkäri on yleensä kai lääketieteen kandidaatti joka tarpeen vaatiessa konsultoi vanhempaa lääkäriä. Uskoisin että sekin ottaa aikansa. Loputulos on se että potilas päätetään lähettää joko kotiin tai sitten keskussairaalaan jossa on kardiologi sydänvaivoja varten ja ehkä myös esim. aivoverenvuotoihin erikoistunut lääkäri. Näin varsinainen hoito pääsee alkamaan. Aikaa saattaa kuulua kaikkine jonotuksineen ja siirtokuljetuksineen hyvinkin paljon.

Jos potilas sitävastoin saa kotiin ensihoitoambulanssin tai peräti lääkäriambulanssin niin silloin voidaan diagnoosi tehdä välittömästi kun ambulanssi on saapunut. EKG:t ym. voidaan ottaa heti. Tiedot näistä lähetetään tarvittaessa keskussairaalaan ja potilas kuljetetaan suoraan keskussairaalaan jossa on jo alustavat tiedot ja tarpeelliseen hoitoon on varauduttu. Ambulanssihenkilökunta voi tarvittaessa aloittaa liuotushoidon ja mahdollisesti lääkitä verenvuototapauksissa.

Muissa sairauksissa voidaan tarpeellinen lääkehoito aloittaa.

Aikaa jälkimmäisessä tapauksessa tuskin menee enempää kuin ensimmäisessäkään. Luultavasti jopa vähemmän. Riippuu hieman siitä kuinka nopeasti ambulanssi saapuu.

Lisäksi on yksi oleellinen seikka. Potilaan turvallisuuden tunne. Päivystysvaihtoehdossa potilas hakeutuu itse, odottaa epätietoisena lääkäriin pääsyä ja kokeidsen tuloksia. Jälkimmäisessä tapuksessa potilas tuntee olonsa turvalliseksi kun on hoidossa ja saa esim. kuulla kuinka ambulanssihoitaja/lääkäri ottaa yhteytta siaraalaan ja kysyy että ”Aloitetaanko liuotushoito?” Saa ohjeet mitä ja kuinka paljon jne.

Kaiken kaikkiaan tämä vastaa entisaikojen lääkärin kotikäyntiä.

Tässä tuli kuvaus moninkertaiselta ”kokemusasiantuntijalta”.

Jos ensihoitovaihtoehto tulee halvemmaksi ja jos henkilökuntaa käytetään siihen mihin heidät on koulutettu niin en miettisi kovasti vaihtoehtoa.

Sitten politiikkaan.

Ymmärrän hyvin niitä edustajia jotka ”lipesivät” rivistä. Heillä on huoli oman alueensa terveydenhuollosta ja uskovat tekevänsä oikein oman alueensa asukkaita kohtaan. Ja onhan selvää että jos paikkakunnalla on lähes kaikkiin toimenpiteisiin koulutettu henkilökunta ympärivuorokautisesti päivystämässä niin se on paras mahdollinen tilanne.

Tilanne kun vain on sellainen että siihen ei, varsinkaan harvaan asutussa maassa jossa on jonkinkokoisia taajamia suhteellisen harvassa, siihen ei kerta kaikkiaan ole varaa. 

Tai sitten joudutaan veroja kiristämään entisestään. Maassa jossa verotus on jo lähes maailman kireintä.

Kansanedustajat on käsittääkseni valittu ensisijaisesti hoitamaan valtakunnan asioita kokonaisuutta ajatellen eikä oman alueensa erityisiä tarpeita varten. Kiristämällä verotusta entisestään joudumme lopulta siihen tilanteeseen että emme pysty huolehtimaan kaikista sairaista kuitenkaan. Verotus huolehtii siitä että yhä useampi lääkäri ryhtyy yrittäjäksi ja perustaa oman vastaanoton tai sitten alkaa vuokralääkäriksi. Oman vastaanoton perustanut lääkäri mahdoillistaa saman lääkärin käyttämisen jatkuvasti mutta vastaavasti lääkärillä on hyvin rajalliset resurssit käytettävissään ja joutuu kuitenkin lähettämään potilaan julkiselle puolelle tai sitten joudumme järjestelmään jossa myös sairaalat ovat yksityisiä voittoa tuottavia ja todennäköisesti ylikansallisten yhtiöiden omistamia.

Opposition mukana äänestäessään edustajien pitäisi myös ajatella koko maan etua. Saammeko talouden käännettyä vai jatkammeko velaksi syömistä. Jos jatkamme niin lopputulos tulee olemaan se että joudumme tilanteeseen jossa emme kuitenkaan pysty huolehtimaan kaikista. Tai sitten joudumme järjestelmään jossa pakotamme henkilökunnan työskentelemään ehdoilla joilla emme ehkä saa pätevää henkilökuntaa riittävästi.

Näitä säästötoimenpiteitä ei käsittääkseni tehdä siksi että ”säästäm ien” olisi itsetarkoitus vaan siksi että pystyisimme tulevaisuudessakin huolehtimaan kansalaisten tervydestä.