Kantelin Oikeuskanslerille piispainkokouksen pastoraalisesta ohjeesta ja hän vastasi

Oikeuskansleri ei ota kantaa siihen, onko piispainkokouksen 3.6.2025 antama ohje: kirkon oikeuden mukainen, kirkkolain mukainen, ristiriidassa aiemman oikeuskäytännön kanssa tai ristiriidassa kirkon oman normijärjestelmän kanssa.

Hän ottaa kantaa vain yhteen asiaan: onko syytä epäillä, että piispainkokous olisi menetellyt lainvastaisesti tavalla, joka kuuluu oikeuskanslerin valvontaan? Vastaus: ei ole syytä epäillä -> asiaa ei tutkita. Tämä on hyvin kapea, hallintovalvonnallinen rajaus.

Keskeinen ongelma ratkaisussa: asiaa ei oikeasti analysoida. Ratkaisussa ei käsitellä lainkaan kantelun ydinkysymystä: Voiko piispainkokous pastoraalisella ohjeella käytännössä kumota sen oikeustilan, jonka KHO ja aiempi piispainkokous itse ovat todenneet (että tuomiokapitulilla on oikeus määrätä seuraamuksia)? Tätä ei analysoida lainkaan.

Oikeuskansleri referoi vuoden 2020 piispainkokouksen linjauksen, referoi oman aiemman ratkaisunsa vuodelta 2022 ja referoi kirkkolain yleisen toimivaltapykälän. Lopuksi toteaa: ei aihetta epäillä. Hän ei vastaa siihen juridiseen ristiriitaan, jonka kantelu nostaa.

Oikeudellinen jännite, jota ratkaisussa vältetään.

Tässä on oikeasti kyse tästä: Voiko ohjeella tehdä tyhjäksi lain ja oikeuskäytännön mukaisen kurinpitovallan? Tähän oikeuskansleri ei ota mitään kantaa.

Lisäksi on toimivallan ylittymisen kysymys, jota ei käsitellä. Kirkkolain 5:5 ja kirkkojärjestyksen 5:10 antavat piispainkokoukselle oikeuden käsitellä uskoa, opetusta ja työtä koskevia asioita sekä antaa täytäntöönpanomääräyksiä. Mutta pastoraalinen ohje nyt koskee: kurinpitomenettelyä, tuomiokapitulin seuraamusvaltaa ja hallinnollista seuraamusharkintaa. Tämä ei ole enää pelkkää ”pastoraalista ohjausta”, vaan kurinpitovallan käytön ohjaamista. Se on eri oikeudellinen kategoria. Tätä rajaa oikeuskansleri ei analysoi lainkaan.

Mitä oikeuskansleri jättää sanomatta (ja mikä on merkittävää) – ratkaisussa ei sanota:

että piispainkokouksen ohje olisi oikeudellisesti sitova, että se olisi kirkkolain mukainen, että se olisi oikeudellisesti perusteltu, että tuomiokapituli olisi velvollinen noudattamaan sitä. Sanotaan vain: Ei ole syytä epäillä lainvastaisuutta niin, että asiaa tutkittaisiin. Tämä on hyvin matala kynnys.

Hallinto-oikeudellinen näkökulma: ohje vs. normi vs. kurinpitovalta. Kantelun ydin koski tätä rajaa:

Voiko ohjeella tehdä normista merkityksettömän Oikeuskansleri ei koske tähän lainkaan, vaikka juuri tämä kuuluu hänen toimivaltaansa.

Miksi ratkaisu on käytännössä välttelevä? Tämä on tyypillinen ratkaisu tilanteessa, jossa:

Kysymys on kirkon sisäisestä, mutta oikeudellisesti hankalasta kiistasta ja asia koskee poliittisesti ja teologisesti latautunutta aihetta sekä ratkaisulla olisi isoja seurauksia kirkon hallintokäytännölle. Siksi oikeuskansleri rajaa asian minimiin: ei tutkita.

Yhteenveto. Ratkaisu ei sano: Piispainkokous toimi oikein. Ratkaisu sanoo: En lähde tutkimaan, vaikka asiassa on oikeudellisesti merkittävä ja uusi jännite, jota ei aiemmin ole ollut. Se ei vastaa siihen kysymykseen, jonka kantelu nosti esiin. – Olen pettynyt.

Jarmo Nahkamäki
Jyväskylä