Isänmurha ja Timo Soini
Kuluneen viikon tapahtumat voidaan nähdä isänmurhana, joissa Timo Soini ja loikanneet Uusi Vaihtoehto -ryhmän kansanedustajat tekevät pesäeroa Veikko Vennamon perintöä vaalineisiin Perussuomalaisiin.
Isänmurhia on nähty politiikassa usein ja ne ovat yleensä olleet irtiottoja aiempaan johtajaan tai aatteeseen. Soini on nyt tehnyt saman.
Tämä voidaan nähdä kasvutarinana, jossa poika lähtee omilleen ja eroaa isästään. Nyt vain tässä tapauksessa uutta poliittista kotia ei ole vaan se joudutaan rakentamaan alusta alkaen uudelleen. Vaikea on nähdä, että tästä tulisi mikään menestystarina.
Vuonna 1972 eli 45 vuotta sitten SMP:n 18 henkisestä eduskuntaryhmästä erosi 12 edustajaa. He perustivat uuden puolueen nimeltään Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen (SKYP).
Seuraavissa vaaleissa puolue sai läpi yhden ehdokkaan, mutta hänkin loikkasi seuraavan vaalikauden aikana Keskustapuolueeseen.
Miksi tehdä asioita samalla tavalla ja odottaa, että lopputulos olisi toinen? Ei nytkään Keskustan ja Kokoomuksen sylissä istumalla puoluekentässä tilaa löydy vaan irtautujat tulevat sulautumaan vanhoihin puolueisiin tarun loppuessa menestymättömyyteen vaaleissa. Lopputulos on ennakoitavissa SKYP:n historian perusteella.
Vuoden 1968 presidentinvaaleissa Vennamo käytti iskulausetta: Unohdetun kansan puolesta! Se olisi nyt syytä ottaa käyttöön Perussuomalaisessa puolueessa.
Tekstin aiheet:
En ole koskaan ollut minkään puolueen jäsen, mutta siitä lähtien kun sain äänioikeuden 21 vuotiaana vuonna 1969 olen äänestänyt ensin SMP:n ehdokkaita mm Veikko Vennamokin. SMP:n hajottua Perussuomalaisia kaikissa vaaleissa. Olin aiemmin Soinin kannattaja kuten myöskin Terhon jonka kanssa olen joskus keskustellut ja häntä äänestänyt EU:n parlamenttiin. Aluksi olin hänen kannallaan seuraavaksi puheenjohtajaksi mutta jostain tuli pikkuhiljaa ajatus ettei kaikki ole kuten puhutaan ja siirryin kannattamaan Halla-ahoa. Halla-ahon tultua valituksi en olisi uskonut mikä petos tuli soinilaisten taholta. Ja suurin pettymys oli nimenomaan Terho. Mutta nyt puolue on ehyempi ja palannut oikealle tielle ja olen myös hakenut jäsenyyttä mikäli se näin vanhalle äijälle myönnetään.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
– 90 luku muutti minunkin käsitystäni,huolimatta siitä että jotain oli pakko tehdä ”niin tai näin mutta aina väärin päin”. Onkohan nyt samanlainen tilanne poliittisessa maastossa,johon nyt on vielä sekoittunut tämän puolueen jakolinjat toisiaan eroittaen.
Tämä oli odotettu mutta tavallaan ei toivottua mutta ehkä kuitenkin oikein. Selkiyttää – ainakin tulevina aikoina – miten käy sen kuuluisan tilauksen laita ; sitä saa mitä tilaa !
Halla-aho määrittelee nyt puol.joht.muiden ohella mitä kuin mikä on suunta ”kuulua joukkoon vaiko ei”. Rasismi ei tähän kuulu,eikä turhanpäiväiset vastuuttomat mediapöhöt. Tämä on minun henk.koht.mielipiteeni !
Suuri Eu jossa vähälukuinen maamme kansa eri puolueineen/ryhmittymineen peräpohjolassa mutta mikä tulee olemaan osamme siinä kun olemme kahledittu että osittain sidottuina eri direktiiveihin … onko todella tilausta mutta hyvä jos edes mahdollisuus harjoittaa sisäistä itsenäistä politiikkaamme
– yhteistyössä ?
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti