Poliitikon on äärimmäisen riskialtista puhua seksuaalirikoslainsäädännöstä, paitsi silloin kun ollaan vaatimassa kovempia tuomioita. Raiskausrikokset ovat sen verran tunteita herättäviä, ettei yleisen mielipiteen mielestä mikään tuomio ole tarpeeksi ankara. Espanjassa oli laajoja mielenosoituksia, kun kahdelle raiskaajalle annettiin vain 9 vuoden vankilatuomio.

Tälle keskustelulle on luonteenomaista, että rangaistus oli aina liian pieni, ja mitään lieventäviä asianhaaroja ei saa olla. Olenpa kuullut, että on loukkaavaa puhua ”perusmuotoisesta” raiskauksesta, vaan raiskaus on aina ”törkeä”. Se on tietysti termikikkailuja, koska eripainoiset teot vaativat erilaisia rangaistuksia. Jos kaikki raiskaukset olisivat törkeitä, sitten tarvittaisiin uusi nimike supertörkeille raiskauksille, ja myöhemmin superplustörkeille. Sitä voi jatkaa eteenpäin.

Puhutaan nyt kuitenkin. Olen ollut Helsingin käräjäoikeuden lautamiehenä kymmenettä vuotta, ja aika monessa tuomiossa on alla minun puumerkkini.

Suostumuslaki tuskin muuttaa mitään

Seksuaalirikoslainsäädäntöä ollaan uudistamassa siten, että raiskaus määritellään uudelleen. Nykymuodossaan raiskausrikos edellyttää joko väkivaltaa, väkivallalla uhkaamista tai sitä, että uhri ei pysty puolustamaan itseään.

Käytännössä väkivallalla uhkaaminen tulkitaan jo nyt siten, että pelkät olosuhteet luovat sen. Isompikokoinen tekijä, hankala paikka paeta ja tarpeettoman määrätietoiset kehonliikkeet täyttävät kyllä uhkauksen tunnusmerkistön, vaikka sanaakaan ei sanottaisi. Uhrit kertovat usein olleensa shokissa, ja sitä kyllä uskotaan, jos muu näyttö tukee kertomusta.

Oikea haaste onkin sen kertomuksen arvioinnissa, mikä on seksuaalirikoksissa silminnäkijöiden puutteessa vaikeaa. Tyyppitapauksessa johonkin jatkoille on lähdetty yhdessä ja sitten siellä on tapahtunut jotain, mitä ei olisi haluttu tapahtuvan. Jos teosta tehdään rikosilmoitus myöhään, ollaan sana sanaa vastaan. Tätä ei yhtään helpota se, että seksuaalirikosten tiedetään aiheuttavan paljon aiheettomia ilmiantoja ihan siksi, että moni häpeää omaa seksuaalista käyttäytymistään jälkikäteen. 

Näytön arviointi ei muutu yhtään helpommaksi, arvioidaan sitten suostumuksen puutetta tai väkivallan uhkaa.

Ruotsissa vastaavan lakimuutoksen jälkeen tuomiot kuulemma lisääntyivät. Se, että asiat A ja B tapahtuivat peräjälkeen, ei kuitenkaan tarkoita, että asia B johtui asiasta A.

Ruotsissa on ihan muita tekijöitä, jotka ovat omiaan lisäämään seksuaalirikoksia. Myös Suomessa on nähty vaikkapa vuosien 2018 ja 2019 välillä 33 % kasvu tuomiossa vain vuoden aikana. Nämä samat tekijät vaikuttavat Suomessakin, ja niitä tuodaan maahan jatkuvasti lisää.

Jos jotain nykyiselle lainsäädännölle tekisin, erottaisin ”puskaraiskauksen” ja kotiraiskauksen kahdeksi erilliseksi rikosnimikkeeksi. Ne ovat mielestäni tekoina luonteeltaan aivan erilaisia, turvallisuudentunnetta eri tavalla horjuttavia ja yhteiskuntaan kokonaisuutena eri tavalla vaikuttavia.

Puskaraiskaus tulisi tuomita aina automaattisesti törkeänä tekona.

Väkivaltarikosten tuomiot ovat se oikea ongelma

Seksuaalirikosten tuomioita on kiristetty jopa siinä määrin, että niiden suhde muiden rikosten tuomioihin on vinoutunut. 

Jos jossakin tarvittaisiin kiristyksiä, niin väkivaltarikosten rangaistuksissa. Seksuaalirikoksissa on jo päästy yli uhrin syyllistämisestä, mutta väkivaltarikoksissa edelleen ajatellaan, että uhri itse jollakin tavoin edesauttoi turpaan saamistaan. Kielessäkin on sellaisia sanaparsia kuin ”kaivaa verta nenästään” tai ”kerjätä turpaan”, ja seksuaalirikoksissa vastaavasta sanaparresta tulisi niin ruma, ettei sitä voi edes tähän kirjoittaa.

Se, että ihmiseltä voidaan hakata naama verille ja pysyville arville vuoden ehdollisella vankilatuomiolla on täysin absurdia jos sen suhteuttaa siihen, että sormen työntäminen peräaukkoon johtaa tuomioon, jonka minimirangaistuskin on tuo sanottu yksi vuosi. Perusmuotoisesta pahoinpitelystä ei edes voi tuomita yli kahta vuotta, siinä missä perusmuotoisesta raiskauksesta voi tuomita kuusi.

Moni ei toki tiedä, että raiskauksen tunnusmerkistö täyttyy mistä tahansa sukuelimiin tunkeutumisesta millä tahansa tavalla – ja moni itsekin tuomitsemani julkisuudessa ollut raiskaus on ollut juurikin tällainen sormitapaus. Koska jutut ovat salaisia, ei omaa tuomiotaan voi paljon puolustella, ja julkisuudessa retostellaan sillä, miten raiskaaja taas selvisi ehdollisella tuomiolla.

Jos jotain toivon, niin ennen muuta paljon kovempaa rangaistusasteikkoa väkivaltarikoksille. Kaikki eivät kaiva verta nenästään, eivätkä kaikki ansainneet tulla pahoinpidellyksi.