En kykene kuvittelemaan isänmaallista suomalaista – saati perussuomalaista – joka voisi sulkea silmänsä siltä aggressiolta, jota Venäjä viime aikoina on läntistä maailmaa kohtaan osoittanut. Esimerkkinä tarjoiltakoon Venäjän virallisen median suorat sodanuhkaukset sekä maan päätökset pakottaa ulkomaalaiset jatkuviin tautitarkastuksiin – ilmeisenä tarkoituksena karkottaa ulkomaalaiset maasta.

Venäjä valmistautuu sotaan.

Olen aiemmin puhunut vahvasti kansanäänestyksen tarpeesta. Ratkaisu hakea jäsenyyttä NATOssa on kansalaisille elämän ja kuoleman kysymys. Kansa kuolee tai elää – siispä kansa päättää.

Sitä äänestystä emme voi enää käydä.

NATO-Optio

Julkiseen keskusteluun on juurtunut käsite NATO-optiosta. Talousmaailmassa optio tarkoittaa oikeutta lunastaa jokin asia sillä hetkellä, kun tarpeelliseksi koetaan. Käsite pitää sisällään ajatuksen siitä, että tällainen oikeus on olemassa, ja tarpeen tullen voidaan yksinkertaisesti päättää, lunastetaanko optio vai ei.

NATO-optiota ei ole olemassakaan.

NATO päättää keskinäisesti uusien jäsenten hyväksymisestä, ja kukin maa tekee päätöksen omista lähtökohdistaan, kukin omaa kansallista etuaan ajatellen. Suomalaiset eivät voi marssia NATOn ovelle vaatimaan jonkinlaisen option lunastamista, jos sellaista ei koskaan ollutkaan.

Jos liitytään, liityttäköön äkkiä

On selvää, että toiveeni kansanäänestyksestä voidaan viimeaikaisten tapahtumien johdosta haudata. Julkisesti käytävä keskustelu ja kansanäänestys kohdistaisi Suomea kohtaan ennennäkemättömän painostuksen, jonka osaksi tulisi takuuvarmasti voimankäyttö, pienet vihreät miehet ja toistuvat rajaselkkaukset. Myös kuolleita suomalaisia nähtäisiin.

Jos äänestämämme päättäjät valitsevat liittyä sotilasliittoon, se tulee tehdä nopeasti ja kaikki yllättäen. Siten, että presidentin johdolla suuret puolueet sopivat asiasta – yhteistyössä Ruotsin kanssa – ja jossakin yllättävässä yöllisessä eduskunnan täysistunnossa asia yksinkertaisesti lyödään pöytään.

Se on ainoa tapa, jolla tämä voidaan enää tehdä. Keskustelua emme enää voi käydä – ja tuen puoleeni johtoa jos tällainen ratkaisu tehdään.

Voimme olla liittymättäkin

Voimme valita myös tien, jossa Suomi pysyy sotilasliiton ulkopuolisena valtiona. Myös tämä tie sopii minulle olettaen, että valitun strategian mukaan toimitaan johdonmukaisesti.

Se tarkoittaa sitä, että Suomesta tulee Pohjois-Euroopan Israel. Meidän tulee välittömästi lopettaa kaikki koronaviruksen ympärillä tapahtuva hössötys sekä kansallisen turvallisuuden kannalta toisarvoisiin kohteisiin suunnattu rahan lapiointi. Al-Holin naiset, monikulttuurisuus – kyllä te tiedätte.

Lopulta sote-uudistuskin on toisarvoinen, jos ei jää jäljelle mitään uudistettavaa.

Kumpikin käy

Itselleni sopii kumpi hyvänsä tie. Toivoin viimeiseen asti, että kansa voisi tämä valinnan tehdä, mutta nyt sydämestäni pelkään, että sille valinnalle ei ole enää tilaa.

Tällä hetkellä silmieni eteen avautuu maailma, jossa kumpaakaan ratkaisua ei kyetä tekemään. Sisäministeriötä kansoittavat ilmastohysterian valtaamat vihreät, ja vanhan valtionhoitajapuolueen SDP:n järjen ääni on kauan sitten kadonnut. Suomi-Venäjä -seuran keskustalaisista en edes aloita.

Tämä näkemys tulee Suomen armeijan yliluutnantilta, joka on valmis toimimaan kumpaa hyvänsä valittua tietä. Näistä silmistä katsottuna näkymä on tällä hetkellä surullinen ja lohduton.