Ukrainan sodan alkamisen jälkeen on tullut muodiksi kysellä missä on minkäkin puolueen ruplasalkku. Tässä osoitetaan yllättävää muistamattomuutta. Jokaiselle joka on seurannut kaasuputkibisnestä vastauksen pitäisi olla päivän selvä: demarithan sillä tekivät rahaa. 

Mutta eivät vain demarit. Eiköhän vihreätkin ole osansa saaneet. Ei kaasuputkibisneksestä vaan harjoittamastaan ydinvoimanvastaisesta politiikasta jolla EU-maat saatiin riippuvaisiksi venäläisestä energiasta.

Hienoa että asia on pikkuhiljaa valjennut toimittajillekin. Tai ainakin toimittajalle. Monikossa tai yksikössä, mutta ovat jälleen minua kuukausia jäljessä. Ja nyt siihen woke-up-toimittajaan joka vihdoin on ymmärtänyt asian laidan. 

IL:n Näkökulmassa kysyttiin tänään menikö vihreän liikenteen tavoittelussa vauhti järjen edelle.

Polttomoottoriautoista on tullut ympäristönsuojelussa vähän samanlainen kirosana kuin mitä ydinvoima oli pitkään energiantuotannossa. Suomessa vihreät taisteli vuosia ydinvoimaa vastaan ja lähti kerran jopa ovet paukkuen hallituksesta vastalauseena ydinvoimahankkeelle. Vasta myöhemmin puolueen toimistolla ymmärrettiin, että sen suuremman vihollisen olisi koko ajan pitänyt olla esimerkiksi ilmastoa huomattavasti enemmän kuormittavissa hiilivoimaloissa. Puolue lievensi ydinvoimakantojaan ja pudotti ydinvoiman vastustamisen periaateohjelmastaan 2020. Vihreät ovat sittemmin myöntäneet vastustaneensa atomienergiaa vanhentunein perustein.

Saksassa tuo vastarinta meni pidemmälle. Siellä vihreät pääsivät hallitukseen 1998, ja saivat aikaan sen, että ydinvoimaa alettiin ajaa vauhdilla alas. Atomienergia korvattiin maakaasulla ja samalla Saksa ajautui riippuvaiseksi Venäjän kaasutoimituksista. En voi olla miettimättä, miten paljon tämä 90-luvun vihreä energiapolitiikka lopulta vaikutti jopa siihen, että 20 vuotta myöhemmin Ukrainassa syttyi sota? Uskalsiko Putin hyökätä juuri siksi, että arveli kaasuotteensa Saksasta olevan niin vahva, ettei EU pysty yhtenäisesti voimakkaisiin vastatoimiin kaasuhanojen sulkemisen pelossa?

Vihreä politiikka on aiheuttanut energiakriisin Suomessa ja heidän politiikallaan on mahdollisesti ollut olennainen rooli Venäjän raa-an hyökkäyssodan mahdollistamisessa.

Ehkä vihreät ovat myöntäneet virheensä joka koskee atomienergiaa, mutta kaasuriippuvuudesta jota ajettiin ja ajetaan vihreänä siirtymänä, virhettä ei ole myönnetty. Nyt vihreät nimittävät oman väärän politiikan tuotosta fossiilisen energian kriisiksi.

Puhuin vihreiden ruplasakusta ja kyselin missä se on. Kysymys on varsin aiheellinen kun katsoo kaksi viikkoa sitten Youtubeen Karpo Official-kanavalle tulleen pätkän Boikotin voima. Siinä, jo edesmennyt politiikan toimittaja Aarno ”Loka” Laitinen, avaa kuka ja mistä syystä rahoittaa boikotteja. Loka kertoo että niitä tuotemerkkejä boikotoidaan jotka eivät ole maksaneet suojelumaksua vihreille huligaaneille. Loka kertoo että ulkomaiset turkistarhaajat rahoittivat suomalaista turkistarhausta vastustavaa liikettä. Eikä tässä vielä kaikki. -Onko tuota ydinvoimaboikotoinnin taustalla itse asiassa Venäjän kaasumafia joka järjestelee ydinvoiman vastaisia boikotteja.

On siis asiallista kysyä missä on vihreiden ruplasalkku. Maksettiinko Pasilassa jököttävä, Greenpeacen pystyttämä, Itsekkyyden muistomerkkikin Putinin rahoilla? Olisiko syytä hakata paateen uudet nimet ja nimetä se uudelleen Älyttömyyden muistomerkiksi?