Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimia. Siksipä julkaisen koko tekstin pelkän linkin sijasta vaikka en edelleenkään ole varma mitä on sopiva ja mitä sopimatonta julkaista tällä alustalla. Seuraavassa kirjoituksessa palannen normaaliin päiväjärjestykseen.

Tätä kirjoitettaessa Sebastian Tynkkynen on tehnyt ennätyksen pisimmästä yhtämittaisesta puheesta eduskunnassa. Onnea Sebu saavutuksen johdosta. On vain ikävä että tähän tilanteeseen on jouduttu.

Kansalaisaloite dumpattiin ja kansanäänestystä tukipaketista ei tullut. Miksi ei tullut? Äänestyshän olisi ollut demokratiaa. Minä kerron miksi: katsoitteko kaksi vuotta sitten dokumenttia brexitistä? Siellähän se tuli esiin: demokratian korkeimmaksi ilmentymäksi itsensä nostanut EU pelkää kansanäänestyksiä. Se dokumentista kävi ilmi.

On kummallista että perussuomalaiset ja vain perussuomalaiset ovat nyt äänessä suuressa salissa. Miksi siellä ei ole äänessä ne jotka aikovat paketin puolesta äänestää?

Kaipaan eritoten muutamaa henkilöä: Missä on valtiovarainministeri Matti Vanhanen kehumassa ainutkertaista koronatukipakettia ja samalla puolustamassa ainutkertaista Kreikan ensimmäistä tukipakettia. Niin, sitä tukipakettia jonka jälkeen olisi pölhöpopulistista väittää EU:ssa olevan ongelmia. Tarkka sitaatti EU-toveri Stubbilta: ”Kreikan apupaketin jälkeen niin Kreikassa kuin muuallakin Euroopassa asiat ovat kunnossa. Joka muuta väittää on pölhöpopulisti.”

Ollessaan pääministeri Matti Vanhanen mainosti tukipakettia IL:n uutisessa 26.3.2010 seuraavasti: Vanhanen: Kreikalle lainaaminen Suomelle reilusti voitollista

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) mukaan suomalaisten veronmaksajien ei ole syytä olla huolissaan rahan lainaamisesta Kreikalle, sillä Suomi tekisi lainajärjestelyllä tuntuvaa voittoa.

Euromaat pääsivät myöhään torstai-iltana sopuun Kreikan avustusmekanismista, joka perustuu euromaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n Kreikalle myöntämiin lainoihin.

Hyvin talouttaan hoitanut Suomi saa markkinoilta lainaa alhaisella korolla, ja Kreikalta saatava korko olisi selvästi korkeampi, joten lainaaminen olisi Suomelle kannattavaa, Vanhanen muistutti tiedotustilaisuudessaan.

Avustusmekanismi on Vanhasen mukaan määrä ottaa käyttöön vain viimeisenä keinona, jos Kreikka ei enää saa markkinoilta lainaa kohtuullisella korolla.

Suomen osuus Kreikalle myönnettävistä lainoista olisi 1,25 prosenttia. Euromaiden osuus määrittyy sen mukaan, kuinka suurella osuudella ne ovat kartuttaneet Euroopan keskuspankin pääomaa.

Lainat tulisivat Vanhasen mukaan pääosin euroalueen mailta, ja IMF:n osuus jäisi vähäisemmäksi. Vanhasen mukaan nyt luotua lainamekanismia ei suinkaan olla heti soveltamassa käytäntöön.

– Kreikka itse arveli, että he eivät tule tarvitsemaan näitä lainoja, vaan tämän päätöksen tuella he pystyvät saamaan markkinoilta rahoitusta järkevällä hinnalla, Vanhanen sanoi.

Talousvalvonta tiukemmaksi

Kreikan avustusmekanismin ohella euromaat päättivät perustaa työryhmän, joka ryhtyy selvittämään euromaiden talouspolitiikan koordinoinnin parantamista. Tämä saattaa Vanhasen mukaan tarkoittaa muun muassa sitä, että euroalueen taloussääntöjen noudattamista kohennetaan sanktioiden avulla.

Yksi mahdollinen sanktio Vanhasen mukaan voisi olla EU:n aluetukien pidättäminen jäsenmaalta, joka jatkuvasti esimerkiksi ylittää taloussääntöjen budjettivajerajan.

Nyt perustetun työryhmän on määrä esittää raporttinsa EU:n valtiovarainministereille kuluvan vuoden loppuun mennessä.

– Tällä pyritään varmistamaan, että jatkossa mikään kriisi ei pääse näin pitkälle, Vanhanen sanoi viitaten Kreikan talouskriisiin, joka on horjuttanut koko euroalueen vakautta.

Kysyin miksi ei ole kehumassa koronatukipakettia ja retostelemassa Kreikka ykkösen tuotoilla.

Samainen IL kertoi 13.07.2020 klo 12:52 nyttemmin mitä kuuluu paketin tuotoille: Vanhasen lupaamat huipputuotot jäävät saamatta

Euroalueen velkakriisi alkoi Kreikasta reilu 10 vuotta sitten. Osana Kreikan ensimmäistä apupakettia Suomi maksoi Kreikalle 2010-2011 viidessä erässä kahdenvälistä lainaa yhteensä 1 005 miljoonaa euroa eli runsaat miljardi euroa.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk), joka tällä hetkellä toimii Sanna Marinin (sd) hallituksen valtiovarainministerinä, totesi keväällä 2010, että suomalaisten veronmaksajien ei ole syytä olla huolissaan rahan lainaamisesta Kreikalle, sillä Suomi tekisi lainajärjestelyllä tuntuvaa voittoa.

Vanhasen ajatus kumpusi siitä, että Suomi saa markkinoilta lainaa alhaisella korolla, ja Kreikalta saatava korko olisi selvästi korkeampi. Suuri korkoero koituisi Suomen hyödyksi.

Toisin kävi. Kreikka-laina on ollut Suomen kannalta kehno sijoitus, mikä johtuu lainaan tehdyistä tuntuvista koronleikkauksista ja maksuajan pidentämisestä (ks. jutun lopussa olevan faktalaatikko).

Lainan korko oli alunperin 3 kuukauden euribor ja sen päälle tuleva 3 %-yksikön marginaali. Lainan ehtoja on höllennetty kolme kertaa 2011-2012. Korko on edelleen 3 kuukauden euribor, mutta marginaali on enää 0,5 %-yksikköä.

Laina-aika oli alunperin enintään 5 vuotta. Maksuaika on pidentynyt yli 35 vuodella.

Valtiovarainministeriön mukaan Suomi on viime joulukuun loppuun mennessä saanut Kreikalle lainaamastaan miljardista korkotuottoja yhteensä 68,8 miljoonaa euroa ja palkkioita 5,0 miljoonaa euroa. Alkuperäisillä lainaehdoilla korkotuotto olisi pelkästään tänä vuonna noin 25 miljoonaa euroa.

Teppo Koivisto ei halua ottaa kantaa siihen, mikä on takaisinmaksuehtojen heikennyksistä Suomelle aiheutuva menetys.

– Tämä on aika poliittinen asia. Olemme puhtaasti maksuagentti.

LUE MYÖS

– Alkuperäisen, vuonna 2010 solmitun lainasopimuksen mukaan kunkin lainaerän takaisinmaksu olisi alkanut kolmen vuoden kuluttua sen nostamisesta, mutta takaisinmaksuaikaa olisi voitu tarvittaessa jatkaa kahdella vuodella. Laina-aika oli siis alun perin yhteensä enintään kahdeksan vuotta. Lainan koroksi sovittiin kolmen kuukauden euribor-korko lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä.

– Lainasta perittiin lisäksi 0,5 prosenttiyksikön suuruinen palkkio, joka vähennettiin lainamäärästä. Lainasopimuksessa sovittiin alun perin myös, että korko nousee yhdellä prosenttiyksiköllä, jos lainan maksuaikaa jatketaan kolmen vuoden takaisinmaksuajan jälkeen.

– Maaliskuussa 2012 sovittiin, että lainojen lyhennysvapaata jaksoa pidennetään 10 vuoteen lainan nostopäivästä. Laina-aikaa jatketaan 15 vuoteen nostopäivästä ja marginaaliksi asetetaan 150 peruspistettä kaikilta korkokausilta.

– Joulukuussa 2012 sovittiin, että Kreikan kahdenvälisten lainojen laina-aikaa jatketaan 15 vuodella 30 vuoteen nostopäivästä ja marginaaliksi asetetaan 50 peruspistettä (0,5 %-yksikköä) 1.1.2013 alkavilta korkokausilta.

– Kreikka aloitti lainan takaisinmaksut 15.6.2020. Viimeiset lainaerät maksetaan takaisin 2041.

Lähde: valtiovarainministeriö

Entäpä markkinavoimista niskalenkin ottanut ainutkertainen Kreikka kakkonen. Sehän suhmuroitiin fantsu-Jyrki Kataisen johdolla ja olihan sillä tulosta. Sekä Katainen että lompsa levällään Brysseliin lentänyt täti-tiukka Jutta Urpilainen saivat suomalaisesta satsauksesta komissaari-hillotolppanimityksen.

Kaipaan myös puhujaksi edustaja Antti Rinnettä kehumaan nyt tulevan diilin edullisuutta Suomelle. Rinne VM-aikoinaan kehui Kreikka kakkosen takuutustilin tuottoja ministeriaitiosta. Kaksi vuotta sitten Porin Torilla Suomi-Areenalla kävin kysymässä onko pääministeri Rinne edelleen tyytyväinen tuottoihin. Sanoi olevansa. Toivoisin että edustaja Rinne nyt tulisi kertomaan miten paljon miljardit ovat hyvää suomalaiselle veronmaksajalle tuottaneet. Kuinka takuutustilille on korkoa kertynyt. Missä on Rinne?

Sitten pääsemmen ainutkertaiseen Kreikka kolmoseen. Se tehtiin viime hallituskaudella. Siinä olivat mukana perussuomalaiset parkuvat luultavasti edustaja-Antit, niin Kurvinen kuin Lindtmankin. Vastakysymys Anteille: mitkä perussuomalaiset?

Väittävätkö edustaja-Antit että edustajat Juha Sipilä ja Petteri Orpo puhuivat kesäkuussa 2017 muunneltua totuutta ilmoittaessaan perussuomalaisten olevan tyystin eri puolue kuin aiemmin?

Otsikko keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaasta 10.6.2017:

Sipilä ja Orpo: ”PS on nyt eri puolue kuin ennen”
Halla-ahon valinta pistää hallitusyhteistyön vakavan paikan eteen

Onko tieto ilmoituksesta mennyt ohi vai onko se vain ollut poliittisesti tarkoituksenmukaista unohtaa? Luulisi ainakin Kurviselle asian olevan tuttu, vai onko niin että edes Kurvinen ei lue puolueensa lehteä? Vai onko niin että lukee mutta ei usko?

Suomi on osallistunut Kreikka ykkösen, sen jälkeenhän kaiken piti EU:ssa olla oortnungissa, pölhöpopulistisesti muutamaan muuhunkin tukipakettiin. Ainutkertaisia ja tarkasti rajattuja tai ainakin sellaisina mainostettu. Koronatukipakettikaan ei poikkea aiemmista. Sitäkin markkinoidaan meille jälleen hyvänä diilinä.

Siksipä odotankin niitä jotka aikovat paketin puolesta äänestää kehumaan pelinsä nyt. Vai onko niin että edustajia Vanhanen, Rinne, Kurvinen, Lindtman, Sipilä ja Orpo hävettää jo etukäteen: ääneen kehua ei kehtaa, mutta puolesta äänestäminen ei hävetä.

On se vaan hienoa käydä keskustelua Eurooppatiedotuksien kanssa koronatukipaketista. Sekä kotimaisen että Brysselissä olevan. Kysyin millä summalla Norja osallistuu tukipakettiin ja eikö se olisi Norjan etu osallistua kun se käy kauppaa EU:n kanssa. Vastaus oli ettei osallistu ja vielä parempaan verbaliikkaan yllettiin Brysselissä: Kiitos yhteydenotostanne Europe Direct keskustietopalveluun.

Vastauksena kysymykseenne ilmoitamme ystävällisesti, että Norja ei ole Euroopan unionin jäsen (vaikka se kuuluu Schengen-alueeseen).

Siksi Norja ei ole elvytyspaketin edunsaajien luettelossa.

Toivomme, että toimittamamme tiedot auttavat teitä löytämään vastauksen kysymykseenne. Olemme luonnollisesti käytettävissä, mikäli teillä on lisää kysyttävää Euroopan Unionista, sen toiminnasta tai instituutioista.

Kas vain. Norja ei ole edunsaaja. Kysymykseen onko Suomi paketissa ”edunsaaja” en ole saanut vastausta. Lähetin kysymykseni mukana myös määritelmän mitä tarkoitetaan termillä edunsaaja ja kysyin miten se tiedotuksessa käsitetään.

Ja kun edunsaajista puhutaan niin mm. lapsilisissä perhe on edunsaaja. Italia, joka ei edes teeskentele tarvitsevansa rahoja koronan takia kertoo Talousuutiset: Kommentti: Italia ei edes teeskentele, että EU:n elvytysrahojen tarve johtuisi vain koronasta

Italia saa eniten EU:n koronaelvytystä – ja myöntää, että rahan tarve johtuu pääosin muista syistä kuin koronasta. Suomi luulee muuta ja maksaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Eduskunnan täysistunto äänestää keskiviikkona, mikä on Suomen kanta EU:n elvytysrahastoon yhteisvelkoineen ja jäsenmaille jaettavine vastikkeettomine avustuksineen.

Osa kansanedustajista ja ehkä yleisöstäkin voi edelleen olla siinä uskossa, että elvytyspaketti on välttämätön – ja että elvytysrahaa on tarkoitus käyttää yksinomaan koronakriisistä koituneisiin seurauksiin.

Tällaiseen käsitykseen on voinut helposti päätyä esimerkiksi Suomen hallituksen ja ministereiden kuvauksista ja eduskunnan saamasta esityksestä.

Koronakriisi ja sen monenlaiset ja vakavat taloushaitat ovatkin toki totta. Niin kuin sekin on täyttä totta, että suurimpia avustuksia elvytysrahastosta odottavat maat ovat kipeästi elvytyksen tarpeessa.

Mutta yhteiselvytystä kärkkyvien maiden taloushaasteet ja siksi myös muita kenties suurempi elvytyksen tarve johtuu pitkälti aivan muista syistä kuin koronakriisin talousvaikutuksista.

Vaikka korona on pahentanut eniten elvytystä kaipaavien EU-maiden talousongelmia, ovat ongelmien varsinaiset syyt paljon vanhempaa perua – ja tyystin muita – kuin koronakriisi.

Asian todellinen laita käy kyllä ilmi Suomenkin hallituksen teksteistä; juuri ja juuri oikein tarkkaan lukemalla.

Mutta helpommin ja suoremmin todellinen tarve EU:n yhteisille elvytysponnisteluille – ja Suomenkin takaamalle yhteisvelalle – selkiää esimerkiksi Italian hallituksen kuvauksista.

Italian hallitukselle ei tee tiukkaakaan myöntää, mistä maan talousvaikeudet ja apurahan tarve pohjimmiltaan johtuvat – ja että syillä ei ole mitään tekemistä koronan kanssa.

Italian hallitus kertoo avoimesti syyt

Italiaan on luvassa suurimmat summat EU:n elvytysrahaa, ja maa onkin kärsinyt koronasta raskaammin kuin useimmat muut EU-maat.

Elvytyksen tarve ja suunnitelmat elvytysvarojen käytöstä ilmenevät Italian hallituksen laatimasta ja tässä kuussa julkistamasta ”elpymis- ja palautumissuunnitelmasta” (Piano Nazionale di Ripresa e Resilienza).

Kyse on elvytysvarojen käyttämistä kuvaavasta suunnitelmasta, jollainen kunkin EU-maan on toimitettava elvytysrahastoa pystyttävälle ja aikanaan hallinnoivalle EU-komissiolle.

Italian suunnitelma noudattaa pääpiirteissään ja monin paikoin ylittääkin EU:n ehdot elvytystoimien painottamisesta ympäristöä, digitaalisuutta, tuottavuutta, työllisyyttä, tasa-arvoa ja terveyttä edistäviin tarkoituksiin.

Elvytysaikeidensa taustaksi Italian hallitus kuvaa avoimesti ja häpeilemättä myös joukon perustavaa laatua olevia syitä maan talousongelmiin – ja elvytystarpeille.

Syitä ei tarvitse etsiä suurennuslasilla eikä rivien välistä jostakin liki 270-sivuisen ja pelkästään italiaksi julkaistun elpymissuunnitelman uumenista, sillä syyt on koottu tiiviisti, selkeästi ja vähääkään kiertelemättä pumaskan esipuheeseen.

Avomielisen ja valaisevan esipuheen on laatinut – tai ainakin allekirjoittanut – maan ministerineuvoston presidentti eli meikäläisittäin pääministeri Mario Draghi.

Esipuheessaan Draghi tekee selväksi, että Italian taloushaasteet ja elvytystarpeet johtuvat ainakin euroajan alusta asti maata vaivanneesta talousanemiasta eivätkä suinkaan koronakriisistä.

Talousanemia on jatkunut euroajan alusta

Pääministeri Draghin mukaan koronakriisi iski viime vuonna ”jo ennestään haavoittuvaan” Italiaan.

Hän kuvaa Italian suhteellisen heikkouden ja haavoittuvuuden peruspiirteet muistuttamalla, että Italian talous on kasvanut vuoden 1999 jälkeen alle kymmenen prosenttia mutta Saksan ja Ranskan taloudet ovat kasvaneet yli 30 prosenttia ja Espanjan peräti yli 40 prosenttia.

Ja että maan talouden tuottavuuskehitys on vuosien ajan jäänyt jälkeen muiden EU-maiden tuottavuuden kasvusta. Kutakin tehtyä työtuntia kohden aikaan saatu bruttokansantuote kasvoi vuosina 1999–2019 Italiassa vain nelisen prosenttia mutta Saksassa ja Ranskassa kasvu oli yli 20 prosenttia.

Draghi selittää maan kroonisia talouspettymyksiä esimerkiksi ”kyvyttömyydellä tarttua lukuisiin digitaalisen vallankumouksen tarjoamiin tilaisuuksiin”.

Tätä hän selittää asianmukaisen infrastruktuurin puutteella ja maan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin pitkälti perustuvalla talousrakenteella – ja yritysten hitaudella ja haluttomuudella omaksua uusia tuotantotapoja ja siirtyä entistä korkeamman arvonlisän tuotantoon.

Tällainen haluttomuus ja kyvyttömyys on Draghin mukaan osasyy siihen, että maan yritykset ja julkinenkin talous ovat vuosien ajan arkailleet, vältelleet ja viivytelleet investointeja.

Investointien puute on puolestaan osaltaan heikentänyt kasvua ja tuottavuuskehitystä – ja viivyttänyt talouden tehostamiseksi välttämätöntä toimintatapojen ja menetelmien uudistumista.

Italian talousanemia on siis pääministerinkin mukaan totinen tosi – mutta se on ainakin yhtä vanha ilmiö kuin Italia on ollut euromaa.

EU-elvytys on ”ohittamaton tilaisuus”

Elvytystoimia ja niiden tarpeellisuutta perustelevassa esipuheessaan pääministeri Draghi korostaa, että useampi kuin joka yhdeksäs italialainen kituuttaa absoluuttisen köyhyysrajan alapuolella.

Samalla hän myöntää, että köyhien osuus on kasvanut jo vuosien ajan eikä vain viime vuonna, ja että köyhyys lisääntyi enemmän vuosina 2005–2019 kuin viime vuoden koronakriisissä.

Samoin opinnoista, työelämästä ja harjoittelusta syrjäytyneiden nuorten suhteellinen määrä on Draghin mukaan EU-maiden korkein ja naisten työllisyysaste keskimääräistä matalampi, mutta nämäkin vitsaukset ovat vanhempaa perua kuin koronakriisistä johtuneita äkillisiä muutoksia.

Draghi selittää Italian taloushuolia myös maan ”erityisellä” alttiudella ilmaston lämpenemisen ja kuivuuden haitoille sekä pitkän ja kapean niemimaan alavien rannikkoalueiden alttiudella kärsiä meriveden korkeuden kohoamisesta, rankkasateista ja maanvyöryistä.

Luonnonmullistusten uhka kannustaa suuntaamaan elvytysvaroja ilmasto- ja ympäristöponnistuksiin, mutta nämä huolet ja tarpeet liittyvät luonnonilmiöihin ja Italian maantieteellisiin peruspiirteisiin eivätkä koronakriisin vaikutuksiin.

Elvytysrahasto ja Italialle kaavaillut EU-maiden suurimmat tukisummat tarjoavat Draghin mukaan Italialle ”ohittamattoman tilaisuuden” kehitykseen, investointeihin ja uudistuksiin.

Tämän tilaisuuden avulla ”Italian tulee nykyaikaistaa julkinen hallinto, vahvistaa tuotantorakenne ja voimistaa köyhyyden, syrjäytymisen ja epätasa-arvon vastaista kamppailua”.

Draghin mukaan tarjolla on Italian tilaisuus ”palata kestävän ja pysyvän talouskasvun tielle ja raivata maan kasvua viime vuosikymmenet padonneet esteet”.

Suomen selitykset kiertelevät, Italian eivät

Italian talouden krooniset heikkoudet ja niistä syntyneet alituiset ja mittavat elvytystarpeet ovat enimmäkseen kiistattomia.

Samaten pääministeri Draghin luettelemat elvytyksen avulla tavoiteltavat muutokset ovat Italialle epäilemättä tarpeen ja toteutuessaan myös enimmäkseen hyödyksi.

Elvytyksen tarvetta tai tavoitteita lienee Suomessakaan turha kenenkään epäillä. Suomen hallitus onkin niistä pitkälti yhtä mieltä Italian hallituksen kanssa.

Mutta selityksistä ja perusteluista ei voi sanoa samaa.

Suomen hallitus vänkää Suomelle kallista järjestelyä läpi eduskunnasta pitämällä tiukasti kiinni väitteestä, että elvytysrahasto on yksinomaan koronakriisin vaikutuksiin tarkoitettu tilapäinen järjestely.

Sen sijaan suurimpia elvytysrahoja vastaanottavan Italian hallitus ei edes yritä teeskennellä, että maan talousanemia ja elvytystarpeet liittyisivät millään tavoin – tai varsinkaan yksinomaan – koronakriisin vaikutuksiin.

Eduskunta äänestää heikoin evästyksin

Suomen eduskunta äänestää keskiviikkona elvytysrahastoa koskevasta hallituksen esityksestä ja vahvistanee hankkeen – ehkä siinä uskossa, että EU tarvitsee yhteisvelkaa ja yhteisiä elvytystoimia koronakriisin vaurioista selvitäkseen.

Kansanedustajien käsitys hankkeen luonteesta – ja ehkä myös äänestämisen vaikeus – olisi vahvistunut, jos Sanna Marinin (sd) hallituksen esityksen rinnalla olisi ollut käytettävissä myös Mario Draghin hallituksen tulkintoja samasta hankkeesta.

Kunpa eduskunnan tietopalvelu olisi toimittanut edustajien tiedoksi edes englanninkielisen algoritmikäännöksen Draghin italiankielisestä esipuheesta (niin kuin tällä kirjoittajalla oli käytössään).

Tuskin Italian hallituksen tulkintaan tutustuminen olisi velvoittanut ketään muuttamaan kantaansa elvytysrahaston tarpeellisuuteen tai oikeutukseen.

Mutta Italian hallituksen kuvauksen avulla elvytystarpeen syyt ja elvytysrahaston todellinen tarve ja mielekkyys olisi ollut helpompi hahmottaa ja arvioida kuin Suomen hallituksen sekavista selostuksista.

Näin kertoo Talousuutiset ja ennen sitä jäätiin lapsilisiin: Italia suunnittelee edunsaajille lisäetuja: lapsilisä 250€/kk seitsemännestä raskauskuukaudesta 21:een ikävuoteen asti. Näin suomalainen veronmaksaja pääsee kustantamaan italialaisten sosiaalietuuksia. Tähän ei maskuliininen hallitus pystyisikään vaan siihen tarvitaan naispääministeri ja feministihallitus. Tyydyttänee naista äänestänyttä suomalaista työläisnaista. Italiassa etuudet parantuvat, mutta Suomessa kiristyvät verot.

Ja kun veroihin on päästy. Federalistisessa hengessä perussuomalaisten kannattaisi ehdottaa verokantojen yhtenäistämistä. Suomessa viini, olut ja väkevien vero harmonisoitaisiin samalle tasolle kuin se on Italiassa ja Espanjassa. EU-myönteisimpänä puolueena kokoomus kannattanee ehdotusta. Jos kokoomus kieltäytyy kannattamasta täytyy edustaja Mykkäselle muistuttaa että federalismi ei edisty ja silloin Kiina ja Venäjä nauravat. Jos joku ei muista paljonko viinivero on Italiassa ja Espanjassa todettakoon se tähän lopuksi: nolla euroa. Suomessa se oli EU:n toiseksi kirein. Oluen ja väkevien verotuksen kohdalla Suomen hopea kirkastuu kultasijalle. Torille !!!