Suomen Olympiatulos oli historian huonoin. Mira Potkosen nyrkkeilypronssi jäi Suomen joukkueen ainoaksi mitaliksi. Mitali oli kahdelle henkilölle jaettu pronssimitali, sillä nyrkkeilyssä ei käydä pronssiottelua. Muut pohjoismaat menestyivät paremmin Islantia lukuunottamatta. Mitaleita he saivat seuraavasti: Ruotsi (1 kulta, 4 hopeaa ja 2 pronssia), Tanskan (1, 3, 5) ja Norja (3 pronssia). Islanti jäi siis mitaleitta.

Suomessa on 505 täysipäiväistä urheilujohtajaa (arvio muutama vuosi takaperin). Se on eniten suhteessa väestöön koko maailmassa. Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski lupasi, että tuloksia saadaan vuoden 2016 Rion Olympialaisissa. Lupaus oli täysin katteeton.

Kirjoitin hiljattain blogin Suomen Olympiakomitean mädännäisyydestä: Korruptoitunut Suomen Olympiakomitea. Rahaa huippu-urheiluun on pumpattu enemmän kuin riittävästi, mutta rahat on käytetty menestymisen kannalta väärin.

On helppo todeta, että nykyinen johto tulee vaihtaa. Näin tehdään jokaisessa menestykseen tähtäävässä yrityksessäkin. Johdon vaihtaminen yksistään ei kuitenkaan riitä takaamaan Suomen menestystä tulevaisuudessa. Strategia täytyy vaihtaa myös.

Meillä on hienoja urheilijoita Olympiajoukkueessa, mutta aivan terävimpään huippuun he eivät yllä. Miksi?

Meillä on Suomessa puitteet harjoittelulle monin paikoin hyvät. Pohjoisen ilmaston vuoksi annamme tasoitusta kesälajeissa, mutta talvilajeissa emme. Urheilukentät ovat kuitenkin liian usein aidattu ja lukittu. Hallit ovat tyhjinä päivisin ja iltaisin sinne eivät kaikki halukkaat mahdu. Varakkain kansanosa saa ostettua lapsilleen halliaikaa, mutta heikompiosaisten lapsilla ei ole mahdollisuutta laadukkaaseen harjoitteluun tai valmennukseen.

Suomessa asuu niin vähän ihmisiä, että meillä ei ole varaa eriarvoistaa lapsia, mikäli haluamme pärjätä kansainvälisessä huippu-urheilussa. Ei riitä, että panostamme niihin yksilöihin, jotka ovat kansallisella tasolla nousseet huipulle. Monta lahjakkaampaa yksilöä jää pois, koska taloudellinen karsinta tehdään liian varhaisessa vaiheessa.

Panostusta tulee valmennukseen lisätä. Urheilujohtajat syövät liiaksi valmennuksen resursseja. Valmennus tulee ulottaa varhaiskasvatukseen, iltapäiväkerhoihin ja koululiikuntaan. Kun pohja on rakennettu hyvin, saadaan koko potentiaali käyttöön yksilöiden ollessa varhaisnuoria. Samalla rakennetaan mahdollisuus koko ikäluokalle urheilulliseen elämäntapaan.

Mikäli Suomi haluaa pärjätä Olympiaurheilussa, täytyy taloudellinen panostus suunnata Olympialajeihin. Meillä on suuri määrä menestyneitä Olympiaurheilijoita, myös heidän tietotaito tulee ottaa käyttöön. Huippuyksilöille tulee tarjota täyspäiväinen mahdollisuus harjoitteluun sekä valmennukseen. Puoliammattilainen ei ole ammattilainen.

Harjoitushalleja täytyy rakentaa lisää. Esimerkiksi Ruotsi on valovuoden meitä edellä harjoitusolosuhteiden osalta. Jalkapallohalleja, uimahalleja, yleisurheiluhalleja, maneeseja, jäähalleja, juoksuratoja, melonta/soutuväyliä, ampumaratoja, tataameja, punttisaleja, liikuntasaleja, tenniskenttiä.

Mistä rahat?

Kansanterveyden kohetessa saamme suuret säästöt sosiaali- ja terveysmenoista. Sote-kustannukset ovat suurin yksittäinen kustannus yhteiskunnassamme ja lasku kasvaa vuosi vuodelta.

Jari-Pekka Teurajärvi (ps.)

LÄHTEET:

YLE: Tyly fakta sai sinettinsä: Suomen olympiatulos Riossa kaikkien aikojen surkein

IL: Urheilupomojen 30 selitystä – miksi Suomella meni Riossa niin surkeasti?

IS: Rion mitalitaulukko kertoo karua kieltä – kääpiövaltiotkin Suomen edellä

Blogi: Jari-Pekka Teurajärvi: Korruptoitunut Suomen Olympiakomitea