Vuoden 2020 alusta asti Suomessa on jouduttu elämään alati muuttuvien koronarajoitusten sääntelemässä yhteiskunnassa. Suomen hallitus ja THL ovat vuoron perään huudelleet omaa, usein ristiriitaista, viestiään ja asettaneet rajoituksiaan kansalaisten toiminnan rajoittamiseksi. Alussa lievä paniikki myös virallisilta tahoilta on ymmärrettävää, koska oltiin aivan uudenlaisen tilanteen edessä. Sittemmin uutta tietoa koronaviruksesta on kertynyt, eri yritykset ovat kilvan tuoneet rokotteitaan saataville ja myös rokotukset ovat edenneet nopeasti, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin tarkasteltuna. Seuraavaksi on edessä paluu normaaliin.

Pandemian alusta asti päivittäisiä tartuntalukuja on seurattu mediassa tarkasti. Tämä olikin lähtötilanteessa tarpeen ja auttoi ymmärtämään taudin leviämismekanismeja sekä levinneisyyttä yhteiskunnassa. Myös julkisen terveydenhuollon kantokyvyn varmistamisessa koronan leviämisen ymmärtäminen oli ensiarvoisen tärkeää. Kahden rokoteannoksen on kuitenkin todettu suojaavan yksilöä tehokkaasti taudin vakavalta muodolta, mikä selvästi helpottaa julkisen terveydenhuollon kuormitustilannetta. Myös tehohoitokapasiteetin sopeuttamiseen on ollut runsaasti aikaa. Tätä kirjoitettaessa käytännössä kaikki riskiryhmäläiset on rokotettu ja myös lähes kaikki halukkaat aikuisväestön edustajat ovat saaneet kaksi piikkiä. Siitä huolimatta media lietsoo paniikkia päivittäin tartuntamääriä julkaisemalla, vaikka todellinen uhka julkiselle terveydenhuollolle on käytännössä nähdäkseni poistunut.

Israel oli maailman ensimmäisiä valtioita, joka onnistui kattavasti rokottamaan koko aikuisväestönsä ja tästä syystä Israelin tilannetta onkin seurattu koko maailmassa suurella mielenkiinnolla. Tällä hetkellä koronatilanne on kuitenkin Israelissa yksi maailman huonoimmista. Tämä selittyy suurelta osin uusilla koronavarianteilla sekä sillä, että rokotteet suojaavat ainoastaan yksilöä taudin vakavalta muodolta eivätkä estä millään tavoin leviämistä. Tämä osoittaa hyvin, että rokotteet eivät ole ratkaisu laumasuojan hankkimiseksi.

Viime aikoina julkinen keskustelu on pyörinyt voimakkaasti koronapassin ympärillä. Mielestäni ajankohta on kuitenkin tälle jo auttamattomasti liian myöhäinen. Koronapassi olisi voinut auttaa välttämään merkittävät liikeyritysten sulkemiset ja auttaa tapahtuma-alaa, mutta nyt tämä mahdollisuus on jo menetetty. Rokotetun väestön keskuudessa tartuntamäärät kuvaavat huonosti sairaalahoitoa vaativien tapausten määrää, eikä paniikkiin uusien tartuntojen välttämiseksi ole enää syytä. Looginen ratkaisu olisi avata ravintolat, vapauttaa tapahtuma-ala keinotekoisista rajoituksista ja mahdollistaa harrastustoiminta.

Koronapandemian vaikutukset eivät ole olleet yksinomaan negatiivisia vaan se on edistänyt esimerkiksi työn digitalisaatiota ja etätyöskentelyn kehittymistä ehkä vuosikymmenen edestä. Vielä nykyisessä tilanteessa koronan inhimillinen hinta on kuitenkin korkea ja monille yrityksille on aiheutunut valtavia taloudellisia tappioita. Tämä heijastuu vääjäämättä myös tämän hetken työllisyyslukuihin. Esimerkit maailmalta ovat osoittaneet, että koronavirus ei ole katoamassa mihinkään ja ettei laumaimmuniteetin saavuttaminen ole luultavaa. Rokottamalla ei koronavirusta pyyhitä maailmasta vaan se tulee todennäköisesti jatkamaan olemassaoloaan kausi-influenssan kaltaisena sairautena. Pidän luultavana, että vuosittaiset vahvistusrokotteet tulevat olemaan pitkäaikainen ratkaisu tähän. Kaiken edellä kuvatun pohjalta, en näe muuta mahdollisuutta kuin palata välittömästi normaaliin ja luopua vahingollisista rajoituksista mahdollisimman nopeasti. Tilanteen pitkittäminen ei palvele kenenkään etua.