Viime päivinä suomalaiset toimittajat ja muut joka paikan asiantuntijat ovat selitelleet itselleen henkisesti kovaa USA:n vaalitulosta verraten sitä Suomeen. Sanovat, että Trumpin nousu on sama asia kuin meillä perussuomalaisten nousu, ja että kummallekin tulee lasku kun joutuu valtaan ja vastuuseen.

Tämä puhe on joko täysin tosiasioista pihalla olevan höpötystä, tai todennäköisemmin tarkoitushakuista kotimaisen sisäpolitiikan tekemistä. Tosiasiassa vaalijärjestelmien eron ja maiden kokoluokan suhteen johdosta, vaalien lopputuloksella ei ole juuri mitään tekemistä keskenään.

USA on maailman ainoa supervalta, jonka tekemiin päätöksiin muiden täytyy sopeutua. Suomi on pieni pohjoinen maa, joka on valitettavasti alisteinen EU:n määräysvallalle ja riippuvainen suurvaltojen tekemisistä. Vaikka haluaisimme yksimielisesti, meidän on vaikea linjata moniakaan asioita omin päin.

Toisinnakin, USAssa vallitsee enemmistövaalijärjestelmä, jossa voittaja saa osavaltion kaikki paikat tai valitsijamiehet. Republikaaneilla on presidentti sekä edustuslaitoksen molempien huoneiden enemmistö. He voivat halutessaan tehdä mitä tahansa päätöksiä, joihin riittää yksinkertainen enemmistö.

On sinänsä outoa, että suomalaisen paremmintietämystön mielestä Trumpin pitäisi pystyä toteuttamaan lupauksensa pari kuukautta ennen virkaan astumistaan, kun Obamasta ei ole ollut juuri minkään lupauksensa toteuttajaksi kahdessa kaudessakaan. Tämä kaksoisstandardi on kuitenkin oma kysymyksensä.

Suomessa on monipuolueparlamentarismi, jonka tuloksena eduskunta koostuu 8 eri puolueesta. Vaalien 2015 perusteella enemmistöhallitusta ei voinut muodostaa kahdenkaan puolueen voimin. Perussuomalaiset saivat 17,7% äänistä, jolloin muut saivat 82,3% ja enemmistöstä jäi puuttumaan 32,4%.

Tämä johtaa vääjäämättä siihen, etteivät perussuomalaiset yksinkertaisesti voi omata Trumpin hallintoon verrattavaa vaikutusvaltaa edes Suomen asiossa. Perussuomalaiset ovat lisäksi keskeisissä teemoissaan yksin, muista puolueista on hyvin vähän tukea EU- tai maahanmuuttopolitiikan tiukennuksille.

Jotta jokin perussuomalaisten haluama asia saadaan hallituksen linjaukseksi, sen pitää olla hyväksyttävissä yhdelle suuremmalle puolueelle ja toiselle yhtä suurelle. Tosiasia kuitenkin on, että kymmenet puolueen tavoitteet ovat edenneet hyvin lyhyen hallituskauden aikana. Tätä on mahdoton kiistää.

Koska tosiasiat ovat näin selvät, nämä vertaukset on pakko tulkita politikoinniksi ja yritykseksi nakertaa edelleen perussuomalaisten asemaa Suomalaisessa puoluekentässä. Suomessa on vahva oppositio kansan tahtoa vastaa, mutta kansan tahto tulee vielä kuuluviin. Siihen voimme luottaa.