Eduskunta hyväksyi viime viikolla lopullisesti perheenyhdistämisen ehtojen tiukennuksen ensimmäisen vaiheen ja lakimuutokset, joilla turvapaikkahakemusten käsittely tehostuu sekä hakijoiden oikeusavun ehtoja tiukennetaan. Jo aiemmin ulkomaalaislaista on karsittu kansainvälisiin sopimuksiin perustumaton humanitäärinen suojelu.

Suurimpien lähtömaiden Irakin, Afganistanin ja Somalian turvallisuustilanteen uudelleenarviointi on alkanut tuottaa yhä enemmän kielteisiä suojelupäätöksiä. Näitä asioita olen hallitukselta vaatinut, nyt määrätietoisen työn tulokset alkavat näkyä.

Vasemmisto-oppositio ja valtamedia ovat vastustaneet tiukennuksia. Silti ja siksi, ne on toteutettu järkähtämättä. Näille muutoksille seuraa jatkoa. Koska lainsäädäntötyö on hidasta, oli tärkeää saada edes keskeisimmät kohdat läpi kesään mennessä.

Asiat muuttuvat nykyään vauhdilla, mutta maahanmuuton tilanne on suorastaan mullistunut alle vuodessa. Kun pitkään pelätty turvapaikkakriisi lähti käyntiin kesällä 2015, oltiin Suomessa auttamattomasti myöhässä – meillä oli koko Euroopan löysin turvapaikkapolitiikka ja raja auki Ruotsiin.

Perussuomalaisten vaikutuksesta hallitusohjelmasta tehtiin alusta alkaen historiallisen maahanmuuttokriittinen. Kriisin myötä kuitenkin huomattiin, etteivät sovitut toimet riitä. Sen jälkeen on laadittu kaksi erillistä tiukennusohjelmaa, joiden toimenpiteitä laitetaan nyt täytäntöön.

Jo viime vuonna tulleiden turvapaikanhakijoiden miljardikustannukset uhkaavat vesittää kivuliaiden säästöjen ja vaikeasti saavutetun kilpailukykysopimuksen vaikutuksia. Kaikkea ilmiön aiheuttamaa levottomuutta ja turvattomuutta ei voi mitata rahassakaan.

Nykypäivän sosiaalisessa mediassa tieto ehtojen kiristymisestä leviää lähtömaihin nopeasti. On lähetetty viesti, että suomalaisten hyväntahtoisuutta ja auttamishalua ei kannata tulla hyväksikäyttämään. Vaikka autamme kykymme mukaan, ei Suomi ole maailman sosiaalitoimisto.