Väestön ikääntyminen nähdään haasteena, varsinkin Etelä-Savossa, jossa on asukkaat ovat Suomen ikääntyneisintä. Näen asiaa myös toisesta näkökulmasta. Ikääntyvässä väestössä on monipuolinen mahdollisuus, kokemus ja tietotaito. Ikäihmisen kokemusta tulee hyödyntää. Heillä on paljon sellaista elämän tietoa ja taitoa, jota tulevat sukupolvet tarvitsevat.

Eläkeiässä olevan verotus on liian kova varsinkin naisilla, jotka ovat olleet matalapalkkaisessa työssä tai maatalon emäntinä. He ovat hoitaneet lapset ja turvanneet elinvoimaamme. Verotus heidän osaltaan vaatii pikaisen uudelleen tarkastelun, kun kulut ovat nousseet niin sähkön kuin ruuankin osalta huimaa vauhtia. Verotus tulisi olla myös sellainen, että ikäihmisen niin halutessaan olisi taloudellisesti järkevää eläkkeensä lisäksi käydä työssä vaikka osa-aikaisesti. Mielestäni tätä resurssia ei tule jättää käyttämättä työvoimapulassamme.

Ikäihmisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi tulee pääpaino olla ennaltaehkäisevissä palveluissa. Jokainen meistä ikääntyy ja haluaa pysyä mahdollisimman terveenä. Liikunnan, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ravinnon merkitystä tulee korostaa. Jokaiselle tulee löytyä merkityksellisyyttä arkipäiviin ja kokemusta arvokkaasta arjesta. Ikääntyvä väestö käyttää paljon kulttuuripalveluita, matkustavat ja harrastavat. Nämä kaikki tukevat alueemme vetovoimaisuutta. Ikääntyvässä väestössä tulee nähdä myös mahdollisuudet.

Jokainen haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Jokaisella on oikeus elämän loppuvaiheessa hyvään hoitoon. Hyvän hoidon tulee tapahtua lähellä, omassa ympäristössä. Kotiin järjestettävillä oikea-aikaisilla palveluilla tulee turvata iäkkäiden henkilöiden toimintakykyä. Kotona asumisen ja tehostetun palveluasumisen välillä tulee olla saatavilla monimuotoisia, joustavia, yhteisöllisiä ja toimintakyvyn säilymistä tukevia asumis- ja palvelukokonaisuuksia. Meidän tulee etsiä rohkeita vaihtoehtoja yhteistyössä ikäihmisen elämän laadun turvaamiseksi. Hoitoa tulee selkeyttää ja parantaa toteutumisen seurantaa.

Nyky-yhteiskunnan merkittävä haaste on myös yksinäisyys. Tähän meidän tulee jokaisen yhdessä tarttua. Myös järjestöjen ja yhdistyksien keinot täytyy hyödyntää ja kehittää siihen toimintamuodot. Yksin voi olla, mutta ei yksinäinen.

Jokainen ihminen ansaitsee arvokkaan, turvallisen ja kunnioitetun ikääntymisen.

Jaana Strandman

Erityisopettaja

Etelä-Savon hyvinvointialueen Aluehallituksen ja Maakuntahallituksen jäsen

Perussuomalaisten Kansanedustajaehdokas

Kaakkois-Suomen vaalipiiri