Lyhyt kommentti Suomen eurovaaleihin 2024

Tulos oli edustamalleni puolueelle Perussuomalaisille synkkä, eikä syyt siihen ole ihan ilmeisiä. Tai varsinkaan se, onko jotain tai yhtään mitään mitä perussuomalaiset olisivat voineet tehdä tai voivat jatkossa tehdä jotta tulos olisi erilainen.

Gallupit lupasivat vähintään samaa tulosta Perussuomalaisille kuin viisi vuotta sitten – eli vahvasti kahta paikkaa. Tulos oli aivan toisen näköinen: 139 tuhatta ääntä ja yksi ehdokas läpi. Viisi vuotta sitten saimme 253 tuhatta ääntä.

Selvää on, että vaikka perussuomalaisten gallupsuosio on laskenut, ei se ole silti romahtanut niin että se puoliakaan tuosta laskusta selittäisi. Siis perussuomalaisesti ajattelevat eivät äänestäneet – tämä on ollut myös oma vaalien jälkeinen ajatus. Nyt on se toinenkin looginen mahdollisuus herännyt mielessäni ja se on, että perussuomalaismieliset äänestivät muita kuin perussuomaisia ehdokkaita. Luulen että se on molempia. Yritän selittää.

Äänestysaktiivisuus ei Suomessa asuvien osalta kokonaisuutena muuttunut vaalien välillä yhtään 43% (prosentin tarkkuudella). Jos vain perussuomalaisten menettämät äänestäjät olivat jättäneet äänestämättä (eikä muita aktiivisuusmuutoksia olisi tapahtunut), äänestysprosentti olisi romahtanut tasan 40 prosenttiin. Toki muiden äänestysaktiivisuus saattoi olla suurempi nyt, mutta epätodennäköistä, että vastakkaiset trendit olisivat juuri toisensa kumoavia (ei toki mahdotontakaan). Uskoisin, että moni perussuomalaisia muutoin äänestänyt jäi nyt kotiin TAI äänesti muita ehdokkaita.

Mutta miksi?

Montaa hyvää analyysiä en ole nähnyt. Ilmeisesti perussuomalaisia ei Suomen media edelleenkään kykene asiallisista käsittelemään – puhutaan vain ilman perustusteita Perussuomalaisten romahduksesta ja sehän ei sitten mitään selityksiä kaipaakaan. Laura Korpisen PS-blogi on mielestäni osuva: sanalla sanoen turvallisuus. Palaan siihen kohta – käyn läpi ensin pari muuta selityskandidaattia, joita on perussuomalaistenkin piirissä esitetty.

1 “Teuvo Hakkaraisen ehdokkuuden torppaaminen oli virhe.” Perusteena se, että Teuvon äänet olisi pitänyt kerätä huolimatta Teuvon töppäilyistä. Teuvon viime vaalien äänet eli vajaa 30 tuhatta eivät mitenkään selitä puuttuvaa 114 tuhatta ääntä. On myös monia, jotka eivät ennen harkitneetkaan meidän äänestämistä ja jotka nyt voivat kun emme osaamattomia, työitätekemättömiä öykkäreitä ota listoillemme. Tämä on hillotolppailijoiden vastustamista! Puolueemme tarvitsee ehdottamasti hyviä, aikaansaavia ja itsestään antavia tekijöitä jokaiselle vaikutuspaikalle. Osaavat, oikeisiin ongelmiin tarttuvat ministerit, joita meillä nyt on, ovat tällä hetkellä paras valttimme.

2 Ehdokkaissa ei ollut ongelmaa osaamisen tai näkyvyyden suhteen. Pidin meidän ehdokaslistaamme oikein hyvänä – eniten meillä oli kansanedustajia ehdolla ja kaksi puolueen varapuheenjohtajaa. Haluttomuutta europarlamenttiin ei minusta ehdokasasettelussa ollut nähtävissä.

3 Kuulin että jotkut eivät halua äänestää hyvää tyyppiä Eurooppaan hyvältä nykyiseltä vaikutuspaikalta. Vaikea minun uskoa, että joku oikeasti noin ajattelisi, mutta se liittyy seuraavaan kohtaan.

4 Miksi eurokriittisen pitäisi äänestää eurovaaleissa? Tämä on minusta oikea ongelma ja yksi oikea syy. Emme mielestäni tarjoneet tähän kysymykseen hyviä vastauksia. Niitä toki on, mutta EUkriitikot tuntuvat ajattelevan, että paras protesti on jättää äänestämättä. Tämä minusta liittyy myös kamppanjamme teemoihin ja siihen että useimmat ehdokkaat olivat teemoiltaan toistensa kopioita: ei rahaa EU:n typeriin tukipaketteihin tai ilmastoon ja tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Turvallisuus ei näkynyt (siitä myöhemmin) eikä oikeastaan mikään muunkaan positiivisen asian edistäminen EUssa. (Ja toki Joonas Kiviranta pitää mainita ilmeisimpänä poikkeuksena tähän trendiin).

5 Ja nyt turvallisuus. Yksinkertaisesti sanottuna: turvallisuus oli vaalien isoin teema meidän kannattajille, mutta meillä ei ollut nimekkäitä ehdokkaita siihen tarjota! Kyllä sieltä löytyy Teija Makkonen ja Arto Luukkanen (ja Niikko, mutta hänen ulkomaanvaliokunnan aikaansa edes hän ei tuonnut esiin) mutta valitettavasti heillä ei hyvistä kampanjoistaan huolimatta ole laajempaan tunnettuvuutta edes kannattajiemme keskuudessa.

Eurovaaleissa äänet keskittyvät muutamille nimille – nyt meillä ei ollut niitä ilmeisiä nimiä tarjota tärkeimpään asiaan eli nyt turvallisuuteen.

On pakko myös tuoda esiin turvallisuudesta ne haasteet, joita meillä on siihen liittyen. NATO-päätös ei ollut helppo suurelle osalla kannattajistamme. Ukrainaakaan eivät kaikki haluaisi tukea. Puolueen ja eduskuntaryhmän kannat näissä asioissa juuri mitä minä haluankin tukea, mutta kaikille se ei ole selvää. Me emme olleet näissä asioissa vaihtoehto. Ne, jotka haluavat NATOn turvaa ja jatkaa Ukrainan tukemista, saattoivat antaa äänensä kokoomuksen Toverille tai jopa Aaltolalle. Ja ne jotka eivät oikein niistä aiheista välitä, jäivät ehkä kotiin.

(Aina ei voi olla vaihtoehto, mutta voihan sitä miettiä: Jos olisimme lähteneet teemalla Ei enää tukea Ukrainaan – niin näkyvyyttä olisimme saaneet ja herättelyä, ja jos oikein hyvin olisi käynyt ehkä saman surkean tuloksen. Korpisen mukaan Li Andersson oli näissä sotavaaleissa se vaihtoehto – https://blogit.perussuomalaiset.fi/laura-korpinen/anderssonin-vaalimenestyksen-salaisuus/ )

Muistutuksena: meillä on ollut erinomaisia MEPpejä: Jussi Halla-aho, joka edisti oikeanlaista maahanmuuttopolitiikkaa valiokuntatyöllään, ja Pirkko Ruohonen-Lerner, joka toimi EUn sisäistä korruptiota vastaan. Laura Huhtasaari oli myös aktiivinen monessa valio- ja valtuuskunnassa. EU on yhä tärkeämpi paikka myös Perussuomalaisten vaikuttajien näkyä ja toimia! Jokainen aktiivinen meppi on todellakin vaikuttaja ja se heijastuu Suomeen ja jokaiseen EUdirektiiviin.

Seuraavissa eurovaaleissa siis teemme seuraavaa

– ennustetaan tärkein aihe oikein, ja sille teemalle tarjotaan erittäin tunnettu ehdokas

– ollaan taas vaihtoehto

– kerrotaan mitä me EUssa edistämme