Osallistuin vajaat pari viikkoa sitten Somalialaiset Suomessa – Iska Warran -konferenssiin ja haluan lisääntyneellä viisaudellani siunata myös teitä.

Kaikki ovat kiinnostuneita Suomen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Tähän vaikuttaa merkittävästi maahanmuuttajataustaisten pärjääminen ja kotoutuminen. Somalit ovat tilastojen ja haastattelututkimusten mukaan heikoimmin kotoutunut ja pärjäävä maahanmuuttajaryhmä. Heidän määränsä on kasvanut ainakin vuodesta 2015 asti noin tuhannella vuodessa, eikä kehitykselle näy loppua. Huoli korostuu Helsingin kohdalla, sillä jo joka neljäs kaupungin toisen polven maahanmuuttaja on somali. Samalla 54% Suomen somaleista asuu Helsingissä. Espoon toisen polven maahanmuuttajista on somaleita 12% (v. 2022).

Aloitetaan ensin hyvillä uutisilla. Konferenssi alkoi somalimiehen pitämällä tervetuliaispuheella, jossa esitettiin, kuinka somalit ovat pärjänneet hienosti Suomessa, koska ovat onnistuneet säilyttämään täällä oman kulttuurinsa ja elämäntapansa – eli toisin sanoen onnistuneet torjumaan kotouttamistoimet.

Eivätkä hyvät uutiset lopu tähän, nimittäin toimeentulotukea saavien helsinkiläisten somalien osuus on laskenut 56%:sta (v. 2018) 50%:iin (v. 2023). Nyt juhlitaan! Hyvänä uutisena voitaneen pitää myös sitä, että naisia ei olekaan työttöminä miehiä enempää viiden vuoden maassaolon jälkeen, vaikka kulttuuri edustaa konservatiivista islamia – ja vaikka Espoossakin hoetaan jatkuvasti, miten nimenomaan maahanmuuttajanaiset täytyy saada töihin. Somalinaisista oli työttöminä 39% ja miehistä 38% v. 2023 (Helsinki).

Toisaalta hyvät uutiset sen kuin paranevat naisten osalta, jos tarkastellaan Suomessa syntyneiden somalien työllisyysastetta (Suomessa syntyneitä noin 40%). Tässä ryhmässä naisten työllisyysaste on noin 65%, kun miehistä työssäkäyviä on vain 45%. Mistä sukupuolten välinen ero työllisyysasteessa johtuu?

Tutkija Pasi Saukkonen esitti tilaisuudessa, että syynä voi olla esimerkiksi alat, jotka työllistävät miehiä ja naisia. Somalinaiset työllistyvät ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhoitoalalle (n. 2/3 työllisistä). Vastaavasti työllisistä miehistä lähes puolet työllistyy logistiikka-alalle. Toiseksi suurimpana työllistävänä sektorina on molemmilla sukupuolilla hallinto- ja tukipalvelut, jotka ovat todennäköisesti usein maahanmuuttajien tukipalveluita.

Kaikkein merkittävimpänä tilastotietona jäi kuitenkin kummittelemaan, kuinka Suomessa syntyneistä 20-29-vuotiaista somalimiehistä 51%:lla ei ole muuta koulutusta kuin peruskoulutus (vastaavasti somalinaisilla n. 30%:lla). Tästä statista tuntui olevan erityisen huolissaan paitsi tilastotietoa esitellyt tutkija Pasi Saukkonen, myös eräs somalimies yleisössä. Hän aloitti ihmettelynsä kohdistamalla huomionsa suomalaiseen peruskouluun ja esitti kysymyksen, että kuinka maailmalla yleisesti arvostettu suomalainen peruskoulu ei ole onnistunut kouluttamaan somaleita paremmin. Minkäänlaista somaliyhteisön itsetutkiskelua ei odotetusti kuulunut.

Itse lähtisin hakemaan syitä tähän Suomelle talouden ja katuturvallisuuden kannalta erittäin vaaralliseen asiaintilaan somaliperheiden sisäisestä dynamiikasta. Miksi vanhemmat eivät edellytä lapsiltaan koulussa pärjäämistä ja ahkeruutta? Miksi he eivät edellytä lapsiltaan jatko-opintoja ja niistä suoriutumista? Niin tyhmä tai kyvytön ei ole kukaan Suomessa syntynyt, etteikö läpäisisi vaikka ammatillisia opintoja, jos niin haluaa. Vaikka vanhemmat eivät somaliperheissä toisinaan osaisi kunnolla suomea tai muuten auttaa läksyissä, suurperheissä on mahdollista hyödyntää sisarusten osaamista.

Merkittävänä haasteena somaliperheissä lienee isien heikko panostus lapsiinsa. Afrikkalaisissa kulttuureissahan on yleistä, että enot hoitavat paljolti isien virkaa, kun isät jättävät perheensä. Yle uutisoi kuluvana vuonna, että joka toinen somaliäiti oli yksinhuoltaja Suomessa v. 2023. Kun tähän lisätään islam ja somalinaisten heikko asema, voidaan olettaa, että suurperheiden vanhimmat pojat ottavat usein perheen pään roolin, jolloin heillä ei ehkä ole ketään, kuka asettaisi rajat ja edellyttäisi heiltä jotain.

Konferenssin toinen kiintoisa ohjelmanumero Pasi Saukkosen tilastojen esittelyn ohella oli kahden somaliyrittäjän esiintyminen. Toinen oli julkisuudessakin esillä ollut Hoiwa Oy:n Fadumo Ali ja toinen yrittäjyysvelmennusyrityksen perustanut Abdirahman Mohamud. Jälkimmäisestä ei ihan selvinnyt, missä hän oli kannuksensa ansainnut kouluttauduttuaan maa- ja metsätaloustieteellisessä yliopistolla. En löytänyt tähän vastausta edes jälkikäteen kotona yrityksen sivustoja katselemalla. Kuulemma kaikki oli alkanut siitä, kun hän oli vienyt siemeniä irakilaisen kumppanin kanssa Irakiin, mutta homma oli ajautunut karille. Alun innostuksen jälkeistä pettymystäni lisäsi se, että Facebookissa huomasin kaverin sivuilla viimeisimpänä Mekan pyhiinvaellusmatkamainoksen – 11 yötä Mekassa ja kolme Medinassa kolmen tähden hotellissa aamiaisineen ja nähtävyyksineen 1 850 egee. Ei Suomesta rahaa sadistiselle saudityrannialle, kiitos.

Merkillepantavaa konferenssissa oli, ettei ainakaan ensimmäisenä päivänä rasismi noussut ongelmana esille kuin kuinkas muutenkaan, poliitikon suulla. Vantaan kaupunginhallituksen jäsen Faysal Abdi tiesi kertoa, että Suomessa on niin paljon rasismia, että monet somalit ovat muuttaneet täältä jo ulkomaille. Tällä hetkellä kuulemma kohteena on erityisesti Irlanti. Yrittäjyysvalmentaja ja Helsingin työllisyyspalveluissa työskentelevä somalimies puolestaan korostivat, että pärjääminen on itsestä kiinni ja jälkimmäinen kertoi, ettei hänellä ollut koskaan ollut ongelmia työnhaussa.

Konferenssin esiintyjät eivät toki onnistuneet vangitsemaan mielenkiintoani koko aikaa etenkin, kun kielitaito oli monella aika heikko. Mietinkin, että ymmärsivätköhän somalit paremmin toistensa puhumaa suomea kuin minä, vaiko huonommin. Ainakin heidän korvansa ovat varmasti harjaantuneet kuuntelemaan minua paremmin suomea somalialaisittain.

Edessäni istuvat kaksi viisi-kuusikymppistä miestä selailivat innokkaina jotain toisen puhelimesta ja uteliaisuuttani kurkkasin, mikä voisi olla kiinnostavampaa kuin konferenssin esitykset. Näköjään miesten puvut. Stereotypiat vahvistuivat, kun minulla ainakin on mielikuva, että Afrikassa ollaan usein vähän liiankin kiinnostuneita ulkoisista asioista ja uhrataan mm. pukeutumiseen ja hiusten laittoon paljon energiaa. Toisaalta, kuinka moni somalimies Suomessa todella tarvitsee puvun takin ja -housut esimerkiksi työnsä puolesta?

Lopetan tämän tiedolla raastamiseni trendikkäästi segregaatiolla. Meillä Espoossa kaikki puolueet ilmaisevat olevansa kovin huolissaan segregaatiokehityksestä, vaikka ne eivät halua hillitä tai hallita vieraskielistä väestönkasvua juuri millään tavoin meitä perussuomalaisia lukuun ottamatta. Jos satut olemaan itse helsinkiläinen, niin tiedätkö, miten voit omalta osaltasi kantaa kortesi kekoon segregaation torjumiseksi? Muuttamalla Mellunkylään, Vuosaareen tai Kaarelaan. Mellunkylässä somaleiden osuus ulkomaalaistaustaisista on nimittäin Suomen suurin – 39%, Vuosaaren ja Kaarelan jakaessa hopeasijan 30%:n osuuksilla.

Jos haluat tarkastella tilaisuudessa jaettua tilastotietoa graafeina, se onnistuu Facebook-sivuillani.