Miten Ukrainan pakolaiset vaikuttavat suomalaisten asenteisiin turvapaikanhakijoita kohtaan? Sitra on esittänyt kolme skenaariota, kuinka käy. Olen aavistellut, että vihervasemmistossa saattaisi herätä varovainen toive suomalaisten asenteiden kehittymisestä myönteisempään suuntaan turvapaikanhakua ja avoimia rajoja kohtaan Ukrainan sodan myötä, kun myös perussuomalaiset suhtautuvat myönteisesti Ukrainasta tulleisiin turvapaikanhakijoihin.

On kuitenkin selvää, ettei näin tule käymään, vaan suomalaisten asenteet muualta kuin lähialueilta tapahtuvaa turvapaikanhakua kohtaan tulevat kovenemaan. Pienellä Suomella ja Euroopalla on lähialueilta tulevien pakolaisten vuoksi entistä vähemmän resursseja hoitaa myös muiden maanosien pakolaisia. Afrikka ja Lähi-itä hoitakoot omat pakolaisensa yksittäisiä poliittisia pakolaisia lukuun ottamatta. Tuskin missään maassa olisi käynyt niin, että kun kakkua on jaettavaksi yhä vähemmän, suhtautuminen turvapaikanhakijoihin olisi muuttunut entistä myönteisemmäksi. Tässä Sitran skenaariot, joista keskimmäinen tulee kyllä aivan varmasti toteutumaan:

1. ”Kaikki ovat tervetulleita: Suomeen saapuu suuri määrä pakolaisia Ukrainasta ja Venäjältä sekä myös muista maista pääasiassa Euroopan ulkopuolelta. Sotapakolaisten myötä asenteet ja käytännöt muuttuvat avoimemmiksi muillekin kriisipakolaisille. Suomeen kohdistuvat muuttoliikkeet nähdään helpottavana ratkaisuna Suomen väestökehitykselle ja kasvaneeseen työvoiman tarpeeseen.

2. Valikoivaa vastaanottoa: Ukrainan sotaa pakenevat toivotetaan tervetulleeksi, mutta muualta tulevat pakolaiset kohtaavat entistä tiukempia rajoituksia. Pakolaiset eri maista kohtaavat eriarvoista kohtelua. Keskustelu siitä, kuka on tervetullut Suomeen ja millaisin kriteerein, käy kuumana.

3. Pakolaisten määrä jää vähäiseksi: Pakolaisten määrä Ukrainasta jää odotettua pienemmäksi eikä Suomeen tule lähivuosina merkittävästi pakolaisia ja turvapaikanhakijoita myöskään muualta. Suhtautuminen pakolaisiin ei nouse merkittävästi julkiseen ja poliittiseen keskusteluun.”

Sitrassa on laadittu myös skenaariot siitä, kuinka arvoilmasto Suomessa muuttuu Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Mikään seuraavassa esitetyistä mustavalkoisista skenaarioista ei tule toteutumaan, vaan suomalaiset säilyttävät järkensä ja suhtautuvat asioihin edelleen perusjärkevästi, mutta aiempaa tiukemmin. Sitran tulevaisuuden vaihtoehdot suomalaisten arvoilmaston kehittymisestä:

1. ”Liberalismi ja ihmisoikeudet korostuvat: Eurooppalaiset arvot, kuten demokratia, oikeusvaltio, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo tulevat Venäjän hyökkäyksen jälkeen yhä laajemmin väestön kesken tunnustetuiksi ja niitä ollaan valmiita puolustamaan käytännössä. Uudenlaiset toimijat puhuvat liberaalin demokratian puolesta, ja toisaalta ns. harmaita alueita on harvemmassa. Ihmiset niin kansalaisina kuin kuluttajina peräänkuuluttavat eurooppalaisia arvoja. Muutos näkyy yritysvastuullisuuden näkyvänä laajentumisena sosiaalisen vastuullisuuden alueille, sekä demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistamisessa.

2. Rasistinen kansallismielisyys lisääntyy: Ukrainan sota nosti isänmaallisuuden tunnetta ja maanpuolustustahtoa, jotka jatkavat edelleen vahvistumistaan. Kehitys ruokkii kuitenkin myös suhteellisen pienen, mutta äänekkään joukon radikalisoitumista kansallismielisyyteen sekä sen rasistisia piirteitä. Miten tarinat suomalaisuudesta ja kansalaisuudesta uudistuvat, jos entistä isomman joukon ihanteet nojaavat yhtenäiskulttuurin ihannointiin ja eri mieltä olevien tai eri taustoista tulevien demonisointiin?

3. Perinteisiin perhearvoihin nojaava konservatismi: Kriisitietoisuuden ja ulkomaailman uhkien lisääntyessä ihmiset hakevat yhä enemmän turvaa itselleen tutuista, lähellä olevista asioista. Konservatismi ammentaa perinteistä, nostalgiasta ja uskonnollisuudesta. Vanhat ja uudet herätysliikkeet saavat lisää kannattajia. Perinteiset perhearvot korostuvat, mikä taas näkyy esimerkiksi sukupuoli- ja heteronormatiivisuuden lisääntymisenä.

4. Arvomaailmat polarisoituvat voimakkaasti: Heikentynyt turvallisuus- ja taloustilanne luo maaperää ”vahvoille” johtajille, populismille ja yksinkertaistaville viesteille. Identiteettipuhe voimistuu ja vahvistaa Sitran megatrendiraportissakin kuvattua heimoutumisen ja heimouttamisen trendiä. Jakolinjat kärjistyvät voimakkaasti erilaisia arvomaailmoja edustavien ihmisten kesken. Tätä ruokkii osaltaan sosiaalisen median repivä keskustelukulttuuri ja lähinnä Venäjältä Suomeen kohdistuva hybridiuhkatoiminta.”

Suomalaisten arvoilmasto tulee olemaan sellainen sekoitus edellä mainituista skenaarioista, ettei ole mielekästä miettiä, mikä vaihtoehdoista olisi lähinnä oikeaa. Ensimmäisestä skenaariosta tulee toteutumaan liberaalin demokratian korostaminen entistäkin enemmän, ja putinisteja suvaitaan entistä vähemmän. Unkarin myönteisiä linjauksia maahanmuuttopolitiikassa ei haluta enää tuoda esille, koska Unkari ei ole yhteisessä rintamassa Putinin sotaa vastaan.

Toisesta skenaariosta tulee toteutumaan kansallismielisyyden lisääntyminen, mutta myönteisessä hengessä. kansallismielisyyden demonisointi vähenee. Sodan leviämisuhka saa suomalaiset varautumaan myös pahimpaan ja yhtenäisyys lisääntyy. Suomi ajautuu vaikeuksiin pakolaisten virratessa Ukrainasta ja kasvavissa määrin myös Euroopan ulkopuolelta Venäjän sodan aiheuttaman ruokapulan vuoksi. Myös vihervasemmistossa aletaan ymmärtää entistä paremmin kansallismielisyyttä ja valtioiden rajojen merkitystä. Puhe rasismista vähenee, kun alkaa olla niin suuria todellisiakin ongelmia.

Kolmannesta skenaariosta ei ehkä toteudu mitään. Jonkinlainen hengellisyys saattaa lisääntyä, kun halutaan paeta synkkää maailman tilaa, etsitään toivoa ja kaivataan vahvaa voimaa muuttamaan maailmaa, mihin ei löydy vakuuttavia vaihtoehtoja maan päältä. Sekä konservatiivisuus että liberaalius päinvastoin heikkenevät kansallismielisyyden ja kansallisen yhtenäisyyden tarpeen lisääntyessä. Konservatiivisuuden vetovoima heikkenee myös konservatiivisen itänaapurin vuoksi ja liberaaliuden pakolaiskriisien seurauksena. Ihmisten jaottelu eri akseleilla ja ryhmiin vähenee. Myös jäljellä oleva kielteinen suhtautuminen vähemmistöseksuaalisuuteen heikkenee, kun on tarve kansalliseen yhtenäisyyteen. Ukrainan sodassa vähemmistöseksuaaleihin sotilaisiin suhtaudutaan luontevasti.

Neljännestä skenaariosta toteutuu vahvojen, kansallista yhtenäisyyttä ja kansallismielisyyttä korostavien viestien tarpeen lisääntyminen. Viestit ovat kuitenkin tervehenkisiä ja korostavat maanpuolustuksen tärkeyttä, solidaarisuutta hyökkäyssodan kohteiksi joutuneille eurooppalaisille ja diktatuurien vastustamista. Tiedostetaan entistä selkeämmin, että vallan liiallinen keskittyminen on aina vaarallista, sillä liiallinen valta saattaa helposti turmella ihmisen, ellei hän ole jo alun perin ollut turmeltunut.

Sitran tulevaisuuden visioita voit katsella laajemminkin täältä: https://www.sitra.fi/julkaisut/ennakointia-ukrainan-sodan-vaikutuksista/

Kirjoittaja on PS:n Espoon valtuustoryhmän pj. ja eduskuntavaaliehdokas Uudellamaalla.