Eurooppalainen identiteetti fantasiaa
Kreikan tukipakettien uutisoinnin myötä on tullut jälleen kerran pinnalle erikoinen ajatus: mikä on tämä unelma yhdestä ja yhtenäisestä Euroopasta ja miksi se on tavoittelemisen arvoinen asia? On saatu lukea kuinka mm. Suomi on tuhoamassa ”yhteisen Euroopan unelmaa”. Mikä tämä Euroopan federalistien unelma sitten on? Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan kansallisvaltioiden lopettaminen, tai ainakin niiden vaikutusvallan vähentäminen, sekä koko Euroopan muuttaminen yhden lipun alle laulamaan yhtä kansallishymniä yhteisessä pääkaupungissamme Brysselissä, jossa maksuvälineenä on tietenkin yhteinen valuuttamme euro.
Monella federalistilla tarkoitusperät ovat varmasti vilpittömät ja he vakaasti uskovat, että tällaisella kehityksellä pystymme lopettamaan erimielisyydet ja toimimaan yhtenä rintamana maailmanmarkkinoilla rauhan ja hyvinvoinnin puolesta. Vaikka idea on kaunis, todellisuus ei sitä kohtaa.
Eurooppalaiset ihmiset ovat kautta aikain luoneet oman identiteettinsä kansallisvaltioiden ympärille. Vaikka nationalismilla on aikojen saatossa ratsastettu sairaisiin ja hirvittäviin tekoihin, ei nationalismin saama yltiönegatiivinen leima ole kuitenkaan reilu. Kansallismielisyydestä on kuitenkin kummunnut myös paljon hyvää. Erityisesti silloin kun se koetaan yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä voimistamana positiivisena tekijänä.
Mistä tulemmekin siihen alkuperäiseen kysymykseen: voiko Euroopan asukkaista tulla eurooppalaisia? No, käsi ylös kuinka moni esittelee itsensä kaukomailla eurooppalaiseksi? Euroopan kansat ovat monella tapaa niin erilaisia, että niiden keinotekoinen änkeäminen yhteen ja samaan muottiin ei yksinkertaisesti tule toimimaan. Kreikkalainen on edelleen kreikkalainen ja suomalainen on edelleen suomalainen. Ja molemmat ovat sitä ylpeästi. Mutta tämä ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö nämä kaksi erilaista ihmistä voisi olla hyviä ystäviä ja saada yhdessä merkittäviä asioita aikaiseksi. Ilman, että joku yrittää heistä molemmista tehdä jotain mitä he eivät ole, eivätkä halua olla.
Naapurin kanssa voi pärjätä myös ilman, että menee hänen kanssaan naimisiin ja perustaa yhteisen perheen. Oli se naapuri sitten mistä tahansa kotoisin.
Tekstin aiheet:
Meillä on eri kulttuuri ja tavat olen ylpeä omistamme niin kuin jokainen oman maansa kulttuurista. Mutta niiden sovittaminen yhteen aiheuttaa eripuraa. Tulimme hyvin toimeen ennen EU:ta nykyään vain riitelemme keskenämme. Missään tapauksessa emme voi jatkaa enää pidemmälle tätä yhdistymistä tai olemme kusessa kaulaamme myöten.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Suomalaisuus + pohjoismaisilla yhteisillä arvoilla mutta onko EU omilla ”arvoillaan” rapauttamassa yhteenkuuluvaisuuttamme !
Edessämme tälläisenään saattanee olla moninaisetkin tuulet jotka asettavat meidät kysymään suomalaisuudenkin perään ?
Omaa kulttuuriamme pitää edistää kuin valvoa eikä vaipua ehdointahdoin kaikkeen mitä ulkoa tulee ”kotimaisuuden vanaveteen”.
Eurooppa ei todellakaan rauhaisa tyyssija vaan oirehtii tavalla johon emme ole tottuneet – ennen EU;ta.
Kylmät muurit/blogit murrettu kylmältä ajalta mutta mitä olemme saaneet tilalle ; epävakauden sen eri lohkoissa !
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Olen enemmän kotonani Etelä-Euroopan kaupungeissa kuin Suomen maaseudulla. En kaipaa lippuja ja maiden nimeen hokevia kansanjoukkoja vaan avoimia rajoja yhdennettyjä lakeja ja avoimia mahdollisuuksia omille ja muille opiskeleville nuorille.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti