Olen pitkään miettinyt sitä, että kuka, missä ja milloin, on alkanut yhdistää isänmaallisuuden rasismiin? Sillä tämä on loogisesti täysin virheellinen päätelmä.

Olen aina ollut isänmaallinen, ylpeä Suomesta ja suomalaisuudesta, tästä maasta ja sen historiasta. Aiemmin tämä nimittäin oli täysin normaalia. Edellä mainitsemani oli täysin normaalia suomalaisuutta. Ei ollut tai ei ainakaan erityisesti korostettu isänmaallisuutta – kaikki olivat isänmaallisia. Kansallismielisyydet ja etnonationalismit ovat verrattain uusia termejä ja käsitteitä, kuten myös maahanmuuttokriittisyys.

Mutta ennen, ei niin kovin kauan aikaa sitten, oli ihan jees ja oikein olla suomalainen ja se, mitä nyt pidetään pahana kansallismielisyytenä oli täysin normaalia oman kulttuurin arvostamista.

Ja se, että olen ollut isänmaallinen ja suomalainen, kuten sukupolveni ja sitä edeltäneet sukupolvet ja vielä useat sukupolvet jälkeeni, ei ole milloinkaan tarkoittanut, että olisimme vihanneet muita kulttuureja ja ihmisiä – vaan pikemminkin päinvastoin! Se että nimenomaan arvostaa omaa kulttuuriaan ja omia juuriaan, on perusedellytys voida arvostaa ja kunnioittaa muita kulttuureja. Kun olen ollut ulkomailla, olen aina arvostanut heitä ja heidän kulttuurejaan, ollut maassa maan tavalla ja ollut kaikin tavoin kohtelias ja ystävällinen näiden maiden ihmisille.

Ihminen, joka rakastaa ja arvostaa omaa maataan ja kansaansa, toivoo ja haluaa ainoastaan sitä, että myös muut tänne tulevat arvostavat ja kunnioittavat tätä maata ja sen kulttuuria. Ja tähän on tullut tämä kummallinen päätelmä, että vaatia Suomessa elämään ja olemaan Suomen tapojen, perinteiden ja kulttuurin mukaan, niin tämä olisi rasismia. Että tänne pakolaisina ja turvapaikanhakijoina, hätää ja vainoa paenneet ihmiset, että he arvostaisivat sitä hyvää, minkä Suomi on heille antanut, että he arvostaisivat tätä maata. Tämä on nyt jotenkin jollain kummallisella logiikalla rasismia. Me noudatamme ulkomailla meille annettavia ohjeita, kuinka näissä kulttuureissa on käyttäydyttävä. Mutta jos vaadimme samaa kotimaassamme täällä olevilta vierasmaalaisilta, me olemme rasisteja. Mikä tässä on logiikka? Ja tämän päälle, että meidän onkin täällä hiljalleen muutettava omia tapojamme, ettei meidän kulttuurimme häiritse maahanmuuttajia, nämä jopa pilkkaavat sotiemme veteraaneja! He häpäisevät meille tärkeitä tapahtumia ja syyttävät rasismista!

Isänmaallisuus ei siis ole rasismia. Se on oman itsensä ja oman maansa rakastamista. Ja vain ihminen, joka rakastaa jotakin, osaa vaalia sitä. Olla ylpeästi suomalainen, ei ole rasismia. Sillä aivan sama kansallisen ylpeyden aihe omaan maahansa on jokaisella. Ja vain arvostamalla itseään, voi arvostaa muita. Jos arvostaa vain muita, muttei itseään, on heikko ja toisten johdateltavissa ja vietävissä ja uskoteltavissa sellaisiin satuihin ja mörköihin, että kaikki ovat rasisteja ja natseja.

julkaistu fb-seinälläni 31.12.2019