Perhe. Se ihana, lämmin sana, joka on meille kaikille tuttu. Käytännössä jokaisella meistä on sellainen, joko hyvä, tai huono.

Onnekkaita ovat ne, jotka voivat sanoa elävänsä perheessä, joka ei tarvitse mitään apua. Sellaisessa perheessä, jossa aina päivä paistaa ja vanhemmilla on aina voimia arjessa. Nämä perheet ovat kuitenkin yhä harvinaisempia, erityisesti näin koronan jäljiltä.

Koko ajan yleisempää on se, että perhe, erityisesti sellainen, jossa on pieniä lapsia, tarvitsee apua. Se voi olla ihan vain arkista kotipalvelua, vertaistukea tai muuta, koko perheen hyvinvointia tukevaa palvelua. Kuitenkin yhteiskuntamme on vielä perheiden kohdalla asenteellinen, heidän on hankala pyytää apua varhaisessa vaiheessa, ilman häpeää. Tiedän sen itsekin, pienen lapsen äitinä. Neuvolapalveluista huolimatta perhe on monesti todella yksin huoliensa kanssa. Perheiden on saatava tukea ennaltaehkäisevästi, niin, että esimerkiksi arjen väsymykseen tai valvottaviin kysymyksiin on apua tarjolla välittömästi, ilman pelkoa tuomitsemisesta.

Perhepalvelut, mistä muun muassa tällaista apua voi saada, siirtyy hyvinvointialueen hoidettavaksi tammikuussa 2023. Suuri huolenaiheeni on se, miten turvataan näiden, ennaltaehkäisevien ja arkea tukevien palvelujen saatavuus koko Pirkanmaalla, kun jo siitä neuvotellaan, voidaanko edes neuvoloita pitää kaikkialla. Perhepalvelut tulee säilyttää joka kunnassa.

Niin kuntien elinvoimaisuuden kuin koko maakunnan tulevaisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että lapsiperheiden apu on saavutettavissa laaja-alaisesti. Kyseessä kuitenkin on koko yhteiskuntamme tulevaisuus, lapset. Ja kun pystymme tarjoamaan apua riittävän varhain, vähennämme riskiä perheen kriisiytymiselle, mikä on sekä kallista meille kaikille, että epäinhimillistä perheelle.

Hyvät äänestäjät ja tulevat aluevaltuutetut. Pidetäänhän yhdessä huolta siitä, että suuressa uudistuksessa ne kaikista pienimmät eivät jää huomiotta. Pidetään lapsiperheistä huolta.