Information and Communication Technology eli suomeksi tieto- ja viestintäteknologia. Ala jossa on todellinen terminologia- ja lyhenneviidakko. Natiivina kielenä käytännössä englanti. Pakollinen kuluerä vai kilpailutekijä? Yrityksillä ICT on enenevässä määrin kilpailutekijä. Uskallan väittää näin olevan yhä enenevässä määrin myös kunnilla – tiedostivat nämä sitä tai ei. Huonosti johdettu ICT on rasite ja kuluerä, hyvin johdettu tehokkuutta tuova. Mikä on Ylivieskan digistrategia?

Palvelut sähköistyvät hurjaa vauhtia. Uusi opetussuunnitelma sisälsi todella paljon tietoteknisiä vaatimuksia opetukseen ja koulumaailmaan. Suurin osa kunnan asioista käsitellään jo ainakin osittain sähköisesti. Valtiolta tulee vaateita ja painetta tiedolla johtamiseen. Digitalisaatio on jo täällä. Kunnan toimintaan pitää saada lisää tehokkuutta! ICT on siihen vasara ja prosessien muokkaus alasin. Tieto takoo tulosta. Tiedolla johdetaan ja tietoa johdetaan.

Ohjelmistot muodostavat kunnan ICT-kuluista merkittävän osan. Valitettavasti tällä hetkellä kunnat ovat usein ohjelmistotalojen talutusnuorassa. Voisi jopa käyttää termiä lypsylehmä. Liian usein ohjelmistot eivät “keskustele” keskenään. Tietoja joudutaan pahimmillaan syöttämään järjestelmästä toiseen käsityönä. Ihminen palvelee järjestelmää eikä päinvastoin. Tämä on kallista henkilöstöresurssien tuhlausta.

Käyttöön valitut ohjelmistot sitovat valitettavan usein kunnan ohjelmistotoimittajaan. Näin esimerkiksi potilastieto- ja asianhallintajärjestelmät, jotka ovat todella kriittisiä ja isoja järjestelmiä. Päivitykset maksavat maltaita, mutta ohjelman vaihtaminen olisi vielä kalliimpi projekti. Valitettavan usein uuteen ohjelmistoon siirtyminen tarkoittaa sitä, että vanha ohjelmisto jää myös käyttöön “katselukantana”. Eli käytännössä käyttökulut lähes tuplaantuu. Vanhasta järjestelmästä ei saa siirrettyä tietoja uuteen. Miksi näin?

Esimerkiksi alueella valta-asemassa olevan potilastietojärjestelmän versiopäivitys suunterveydenhuollon sähköisen arkisto-ominaisuuden kanssa kustansi reilusti yli 100 000€. Siis per järjestelmä. Tämä sama päivitys siis hankitaan, tehdään ja maksetaan jokaisen alueemme sote-organisaation potilastietojärjestelmälle erikseen. POPSTer ja POPMaakunta hankkeiden ICT-työryhmässä arvioitiin ko päivityksen hintalapuksi OYSin alueella muodostuvan yli 2 miljoonaa euroa. Voi tietenkin miettiä, olisiko keskitetty potilastietojärjestelmä ollut fiksumpi järjestely (yksi järjestelmä, yksi päivitys)? Jospa sote-muutoksessa tämä asia hoidetaan fiksummin kuin nyt.

Tämän alueen kunnilla on laajalti käytössä yksi ja sama asianhallintajärjestelmä. Tämän ylläpitoon ja päivittämiseen pätee toki sama “lainalaisuus”. Järjestelmä pitää päivittää, koska vanhasta loppuu (lopetetaan) tuki. Sama päivitys usealle eri kunnalle – kertolaskuna tuloa toimittajalle. Yllättävän usein alueen kunnilla on saman toimittajan samat ohjelmistot käytössä; kiinteistöautomaatio ja -valvonta, kulunvalvonta, oppilashallintajärjestelmä ja työvuorosuunnittelu muutamia esimerkkejä mainitakseni. Voisiko näiden sovellusten kanssa kunnat tehdä yhteistyötä?

Valitettavan usein yksittäiseen ongelmaan ostetaan yksittäinen ohjelma. Eri ohjelmat eivät tietenkään keskustele keskenään tai ominaisuuden tekeminen maksaa maltaita. Metsää ei nähdä puilta, eikä toimialat muista aina keskustella keskenään – tai tietohallinnon kanssa – hankintoja tehdessä. Mitä tarkemmin hankittavan ohjelmiston ominaisuudet hankintaa tehdessä määritellään, sitä enemmän todennäköisesti puuttuvien ominaisuuksien lisääminen jälkikäteen maksaa. Luonnollisesti ohjelmistojen ohjelmointivirheet ja tietoturva-aukot ovat yleensä maksullisia päivityksiä. Kilpailutuslaki tuo oman mausteensa soppaan; tietää mitä haluaa, mutta etukäteen ei voi tietää, mitä saa.

Usein ohjelmistojen käytettävyys ei ole hyvä, lähestymistapa on liian insinöörimäinen ja käyttäjät on unohdettu. Moni ohjelma aiheuttaa työntekijätasolle lisää työtä; ensin tehdään oikeat työt pois alta ja sitten vielä täytetään ohjelmiston vaatimukset syöttämällä koneelle tarvittavat asiat. Tämä ei tietenkään kuulosta kilpailutekijältä, vaan rasitteelta ja riippakiveltä. Tietotekniikka on joskus toiminnan päälleliimattu eikä sisäänrakennettu.

En sano, että meidän tulee lähteä tekemään uutta potilastietojärjestelmää itse. MUTTA mielestäni alueen kuntien olisi syytä vakavasti miettiä, saisiko omalla ohjelmistotuotannolla parempia ohjelmia, paremmin omaan toimintaan soveltuvia ohjelmistoja, paremmin omaa toimintaa tukevia ohjelmistoja, paremmin keskenään keskustelevia ohjelmistoja? Saisiko ohjelmistoja pienemmillä hankinta- ja ylläpitokuluilla? Avoimet rajapinnat ja avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat tätä päivää. Valtiokin yrittää kuntia tähän suuntaan hellästi ohjata. UNA-hankkeen lähestymistapa potilastietojärjestelmään on minun mielestäni fiksumpi kuin Apottin vastaava. Avoimilla rajapinnoilla siis mahdollistetaan myös muualta ostettavien ohjelmistojen mahdollisuus ja toiminta.

Joki ICT Oy (kuntien omistama inhouse-yhtiö) tuottaa kunnille muun muassa tietoliikenne-, palvelinsali- ja työasemiatukipalveluita. Alueen kunnat tekevät nykyään onneksi paljon yhteistyötä Joki ICT Oy:n kautta. Toiminnassa on pyritty siirtymään kertolaskusta jakolaskuun. Tässä on mielestäni osittain jo onnistuttu. Tietoliikenteen osalta tehdään sujuvaa yhteistyötä kuntien omistamien (ja Ylivieskasta vielä puuttuvan) kuituyhtiöiden kanssa.

Voisiko oma, alueellinen ohjelmistotuotanto olla seuraava yhteistyön ja kustannustehokkuuden muoto? Alueella on ohjelmistoalan koulutusta, jota oma ohjelmistotuotanto voisi ruokkia ja vahvistaa. Alueeltamme löytyy myös yrityksiä, jotka tekevät ohjelmistotuotantoa. Voisiko näin saada osan veroeuroista jäämään alueellemme pyörimään? Voisiko ohjelmistotuotanto nousta alueella merkittäväksi yritystoiminnaksi, työllistäjäksi ja veroeurojen tuottajaksi?

Digitalisaation tueksi kunnilla on mahdollisuus ruokkia niin sanottua alustataloutta esimerkiksi avoimella datalla (tiedolla). Olen ajatellut kirjoittaa hankkeista oman kirjoituksen, joten mainitaan vain asiaa voitavan edistää hankeilla ja hankerahoituksella. Ohjelmistotuotanto ja alustatalous voisi olla tämänkin alueen pelastus.