Sain eilen 15.5. 2020 tietää, että blogini oli joutunut Uuden Suomen toimituksen sensuurin uhriksi. Blogini intentio eli hienosti sanottuna tarkoitus oli ihmetellä Sanna Marinin hallituksen koronastrategian epäselvyyttä ja puolustaa heikoimpia ts. vanhuksia ja sairaita.

Se kuitenkin kiellettiin.

Uudella Suomella on tapana antaa aina selitys blogin bannauksesta. Seuraavat tummennetut kohdat olivat toimitukselle liikaa.

Otsikko: ”Ei spektaakkeleita” linjasta ”tyhjään hybridistrategiaan”. Sen jälkeen otsikko: ” Hallituksen avuttomuus”. Kolmas lause, joka oli vaarallinen Uudelle Suomelle ja lukijoille oli seuraava: ” Laumaimmuniteettistrategia on arkipäivän fasismia”.

Tämä journalistinen tulkinta on merkillinen sen takia, että Uudessa Suomessa esiintyy jatkuvasti henkilöitä, jotka jatkuvasti ja ilmeisesti toimituksen siunauksella solvaavat perussuomalaisia ”fasisteiksi”, ”rasisteiksi” ja demonisoivat ko. puoluetta ja sen johtohenkilöitä epäkorrektisti.

Vai johtuu se siitä, että toiset saavat käyttää sanoja ja toiset eivät? Onko niin, että perussuomalainen ei saa käyttää sanaan ”fasisti” – ei edes silloin kun hän viittaa siinä Ruotsin korona-strategiaan, joka uhraa vanhukset ja sairaat ts. heikoimmat suuren kokonaisedun alttarille? Ja onko niin, että Uuden Suomen on nyt puolustettava hinnalla millä hyvällä Sanna Marinin hallitusta, vaikka se on tehnyt lukemattomia virheitä ja osoittautunut avuttomaksi toimittamaan testejä ja maskeja ts. asioita, joita se on luvannut hoitaa?

Vai onko tässä takana jotain suurempaa?

Koronasensuurin varjolla käydään sananvapauden ja opposition kimppuun?

Näyttää siltä, että kyse ei ole yksittäistapauksesta. Sananvapauden kova ydin on nyt vaarassa (https://www.ts.fi/puheenvuorot/3676894/Markku+Jokisipila+Valhetta+on+kaikki+laulut+maan). Juuri Sanna Marinin hallituksen aikana.

En ole ainoa, joka on joutunut mielipidevainon kohteeksi. Esimerkiksi professori Janne Saarikivi joutui toteamaan, että hänen radiokolumniaan ei hyväksytty kun siitä arvosteltiin hallituksen koronalinjaa (https://www.suomenuutiset.fi/yle-sensuroi-hallituskriittisen-blogin-sivuiltaan/). Saarikivi on poistanut oman bloginsa omilta fb-sivuiltaan.

Samoin filosofi Jari Ehrnrooth joutui huomaamaan, että hänen radiokolumninsa ei päässyt julkisuuteen.
Hänen mukaansa: ”… Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula puki tämän sanoiksi suorassa radiolähetyksessä arvioimalla kolumnejani ala-arvoisiksi ja vaatimalla Yleisradiota lopettamaan niiden julkaisemisen. Hämmästyttävää kyllä, hänen vaatimuksiaan on Yleisradion kolumnituotannossa kuultu. Esimerkiksi käsillä olevaa tekstiäni ei tuottaja halunnut julkaista edes siinä muodossa, jonka sisältöpäällikkö olisi hyväksynyt…”

Hallitus aikoo kaapata Ylen itselleen

Yle ei koskaan, eikä varsinkaan viime vuosina ole ollut rehellisen journalismin tyyssija. Mutta rappeutumisen vauhti on vain kiihtynyt, kuten koronakäyrä.

Ylen kolumnit tuottaa nyt henkilö nimeltä Rakel Liekki. Kyseinen henkilö on wikipedian mukaan ” Liekki on toiminut pornonäyttelijänä, -käsikirjoittajana ja -ohjaajana. Hän lopetti aikuisviihdeuransa 2005”. Näiden ansioiden jälkeen hän on päässyt töihin Yleen – uutis- ja ajankohtaistoimitukseen tuottajaksi.

Hänen aikaisempi keskusteluohjelmansa on kunnostautunut ns. punavihreän ideologian markkinoinnissa. Rakel Liekki ei kuitenkaan pelkästään toimi sensorina vaan on myös rekrytoinut Yleen seuraavia henkilöitä kolumnisteiksi: feministisen puolueen perustajajäsen ja ex-varapuheenjohtaja Maryan Abdulkarim, feministiaktivisti Emmi Nuorgam, kirjailija ja transaktivisti Susi Nousiainen, feministisen puolueen vaalitaiteentekijä Aiju Salminen, feministitohtori Saara Särmä, kirjailijafeministi Sisko Savonlahti, sekä päätoimittaja ja vasemmistoliittolainen Tuukka Tervonen. Lista on pitkä ja käsittää pornoaktivisteja ja vasemmistolaisia vaikuttajia. Näyttää siltä, että kyseessä on harkittu ja tietoinen vyörytys, jossa Yle aiotaan täyttää oikeanlaatuisilla ihmisillä, joiden lojaalisuus kohdistuu ennen kaikkea hallituksen tekemisiin. https://www.suomenuutiset.fi/rakel-liekin-rekrytoinnit-yle-kolumnisteiksi-feministipoliitikko-feministiaktiivi-vihrea-poliitikko-transaktivisti-vasemmistoaktiivi-feministiaktivisti-feministi-vasemmistoaktiivi).

Marinin hallitus haluaa, että Yle on sen ihka-oma

Hallituksen politiikkana näyttää olevan Ylen suhteen se, että se vyöryttää omia ihmisiään vaikuttaville paikoille ja pyrkii savustamaan pois niitä, jotka eivät täytä ns. ”ilmiöjournalismin” kriteereitä. Koronakriisin poikkeusaikana hallitus haluaa ja edellyttää, että Yle toimii sen äänitorvena, joka asiassa, ja että pieninkin kritiikki tai arvostelu horjuttaa se asemaa.

Samoin näyttää siltä, että hallitus tulkitsee veromaksajien yhteisesti maksaman Ylen olevan sen oma puoluepoliittinen äänitorvi ja että journalistinen monimuotoisuus tai erilaisten äänien kirjo aiotaan hiljentää. Korona sopii loistavaksi tekosyyksi ja jos tämä poikkeusaika jatkuu pitkään, niin sen varjolla on mahdollista tehdä dramaattisempiakin perusoikeuksien ja sananvapauden vastaisia iskuja.

Tämän hiljaisen vallankumouksen traagisin piirre on siinä, että se vähitellen käy myös niiden kimppuun, jotka ovat hiljaisesti hyväksyneet tämän kehityksen. Aivan kuin aikoinaan Lapuan Liikkeen kanssa. Sen hiljaiset ymmärtäjät joutuivat pian sen maalitauluiksi ja muilutuksen kohteiksi, kun Lapuan Liike radikalisoitui.

Hallituksen ”hiljainen vallankumous”

Hallituksen linja radikalisoituu, sen kannattajat jatkavat vyörytystä ja korona varjolla on mahdollista iskeä kaiken oppositiohenkisen kimppuun niin, että tuntuu. Se torailee nyt opposition kanssa, vastailee kysymystunnin aika mitä sattuu ja tuntuu sisäisesti epävarmalta. Kaikki hallituksessa eivät hyväksy vyörytystä mutta joiden mielestä korona-aika on mahdollisuus. Ajatuksena näyttää olevan se, että kun vihapuhe-projekti on juuttunut perustuslaillisiin ongelmiin, niin vallansiirto on mahdollista ehkä hoitaa mediakaappauksen avulla.

Se merkitsee sitä, että Ylestä aiotaan lopullisesti savustaa pois kaikki ne, jotka uskovat vanhanaikaisesti siihen, että journalismin pitää toimia faktojen pohjalta – ilman mitään ideologiaa. Potkut tai ennenaikaisen eläkkeen saavat ne varovaiset ja vanhanaikaiset toimittajat tai päälliköt, jotka uskovat, että journalismin ei pidä ajaa minkään linjan poliittisia vankkureita.

Ja sitten jatkoa tulee seuraamaan. Kun koronakulkutautia ei aiota tukahduttaa eikä rokotetta tms. ole näkyvissä voidaan jatkuvasti vaihtelevan virusuhan varjolla vuosikausia murtaa perusoikeuksia yksi toisensa perään. Kieltää ”huhupuheiden” levitys, rajoittaa ihmisten kokoontumista ja liikkumista, siirtää kaikki mahdollinen digitaaliseksi tai sähköiseksi vaivattoman valvonnan mahdollistamiseksi jne.

Ongelmana on se, että toisin kuin Hella Vuolijoen pääjohtajakautena kommunistivyörytysaikana tai Eino S. Revon radikaaliaikana meillä ei ole nyt mitään selvää vastavoimaa, joka vaatisi Ylen normalisointia. Ylen hallintoneuvosto-edustajat, edustivat he sitten hallituspuolueita tai ”hänen majesteettinsa kuningattaren oppositiota” eli kokoomusta eivät uskalla asettua journalismin puolelle tai Ylen ”normalisoinnin” puolelle tai sanavapauden puolelle. Ei edes se, että heidän oma sananvapautensa olisi vaarassa saa heitä toimimaan – ennen kun on liian myöhäistä.

Nyt on siis käännyttävä kaikkien vapautta arvostavien kansalaisten puoleen puoluerajojen yli. Ennen kuin on liian myöhäistä. Me emme saa vajota totalitarismiin. Siitä suonsilmästä ei nousta enää helposti.