Sananvapaus on kallis asia.

Se on niin kallis asia, että viime kuussa yli neljä miljoonaa ranskalaista marssi sen puolesta Pariisin kaduilla. Myös meidän oma pääministerimme Alexander Stubb oli mukana tällä marssilla.

Suomessa asiat ovat toisin. Sananvapaus riippuu ihmisen poliittisesta vakaumuksesta.

Ohjelma, jota piti itsesensuroida

Selitän väitteeni.

Sain viime viikolla YLE:n toimittajalta Kalle Haataselta henkilökohtaisen kutsun hänen radio-ohjelmaansa.

Haatanen on kokenut toimittaja, joka on ohjelmissaan keskustellut poliittisista ja yhteiskunnallisista aiheista. Viime viikolla nauhoitetun ohjelman tarkoituksena oli käsitellä uutta kirjaani: Vapaan pudotuksen Suomi. Tyhjätaskuna karhun kainalossa”. Noin 50 minuutin mittaisen ohjelman tarkkoina aiheina olivat Suomen henkinen tila ja Venäjän tilanne.

Ennen ohjelmaa sovittiin, että ei puhuta puoluepolitiikkaa. Minusta se oli kohtuullinen pyyntö. En siis puhunut perussuomalaisuudesta , vaaleista tai politiikasta. Toimittaja nosti kyllä asian esille.

Ohjelma meni mukavasti ja toimittaja Haatanen piti sitä itse asiassa erittäin onnistuneena. Tunnelma oli rento. Kokonaisuuden piti tulla ulos 7 pnä helmikuuta.

Suomalaisen itsesensuurin kiemurtelut ja anteeksipyynnöt

Sain tänään 2. helmikuuta sähköpostiviestin, jossa toimittaja kertoi minulle että ei aio laittaa juttua eteenpäin. Sen sisältö oli kuulemma ”villi”. Soitin hänelle ja tiedustelin syitä tähän hyllytykseen. Haatanen ei kuulemma ollut saanut ohjeita keneltäkään vaan tehnyt päätöksensä itse. Hän kuitenkin pahoitteli ja pyysi anteeksi…asia oli nolo. Kyseessä oli kuulemma hänen mokastaan.

En oikein usko tähän selitykseen. Toimittajamme oli nauhoituksen jälkeen innoissaan ja sitä mieltä, että tulipa hyvä juttu.

Oma tulkintani asiasta on arkipäiväisempi; Ylen johto näyttää harjoittavan pimitystä ja apartheid-politiikkaa tiettyjä väärin ajattelevia suomalaisia kohtaan. Julkinen toisinajattelu on nykyään rikos. Haatanen sai ilmeisesti neuvon, jota piti noudattaa.

Epäilen, että ohjelmaa ei haluttu julkisuuteen siksi, että olen väärän puolueen ehdokas tulevissa eduskuntavaaleissa.

Rikkeeni oli yksinkertainen: olen perussuomalainen. Ne asiat, joista kirjassa ja ohjelmassa puhuttiin, olivat ehkä liian tulenarkoja ennen vaaleja käsiteltäviksi. Suomen henkinen tila ei sovi YLE:n sananvapauden piiriin. Siitä piti vaieta.

Ymmärrän toimittaja Haatasen ratkaisun sillä hänellä on hyvä ohjelma Ylessä eikä sitä kannata vaarantaa turhaan. Pahoittelen sitä, että toimittaja Haatanen jäi tässä asiassa pahaan välikäteen kun nostin tämän asian nyt esille.

Sananvapaus ja henkinen vapaus ovat kuitenkin niin kalliita asioita, että niistä kannattaa pitää hälyä.

Suomalaisen sananvapauden surkeus

Miksi sitten Yle harjoittaa itsesensuuria?

Vastaus on yksinkertainen. Siksi, koska vuoden 2011 ”vahinko” ei saa tapahtua uudelleen.

Tämän skandaalin seurauksena voi otaksua hyvällä syyllä, että yleisillä varoilla tuettu mediajärjestelmämme perustuu hienovaraiseen mutta ronskiin ohjaukseen sekä Ylen johdon harjoittamaan mielipiteiden muokkaukseen.

Ylen toimittajien edessä on ilmeisen tyly valinta: on joko toteltava tai sitten lähdettävä. Toimittajien alistuminen on nyt kultaa ja sananvapaus on hopeaa.

Vapaus valita on sananvapauden perusta

Olisiko toimittaja Haatasen mahdollista kiertää tämä tilanne lähettämällä ko. ohjelma poliittisesti riippumattomalla ja vapaalle keskusteluradiolle: Radio Ravulle? Kansa voisi sitten itse kuunnella sen ja harkita oliko Ylen mahdollinen runnaus tarpeellista. Ajatus on vapaa – vaikka Yle ei ehkä sitä ole.

Kutsun samalla toimittaja Haatasen ja muutkin kiinnostuneet kirjani julkaisutilaisuuteen 6 helmikuuta 2015 klo 18.00 ravintola Zapataan. Jokainen voi siellä itse tutkia kirjan ja päättää oliko siinä liian tulenarkaa materiaalia Ylen ohjelmaan.

Arto Luukkanen

Järvenpää

www.artoluukkanen.com