Vaalityössä voi oppia.

Viime lauantaina Uudenmaan perussuomalaisten vaaliteltalle Espoon Selloon astella rämähti (savolainen ilmaus – tarkoittaa yllättäen) puheenjohtaja Timo Soini.

Juotiin siinä lumimyräkässä kahvia; yleisen turinan ja yhteisen rupattelun lomassa Timo kertoi uutisen, joka yllätti minutkin.

**

Kyse on EKP:n aloittamasta superelvytyksestä. Yksinkertaisesti siitä, että EKP ostaa joka viikko 60 miljardin euron edestä obligaatioita markkinoilta. Rahaa palaa tässä operaatiossa yhteensä 1140 miljardia euroa ja se jatkuu syyskuuhun 2016 saakka. 

Yllätys oli se, että tämän ”jekkurahan” kylvämistä ei päätetty demokraattisesti – tai edes harvainvaltaisen EU:n johtajien pöydissä. Sitä päätöstä ei tehnyt maanosamme vaikutusvaltaisin nainen ”Angelma” Merkel eikä edes uusi käskynhaltijamme Jyrki Katainen. Se teki EKP ja eräänä se jäsenenä meille tuttu ”verotus kevenee” – SDP:n Erkki Liikanen.

Meikäläinen. Meidän savolaispoikamme mualimalla.

Saksalaiset eivät pitäneet tästä päätöksentekomallista ja ovat urputtaneet siitä. Meillä Suomessa ei edes uskallettu kysyä. Yksikään toimittaja ei ole rohjennut kysyä tästä ”Quantative Easening” (QE) päätöksestä. Se on kummallista sillä päätöksen laillisuus on vähintääkin epäselvä.

Sen tarkoitus on kuitenkin kristallinkirkas – PK yrityksille tarkoitettu raha upponnee europyramidin ylläpitämiseen.

Assignaatit – Ranskan vallankumouksen ”jekkuraha”

Tällainen ”jekkurahoituksen” määrä toi mieleen Ranskan vallankumouksen ja sen assignaatit. Kyseessä oli vuonna 1789 käyttöön otettu arvopaperi – valtion erityiskassan maksumääräys – jonka takeena olivat virattoman kuninkaan, kirkon ja Maltan ritarikunnan maaomaisuus.

Niiden arvo romahti lopulta kuten kaikissa pyramidimalleissa. Kansa alkoi epäillä niiden määrää ja lopulta niiden arvo oli vain 0,3% nimellisestä. Jakobiinien hirmuhallinto tuhoutui tähän epäonnistumiseen; usko näiden hurjimusten valtaan ja kykyyn hallita hävisi. 

EKP:n ”jekkurahoituksen” tai setelirahoituksen ihmeellisyys on tässä imaginäärisen rahan ja vallan välisessä taianomaisessa suhteessa; luottamuksessa. Erään tunnetun kriitikon, Paul Sheardin mukaan kyseinen elvytys johtaa pahimmillaan rahojen jemmaamiseen ja siihen, että ne eivät todella tule PK-sektorille. Luottamus häviää. 

Rautalangasta: se raha jota halutaan nyt tunkea tuotantoon, työllistämiseen ja kansalaisille on vaarassa hävitä  bittiavaruuteen – keskuspankkien venkuroihin taseisiin ja hämärään hupulointiin.  

Kreikka tulee vaalikysymykseksi kaikesta huolimatta

Vaikka toimittajien sisu ei riitä niin uskon, että suomalainen keskustelu jatkunee. Kansalaiset puhuvat ennen vaaleja juuri niistä asioista joista he haluavat puhua. Sen estäminen ei tule olemaan helppoa wanhoille puolueille sillä ne ovat epäonnistuneet omassa talouspolitiikassaan järkyttävällä tavalla.

Vuosien 2008-2014 tie lamaan katettiin Urpilaisen takuuksilla ja Kataisen ”otetaan lamasta niskalenkki” höpötyksillä. Myös Kepu rooli – Matti Vanhanen laman pääkokkina – tulee keskusteluttamaan valintojaan tekeviä ihmisiä. 

Arto Luukkanen

Järvenpää

ps. ”Vapaa Pudotuksen Suomi” kirjassa (Tammi) keskustellaan edellämainituista asioista. Kirjan julkkari on Järvenpäässä – ravintola Zapatassa 6.2. klo 18.00. Tilaisuus on myös vaalikampanjani aloitus.

www.artoluukkanen.com