Vielä ehtii entisin ehdoin vuorotteluvapaalle

Ohessa kirjoitukseni vuorotteluvapaasta (vetoomus sen puolesta), joka ilmestyi Kalevassa 8.11.2015 sekä Forum-lehdessä.

Velkaantuva hallitus käy systemaattisesti läpi Kelan kaikki etuudet ja tilastot ajatuksella, mistä voisi vielä saada tuloja valtion pohjattomaan rahakirstuun.
Nyt 50 miljoonan euron säästöjä haetaan vuorotteluvapaan ehtoja tiukentamalla jo vuoden 2016 alusta lähtien.
Kelan mukaan vuonna 2014 vuorotteluvapaata piti 20 780 henkilöä, mikä on neljä prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.
Vuorottelukorvauksia maksettiin kaikkiaan 123 miljoonaa euroa, mistä valtaosa maksettiin ansioturvana. Keskimääräinen ansioturvan vuorottelukorvaus oli 1 247 euroa kuukaudessa.
Pienituloisen työntekijän vuorottelukorvaus voi jäädä tätäkin pienemmäksi, jolloin vuorotteluvapaa saattaa jäädä vain haaveeksi.
Vuorotteluvapaan ehtoja heikennettiin viimeksi syyskuussa 2014.
Nyt muutoksia tullee hallituksen esityksen mukaisesti muun muassa työhistorian pituuteen, sen on oltava uudistuksen mukaan 20 vuotta, vuorotteluvapaan kesto lyhenee yhtäjaksoiseen 180 päivään sekä vuorottelukorvaus muuttuu 70 prosentin tasoon siitä työttömyyspäivärahasta, johon henkilöllä olisi oikeus työttömäksi jäädessään.
Vuorotteluvapaan ehtoja jatkuvasti heikentämällä hallitus vie monelta pitkän työuran tehneeltä työntekijältään mahdollisuuden pitempään taukoon työelämässä. Samalla moni työllistettävä jää ilman määräaikaista työpaikkaa.
Kuinka työnantajat pystyvät kannustamaan ja tukemaan elämän muuttuvissa tilanteissa olevia eri-ikäisiä työntekijöitään aina eläkeikään asti, jos ei ole mahdollisuutta tarjota vaihtoehtoja?
Vuorotteluvapaan tarve ja sen merkitys on kiistaton jatkossakin, koska eläkeikää nostetaan ja työttömyys on edelleen kasvussa.

Laman ja organisaatiomuutosten takia työntekijöiltä odotetaan nykyisin entistä enemmän joustoa ja sopeutumista.
Nyt osa vuorotteluvapaan ehdot täyttävistä työntekijöistä pystyy jäämään hetkeksi sivuun työelämästä tällä pienelläkin korvauksella. He voivat hoitaa omaa tai läheisensä hyvinvointia ja terveyttä, opiskella tai levätä.
Jatkossakaan hallituksen ei tulisi asettaa ehtoja tai syyperusteita vuorotteluvapaan sisältöön siitä, kuinka se vietetään.
Nykyinen joustava ehto, jonka mukaan jo yhden päivän työttömyys riittää tietyin ehdoin vuorotteluvapaan sijaisuuteen on säilytettävä, koska esimerkiksi terveydenhuoltoalalla ei ole vielä työttömyyttä ongelmaksi asti.
Vuorotteluvapaalle jäävä antaa tilaisuuden sijaisuuden ehdot täyttävälle työttömälle saada arvokasta työkoemusta ja samalla työyhteisö saa uuden työntekijän käyttöönsä.
Vuorotteluvapaa hyödyttää monia osapuolia.
On ikävää, jos hallitus ei näe vuorotteluvapaan merkitystä työllisyyttä lisäävänä toimenpiteenä ja työhyvinvoinnin edistäjänä.

Arja Suuronen, Oulu