“Mutta yhdessä asiassa hän on oikeassa: yhdysvaltalaislehdistö on ennennäkemättömällä tavalla ja täysin ylivoimaisesti asettunut häntä vastaan näissä vaaleissa.

Ongelmallista asiassa Trumpin kannalta on, että sellaiset lehdet, jotka eivät tavallisesti pääkirjoitusosastossaan asetu tukemaan kumpaakaan ehdokasta, ovat ällistyttävän ylivoimaisesti joko Trumpia vastaan tai Hillary Clintonin puolella.”

Lainaus on suoraan Iltalehden toimittajalta. Hän hämmästelee samaa asiaa, joka on kuultu jo monen toimittajan ja mediatutkijan suusta. Miten on mahdollista, että vaaleja käydään tavalla, jossa aiemmin kriittinen media ei ole kyennyt pysymään analyyttisenä. Miten on mahdollista, että media vallan vahtikoirana on valinnut näin selvästi puolensa ja samalla hylännyt pyhät arvonsa. Trumpin kannattajista huomattava osa kun on köyhää ja heikosti toimeentulevaa, syrjäisten osavaltioiden syrjäisimpien yhdyskuntien äänestäjiä. Miksi heitä pilkataan? Heitähän on liki puolet Yhdysvaltain äänestäjistä. Samahan koski myös brittien äänestäessä EU jäsenyydestään. Heidät julistettiin medioissamme tyhmiksi.

Mediayhteiskunnan vallankäyttäjä on media ja Yhdysvalloissa se merkitsee keskittymistä muutamiin käsiin. Sama pätee Yhdysvaltain itäisessä osavaltiossa Suomessa. Suomessa voi näin olla vain yksi mielipide, väitetään usein, jolloin totuus kerrallaan on hyväksyttävä olemattoman “establismentin” sisällä ja medioittemme muokatessa sen mieleisekseen. Kekkonen oli aikanaan tämän vallan käyttäjänä taitava ja sen historia on toki kauempana kuin Kekkosen ajassa. Sen kriittinen tutkimus on kuitenkin kaiken aikaa kielletty muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tuolloin kuitenkin elimme kaikkea muuta kuin nykyisessä medioitten, sosiaalisen median, taloudessa ja strategiassa, vallankäytössä ilman valtaan liittyvää vahtia saati vastuuta. Media on puhut ja pulinat pois ei ole likimainkaan sama asia kuin kansa on puhut ja pulinat pois, Johannes Virolaista lainaten.

Siirtymä vallan vahtikoirasta sen käyttäjäksi ei ole sujunut medioiltamme ilman ikäviä institutionaalisia ja rakenteellisia muutoksia. Ensimmäisenä rapautuivat vanhat puolueemme, sitten demokraattinen rakenne ja normisto, nyt haetaan vanhaan vallan kolmijakoon uutta puhtia ja yliopisto tieteen edustajana ja sivistysvaltion selkärankana romutettiin sekin. Se voi tuottaa vain “innovaatioita”. Kirkko vallankäyttäjänä ja moraalin vartijana hävisi toki ensimmäisenä medioillemme. Ainut pyhä oli sananvapaus. Kunhan se oli omaa ja medioitten määrittelemän establismentin hyväksymää sananvapautta. Kun vastassa on media, vastassa on “ei kukaan” ja näin valta ja vastuu katosivat edustamasta samaa asiaa. Mediavalta on valtaa ilman vastuuta mistään. Syntyi mediayhteiskunta, jonka normisto ja moraali on toimittajalle tuttu päivittäin vaihtuvista uutisista ja pintaviihteestä. Se oli ja on pelkkää pintavaahtoa jossa asenteet, normisto sekä moraali arvoineen vaihtuu päivittäin. Se ei ole likimainkaan teoriaan, malliin, lakeihin ja tieteen tapaan ankkuroitua totuutta.

Erityisen ongelmalliseksi tämän tekee, kun sitä yrittää tulkita takavuosien mediatieteen ehdoilla. Se kun ei toimi enää lainkaan. Media tieteenä ja tutkimuksen kohteena on sekin murentunut ja hapertunut pilailun tasolle. Kukaan ei ota sitä enää vakavasti tieteenä. Trump on sittenkin vain konkreettinen esimerkki tästä jättimäisestä ongelmastamme. Tosin liki Yhdysvaltain presidentiksi kavunnut ulkopuolelta kahden institutionaalisen vallankäyttäjän. Se on sellaisenaan sensaatio ja pitäisi ravistella. Ilmiön merkittävyyttä kun ei voi sivuuttaa viitaten hänen tapaansa käsitellä ihmisiä, loukata naisia. Se kun on kovin köykäinen keino sivuuttaa valtavan suureksi paisunut kysymys mediayhteiskunnan synnystä ja sen normeista sekä moraalista tai sen täydellisestä puuttumisesta vallan käyttäjänä. Mammutin kokoista ongelmaa ei voi sivuuttaa mikroskooppisen pienillä vastauksilla, yrittäen näin vain kampittaa ja tehdä olemattomaksi niillä trumpismia ja mediailmiön omia sisäisiä moraalisia ongelmia vallankäyttäjänä Yhdysvalloissa ja nyt myös Suomessa tai EU:n sisällä.

Kun CNN aloittaa wikileaks -vuodon tulkinnan sanoilla “näiden viestien lukeminen on laitonta, antakaa meidän tulkita nämä viestit teille”, silloin median tapa tulkita yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä, ohittaen kaikki muut instituutiomme, ei vain tiedettä ja yliopistojamme, vaan myös vallan kolmijaon ja demokratian, poliittiset puoleemme instituutioinamme rajatonta valtaa käyttäen, on vähintäänkin kyseenalaistettava. Se kun on todella vaarallinen ilmiö siirryttäessä vallan vahtikoirasta tätä valtaa rajattomasti käyttäväksi liki ainoaksi valtiomahdiksi.