Mediayhteiskunnalla tarkoitetaan virtuaalielämää ja yhteiskuntaa, fiktiivistä yhteiskuntaa. Ei oikea elämä ole sellaista ensinkään. Jos nuori ihminen alkaa sitä hakea, silloin media alkaa muokata häntä näköisekseen fiktioksi. Usein se on aggresiivinen ja turvaton. Poliitikko yrittää elää fiktionsa mukaan ja Donald Trump on tyyppiesimerkki tällaisesta mediapersoonasta. Yhdysvallat on taas mediaväen tärkein seurattava, ja se mitä tapahtuuu siellä, kulkeutuu myöhemmin myös Suomeen. Sitä kutsutaan innovaation diffuusioksi, uusien asioiden leviämiseksi ja sillä on useita keinoja, jossa ei kyetä erottelemaan jyviä akanoista reaaliaikaisessa taloudessa ja globaalissa kulttuurissamme.

Moni media kerää vain akanoita saadakseen näkyvää julkisuutta ja mainos- sekä markkina-arvoa. Virukset leviävät kaikkein vikkelimmin netissäkin. Suomen Uutisten verkkosivuilla minua kommentoi ensimmäisenä nimetön trolli. Trolli ei käsittele tekstiä lainkaan. Hänen motiivinsa on muualla. Hän on mediayhteiskunnan tuote kouluttamattomana viruksena. Koulutettu toimii toisin.

Kolumisti kirjoittaa Somerolta lynkkauksista. Lehti on Forssa Lehti. Kolumisti syyllistää forssalaisia lynkkauksista. Lapuanliikkeen teoista. Stereotypia on tapa kuvata kansoja, kansanliikkeitä ja kaupunkeja, kaupunkilaisia piirtäen heistä karikatyyri. Kolumisti tekee näin eikä kanna vastuuta mistään. Jos osoitat sormella kolumnistia ja mediaa, vastassa on ei kukaan. Media kun käytää tolkutonta valtaa mutta ei ole vastuussa mistään. Sana on vapaa ja se on pyhä asia. Pyhää asiaa pitäisi varjella ettei se rapaudu. Etenkin jos pitää itseään kirjailijana, kirjan tekijänä ja kustantajana. Kantaa vastuunsa.

Presidentti Mauno Koivisto ei antanut lopulta lausuntoja muille kuin toimittaja Pekka Hyväriselle. Pekka on koulukaverini Iisalmen ajoilta lukiosta. Otti ja lähti ovet paukkuen mediaväen toverituomioistuimesta. Silloin käsiteltiin Matti Vanhasta. Koivisto on taas saman laitoksen ja opettajien kasvatti Turun yliopiston sosiologian laitokselta kuin mistä itsekin valmistuin Oulun yliopiston rinnalla väitellen. Koivisto ei antanut medialle oikeutta edes tulkita sanojaan. Media kun tulkitsee pohtivan tekstin ihan miten sattuu ja hakien tukea toimittajan omalle narratiiviselle kerronnalle. Myös presidentti Niinistö joutuu koko ajan oikomaan mediaa siitä mitä oikeasti sanoi.

Monet julkimot joutuvat muuttamaan elämänsä muistuttamaan edes hivenen sitä kuvaa, jonka mediat heistä antavat. Matti Nykänen oli yksi heistä jo menneen maailman julkimona. Valtaosa poliitikoista käyttäytyy mediata peläten hakien medialle sopivaa asentoa. Näin yhteiskunta muuttuu mediansa oloiseksi ja näköiseksi. Ei päinvastoin ensinkään. Tästä tuo käsite ”mediayhteiskunta, josta olen kirjoittanut useita kirjoja. Se kun on tärkeä asia ymmärtää myös tutkijana ja tieteen tekijänä, opettajana yliopistoissamme. Media tieteenä ja tutkimuksen kohteena on kriittistä kuten tiede aina on.

Raamatun yksi käytetyin käsite ja sana on ”kiusaaja”. Kun yhteiskunta ja ihminen etääntyy kirkkonsa ja valtiovallan normien arvoista ja moraalista, kiusaaja käsitteenä yleistyy. Mediaa ei lueta kuuluvaksi edellä kuvattuihin vallankäyttäjiin. Sitä kutsutaan neljänneksi valtiomahdiksi. Nykyisin se on mediayhteiskunnan tärkein valtiomahti. Mutta vailla niitä normeja, arvoja ja moraalia, joita muilta edellytetään. Sille pyhää on vain vapaus sanoa mitä sylki suuhun tuo. Se rapauttaa muutkin kilpailevat valtiomahdit ja näin myös normisto ja moraali rapautuvat, kulttuuri muuttuu. Moraali on taas sivistysvaltion tärkein pääoma. Sen kasautuminen sukupolvelta seuravalle. Tällä havainnolla on voitettu monet Nobelit. Nyt nämä nobelimme voitetaan uudella tavalla ja muilla arvoillamme.

Forssan Lehden päätoimittaja Kari Grahn on sukua ministeri Grahn-Laasoselle. Lähempää sukua ei voisi olla. Nepotismi on suvun suosimista. Hyvä-veli verkostot ovat korruptiota siinä missä sukulaisten suosinta valtaa käytettäessä. Nepotismi tuli rangaistavaksi teoksi katolisessa maailmassa ja Paavin kirkossa jo keskiajalla. Suomi tunnetaan rakenteellisesta korruptiosta. Meppi Pirkko Ruohonen-Lerner (ps) on puuttunut näkyvästi rakenteelliseen korruptioomme ja odottaa pääministeriltä tekoja. Voisiko niitä odottaa toimittajiltakin?

Rakenteellinen korruptio, poliittiset virat, nepotismi ja hyvä-veli verkostot ovat Suomessa arka paikka medialle. Kun lähdin mukaan suorittamaan yhdyskuntapalveluani Forssassa sen valtuustoon pyrkien, listasin kymmenen pointin ohjelman. Siinä oli mukana nepotismin karsiminen ja puuttuminen rakenteelliseen korruptioon. Mediasuvun jäsenenä tunnen sen hyvin siinä missä ammatissani joka päivä. Yhdyskuntapalvelun hoitoon tulin mukaan vasta eläkepäivinä. Ammattiaan ei pidä sotkea edes vahingossa yliopistopettajana ja tutkijana poliittiseen valtaan ja sen käyttöön.

Kun minulta on kysytty, miksi olen perussuomalainen, uuden kansanliikkeen jäsen, kysyjät ovat kokeneita poliitikkoja, toimittajia ja muita viisaampia, vanhan puolueen edusmiehiä ja -naisia. Olen kertonut kuinka näkevät ja viisaat eivät tarvitse taluttajaa, vain sokeat. Tuo lausahdus on monelle tuttu Raamatusta. Sen lausuja ärsytti oppineita niin ironialla, satiirilla kuin sarkasmillakin. Sarkasmia suomalaiset eivät ymmärrä. Kiusaajien yhteiskunta elää kiusaamalla ja media on mediayhteiskunnan näkyvin kiusaaja.