São Tomén ja Príncipen demokraattinen tasavalta eli São Tomé ja Príncipe on saarivaltio Afrikan rannikolla. Sen saaret sijaitsevat 225 ja 250 kilometriä Gabonista länteen. Saarista suurempi ja eteläisempi, São Tomé, on juuri päiväntasaajan pohjoispuolella. Saarten ensimmäiset asukkaat olivat portugalilaisia 1400-luvulla. He toivat sinne orjia Afrikan mantereelta, ja nykyisin useimpien asukkaiden taustassa on esi-isiä sekä Euroopasta että Afrikasta. Nykyisin asukasluku on noin 170 000. Saarilla tuotettiin aluksi sokeria, sittemmin kaakaota ja 2000-luvulla öljyä.

Rahaa pilaa kaiken

Oheinen lainaus on Wikipediasta. Miksi sen lainasin? Koska sain eilen vajaan puoli tuhatta lukijaa tuolta etäiseltä saarivaltiolta. Miksi? Koska kirjoitin kotisivulleni Pariisin ympäristökokouksesta ja nämä ovat juuri niitä saaria, jotka ovat uhattuja vedenpinnan noustessa endeemisine lajeineen.

Lisäksi portugali on kielenä sellainen, jota itsekin käytän vieraillessani Brasiliassa. Muutenkin nyt vieraita tuli enemmän pienistä saarivaltioista ja myös Aasiasta.

Koskahan Suomessa havaitaan, kuinka meitä seurataan globaalisti ja reaaliaikaisesti. Cluster art on meidän merkittävin tuote mediamaailman markkinoilla. Eikä suomalainen yhteiskunta ole panostanut siihen senttiäkään, päinvastoin. Kun rahaa ei panna hankkeeseen, sitä ei sillä myöskään päästä pilaamaan.

Ihmisen ja luonnon yhteinen polku

Kun puhutaan härmänjätkistä ja lumihärmästä jätkillä ei kai tarkoiteta maisemaa, joka syntyy jäätyneistä lumihiutaleista ja alijäähtyyneestä vedestä kiteytyneenä puitten oksille ja valkaisten maiseman.

Luonto ja Luoja taiteilijana ja töineen on joskus jopa liioitellun ylivertainen. Tämä aamu on Forssassa ja puutarhaa katsellen sellainen. Kaikki paikat on valkaistu odottamaan vain joulua. Oikein armorikasta joulunaikaa ja rauhallista pyhien odottelua ja valmistelua.

Suomalaiset ovat tehneet runsaasti työtä etenkin Itä-Afrikassa ja ei vähiten presidenttimme Martti Ahtisaari. Hänet tunnetaan Afrikassa liki jokaisessa valtiossa ja lapsia nimetään hänen mukaansa.

Tiedän kun olen siellä käynyt ja Voltajoen varrella jo 1970-luvulla Pohjoisen altaita, Lokan ja Porttipahdan evakkoja haastatellessani. Kariban ja Voltan jättialtaat olivat sysäys käsitteen Cluster Art synnylle. Ihmisiä ei saa jättää heitteille. Ympäristön suhde ihmisen idntiteettiin on genettisesti syntyvä ja syvempi kuin freudilainen tarusto.

Vasta vuosikymmen myöhemmin päädyimme koskiemme suojeluun ja samalla ympäristöministeriö sai ensimmäiset virkamiehensä entisistä jokirakennusinsinööreistämme. Kyllä rakentaja osaa myös suojella ja hän jos kuka sen osaakin.

Kaikki menee uusiin puihin

Nyt koko hallinto on menossa valtion putkihallinnossa uusiksi ja yhdistäen sitä kuntien hallinnoimaan maakuntahallintoon sekä vanhaan seutukaavoittajaamme. Se on aivan muuta kuin sairaalan hallinto ja sosiaalihallintoa. Se vie myös verotuksen uusiksi ja edessä on lukuisia lainsäädäntöön liittyviä yksityiskohtia eikä vähiten suurten kiinteistömassojen kohdalla. Muutos on valtava.

Sen nykyvaihetta hoitaa hyvä ystäväni Lauri Tarasti. Laurin apuun turvaudutaan kun tehtävä on vaikea ja se halutaan hoitaa kunnolla. Tapasin hänet koskisotien yhteydessä ensimmäisen kerran ja ympäristöministeriön kansliapäällikkönä myös maatalouden EU tukiemme ja ympäristötukien pohdinnassa.

Lauri Tarasti hoiti myös poliitikkojen solmut lainsäädännössä, jossa sanktiot eivät olleet riittäviä moraalin vartioita vaalirahoitustamme uudistettaessa ja korjattaessa.

Tarastin kaltaiset taitajat

Jotkut meistä hankkivat luottamuksen, joka ylittää kaikki poliittiset rajat ja perustuu poikkeukselliseen osaamiseen ja suurten asioiden hallintaan rinnan yksityiskohtien havainnoinnin kanssa. Poikkitieteinen ja taiteinen menee siinä limittäin ja palat löytävät liikkuvinakin toisensa.

Liikkuessa maailmalla ja pienten saarivaltioitten sisällä, siellä törmää usein henkilöihin  jotka samaan aikaan joutuvat hoitamaan kaiken mahdollisen. Paikallisiin Lauri Tarasteihin. He ovat kalastajia, vilejelevät maata, muuttuvat hallintoa hoitaviksi virkamiehiksi ja eikös heidät tapaa myös kansainvälisissä tehtävissä niin YK:n kuin olympialiikkeen yhteydessä.

Pienessä maassa samat henkilöt kykenevät hoitamaan sellaista, joka suuremmassa maassa on fragmentoitunut ja pirstoutunut tuhansien ihmisten hoidettavaksi. Siinä kokonaisuus katoaa ja sen hahmottaminen vaatii pinen saarivaltion hallinnon seuraamista tai Lauri Tarastin kaltaista persoonallisuutta.

Tuolta tasolta, ruohonjuurelta alkaen, myös havaitaan oleellinen. Nyt se oleellinen syntyy havainnoista luonnossa, sen muutoksista meriveden noustessa, virtausten suunnan muuttuessa, endeemisten lajien kadotessa. Se alkaa yksityskohtien havainnoista ja etenee lopulta koko saarivaltiota uhkaavien murskyjen jatkuviin tuhoihin. Fillippineille tuhoisat taifuunit toistuvat 25 kertaa vuodessa. Muutokset ovat suuria myös Taiwanissa, koko Aasian tiheään asutulla rannikolla.

Kun niistä kertoo edelleen, potugalin murteita käyttäen, tieto leviää Brasilian kautta myös välimereiseen Eurooppaan. Jäämeren alueella tämä tieto ei leiviä yhtä nopeasti ja muutokset Siperiassa jäävät usien havaitsematta. Sama pätee niin valtaisan  koillis- kuin luoteiväylän varsilla elävien ihmisten ja kuttuurien  havaintojen kartoituksessa.

Tämän työn kookoaminen ja yhteenvetojen teko, raportointi, kuuluisi meille arktisen alueen kansalaisille, suomalaisille, suomaan asukkaille. Tätä ei ole nyt riittävästi pohdittu. Se kun on liian itsestään selvä, jotta se havaitsisi.

Tutkimisasemat ja havainnot ympäri arktista Jäämerta, sen kansojen parissa havaintoja tehden, on pohjoisen sivitysvaltion tehtävä. Siitä ei pidä nyt tinkiä, ja se on myös globaalin maailman elinehto Afrikan rannikoilla Tyynenvaltamere saarilla,  pienissä saarivaltioissa sekä kohta suurten alavien maitten viljelmien ja metropoliemme kohdalla.