Totean neutraalisti sen että hallituksessa pysyminen ei voi olla itseisarvo.

Ei myöskään hallituksesta lähtö, isänmaan etu ratkaisee.

Skenaario 1.

Lähdemme hallituksesta ja olemme todella agressiviisia oppositiossa pitäen ääntä niistä samoista asioista joista olemme tähänkin mennessä pitäneet eli haitallisen maahanmuuton torjuminen ja kansallisen hyvinvoinnin ensisijaistaminen.

Tässä mallissa hyöty saattaisi olla puolueen kannatuksen suurikin kasvu jolloin saattaisimme saada jopa suurimman puolueen aseman.

Tämä ei ole täysin poissuljettua.

Haittana taas saattaisi olla puolueen pitkä oppositiokausi jolloin vanhat porvaripuolueet yhdistettynä vihervasemmistolaisiin utopisteihin ajaisivat maamme niin syvälle paskarakoon ettei mikään mahti maan päällä enää maatamme pelastaisi.

Skenaario 2.

Pysymme hallituksessa ja taistelemme kansallisen edun puolesta kaikella vallalla ja voimalla huolimatta siitä miltä se ulospäin näyttää jos kuitenkin pystymme edes hieman torjumaan haittoja.

Niin eduskunnassa, kuntatasolla kuin turuilla ja toreilla.

Hyöty tässä tapauksessa on isänmaan etu ja mahdollinen haitta kannatuksen liudentuminen.

Isänmaan etu on kuitenkin huomattavasti puolueen etua tärkeämpi, puolue on maata varten eikä maa puoluetta varten.

On myös mahdollista että taistelu kannattaa sekä tuulen suunta kääntyy täysin ja Suomilaivan purjeet ottavat kunnolla tuuleen samaan aikaan Euroopankin herätessä vaaleanpunaisesta unestaan josta nyt jo on merkkejä nähtävillä.

* * *

Tilanne on vaikea ja itsekin olen miettinyt että kamat pitäisi pakata ja hallitus pistää päreiksi, uskon kuitenkin että pystymme pienentämään maalle koituvia haittoja paremmin hallituksessa kuin oppositiossa vaikka hallituksessa jatkamisella saattaakin olla kova hinta.

Sen hinnan mahdollisesti maksaa puolue eikä maa.

Silloin se menee oikein.

Hallituksesta tulee lähteä jos pystymme konkreettisesti tekemään enemmän hyvää maallemme oppisitiossa kuin hallituksessa.

Siihen asti hallituksessa pysyminen on Suomen etu.