Allekirjoittaneella olisi ollut mahdollisuus jäädä vanhuuseläkkeelle ( olisko myös työeläke?) Juhannuksena 2022, jolloin vanhuuseläkkeeni (onpa epämieluinen sana!) alaikäraja 64 vuotta tuli täyteen.

Valtiotyönantajani mahdollisti työurani jatkuvan vielä ensin 2 vuotta ja sitten vielä virkamiehen eläkkeen kertymisen yläikärajaan, joka kohdallani on 69 vuotta.

Minulla on siis tätä kirjoittaessani 428 päivää ja kahdet kesälomarahat työmatkaa jäljellä. Työvelvoitteeni, 45 vuotta samalle työnantajalle ja tätä maata kohtaan tulee päivälleen suoritetuksi. Tämän jälkeen on hakeuduttava jonkun muun työnantajan hommiin. ( Taksi, Wolt tai järjestyksenvalvojaksi )

Toki jokainen kuukausi ja vuosi, jonka jaksan työpaikallani viettää kasvattaa eläkettäni siten, että yli 20% suurempi eläke odottaa minua vuoden ja 2 kk päässä.

Pieni pelko takaraivossa kalvaa miten täytän tuon työvuoroista jäävän vapaa-ajan? Riittääkö kuntapolitiikka, punttisali ja Lionstoiminta täyttämään eläkeläisen vuorokausikelloa? Veikkaan ettei, koska minähän ehdin hoitaa edellämainitut myös nyt, töissä ollessani.

Suurempi pelko ja huoli on toimeentulosta ja siitä kuinka suoriutua asunto-, auto- ja kulutusluotoista? Kuinka suurella summalla pystyn osallistumaan perheeni elättämiseen?

Suoranaista kauhua koen airueista, jotka kaiun kautta, seireenien laululla, keimaillen vihjailevat eläkeleikkurista!

En ole huolissani ValtionvarainMinisterin lausunnoista, joissa leikkuri kohdistuisi ns tois`sijaisiin kohteisiin ja eläkeiän nostamiseen.

Huoleni kohdistuu yksinomaan siihen, että urakoinko kaiken turhaan ja viiden vuoden uurastukseni piiitkän ja kapean eläkkeeni korottaminen valuisi Kankkulan kaivoon!

Kuntapolitiikassa aion keskittyä seniorikansalaisten, vanhusten ja eläkeläisten hyvinvointiin.

Eläkeasioissa tukeudun Kale Tuupasen ja ja Matti ”klusteri” Luostarisen asiantuntemukseen.

Tuskin olemme enää kauan maailman onnellisin kansa, mutta auttakaa minua unelmassani, että EU -tasavallassa nimeltä Finlandia asuu Maailman Onnellisimmat Eläkeläiset!