Kevätjäät koukuttavat
kalastajia sekä retkeilijöitä. Valmistaudumme yleensä vain onnistuviin suorituksiin urheilussa, taloudessa, politiikassa… Mutta: ”Mitä jos…” yllättää?
Merisissit (navyseals) opettavat, että ”varautuminen ja harjoittelu säästävät verta, hikeä sekä kyyneleitä”. Valmistautuminen on valttia.
Iholle kosteanakin lämmittävää villaa. Sitten kerros haihduttavaa, eristävää ja ilmavaa. Päällimmäiseksi tuulta ja märkää torjuva vaate.
Päästä, niskasta, nivuksista sekä sormista ja varpaista karkaa enin lämpö. Kulta, hopea ja vaaleat värit heijastavat lämpösäteilyä. Tumma imee. Ilma on luonnon supereriste.
Villapipo on vesillä liikkujan päähine. Lapanen lämmittää paremmin kuin sormikas. Huopatossukin on villaa. Koltat vuoraavat jalkineensa (kallo) kuivilla luhtasaroilla!
Kun sormia ja jalkateriä lämmitetään vedellä, on edettävä hitaasti viileästä lämpimään. Sissien energiajpommi hypotemiaan on äidinmaitovastikkeeseen valmistettu kaakao.
Jos jäällä etenee hiihtäen, en suosittele kiiintositeitä. Kädet irti sauvojen rannelenkeistä. Reppuakin on retuutettava toisella olalla. Kun tavarat on sijoitettu taiten ja pakattu vesitiiviisti, toimii reppu kellumavälineenäkin.
Avantoon putoaminen on henkisesti vaativimpia kokemuksia. Ensimmäiseksi on rauhoitettava hengitys ja ”kytkettävä aivot”. Sitten huuda apua!
Pyri nousemaan jäälle tulosuuntaan. Ponnista litteänä kuten hylje. Jalkaterät räpylänä.
Jos jäänaskaleita ei ole, sompien kärjet kelpaavat. Ryömi tulosuuntaan kunnes jää kantaa. Liiku ja liikuta muita. Pysähtyä ei saa. Liike on lääke jäihin pudonneellekin!
Kevätjäillä ”Mitä jos” -varautumiseen kuuluu vesitiiviiseen pussiin sijoitettu ja päällysvaatteeseen kiinnitetty, täyteen ladattu känny. Näytöllä tulisi ollla ”Suomi 112” aplikaatio. Eivätkä säätiedotkaan ole turhia.
Lähimmäisille on AINA ilmoitettava matkareitti ja sen aikataulu. Surullista olisi lukea kuolinilmoituksesta: ” Nyt tiedän missä olet.”
Mikael Miikkola
Komentajakapteeni
.
Tekstin aiheet:
Osallistu keskusteluun!
0 kommenttia