Räsänen kertoi edustajainhuoneen kansanedustajille, millaisen kohtelun valtakunnansyyttäjänvirastolta sai. HS yritti maalata Räsäsestä petturia ja raukkista sekä Suomen maineen pilaajaa. Tosiasiassa tapaus pilasi Suomen maineen jo vuosia sitten, kun oikeusprosessi alkoi. Erikoista, jos lehti ei sitä tiedä mutta entäs ne oikeat taustasyyt.

HS, kuten muut vasemmistolaiset tutkijat ja poliitikot, on väärässä. Äärimmäisen huolestuttavaa vasemmiston reaktiossa on se, millaisia voimia vastaan Räsänen joutuu kamppailemaan. Kun HS:n toimittajat saivat, ties monennenko, tuomion työnsä laittomuuksista, lehti valitti sananvapauden rajoittamisesta. Kun aatteen vihollinen (tässä tapauksessa relevantti termi) on samassa asemassa, HS ei näe mitään ongelmaa vaan vaikenee ja syyllistää uhria.

Laki ja moraali näyttävät olevan vasemmistolle vaikutusvallan lisäämisen työkaluja, eikä oikeudenmukaisuuden turvaamisen välineitä ja ohjeita. Kun sen ottaa ohjenuoraksi, ymmärtää, miksi toisessa asiassa periaate onkin hylätty, kun ensimmäisessä sitä puolustettiin. Vasemmiston perimmäinen tavoite on valta.

On myös tärkeä ymmärtää, että kun media puhuu sananvapaudesta, se puhuu lehdistönvapaudesta. Sitä kiinnostaa oma valta, ei toista mieltä olevien kansalaisten valta.

HS on onnistunut tekemään itsestään osallisen, kun on vaiennut tapauksen oikeusongelmista.

Pitää toki muistaa, ettei Korkein oikeus ole vielä päättänyt asiasta. Jos päätös on päinvastainen kuin aiemmissa oikeusasteissa, se kyseenalaistaa koko oikeusjärjestelmän kyvyn tulkita ao. lakia tai Korkeimman oikeuden kyvyn. Tapausta ei olisi tullut edes poliisin esitutkintaan, ellei apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen sitä olisi jääräpäisesti vaatinut. Käsittämättömiä käänteitä on riittänyt. Syyttäjä on syyttänyt sanomisista, joita Räsänen tallenteiden perusteella ei ole sanonut. Valtakunnansyyttäjänvirasto on jo pilannut maineensa politiikkaa seuraavan ei-vasemmistolaisen kansan ja maailman kristittyjen keskuudessa.

Syy, miksi vasemmistoa harmittaa Räsäsen kuuleminen, on uhka hegemonialle. Vasemmistokartellilla (tutkijat, toimittajat, poliitikot) on mielipidehegemonia mediatodellisuudessa. Kun sitä – ja itseasiassa laajemminkin Euroopan sananvapaustilannetta – haastetaan Amerikassa, vasemmiston hegemoniaa uhataan. Arkitodellisuudessa ihmiset ajattelevat aivoillaan tästäkin asiasta, mutta aktivistien pyörittämässä mediatodellisuudessa kaikki maalataan toisinpäin. Se on vallankäytön väline, valta on aktivistien perimmäinen tavoite – ja se on uhattuna.

Miten Räsäsen uskonilmaisut sitten liittyvät vasemmistolaisten vallantahtoon? Tarina olisi pitkä, mutta lyhyesti ilmaistuna: niin on aina ollut. Vasemmalla on syvä tyytymättömyys länsimaiseen yhteiskuntaan. Ei vain talouteen vaan kaikkeen. Rakenteisiin, niistähän he puhuvat. Taustalta näyttäisi pilkottavan yksinkertainen kateus: ollaan pettyneitä omaan asemaan ja haetaan syy muualta, eikä hyväksytä muiden menestystä. Lisäksi teemat, joista vasemmisto puhuu tänään, ovat olleet esillä (Ranskassa) jo 1800-luvun alkupuolella. Marx toisti samaa sanomaa. Vasemmiston kontrollihalusta johtuen ei ole myöskään sattumaa, että tuloksena aikanaan oli proletariaatin diktatuuri.