Yhdysvaltain presidentinhallinnon olisi ensimmäisenä syytä avata sanakirja ja selvittää, mitä heidän ehdottamassaan suunnitelmassa sanotaan.

Ukrainan suvereniteettia, riippumattomuutta päättää asioistaan, julistetaan heti ensimmäisessä kohdassa ja jo kolmannessa kohdassa (ja 7.) se romutetaan, kun todetaan, ettei Nato laajene. Juurikaan muita maita Euroopassa ei ole, jotka voisivat Natoon liittyä. Lisäksi on hyvä kysyä, mitä ihmettä tämän sodan ratkaisemiseen kuuluu, liittyykö Irlanti, Serbia tai Itävalta Natoon? Se ainoastaan kampittaa Yhdysvaltoja kilpailussa Venäjää vastaan. Ottaen huomioon, etteivät jenkit selvittäneet suvereniteetti-sanaa, liekö vilkaisivat Euroopan karttaakaan koko prosessin aikana.

Kohdassa 2 Venäjä ja muut Euroopan maat sopivat hyökkäämättömyyssopimuksen. Nauroin ääneen, kun luin tästä uutisotsikossa. Venäjä lupasi olla hyökkäämättä Ukrainaan 1994 ja Yhdysvallat lupasi taata, ettei näin käy. Kymmenen vuotta myöhemmin Venäjä rikkoi lupauksensa ja Yhdysvaltain takuut osoittautuivat tehottomiksi sitä estämään. Nyt Washingtonissa odotetaan, että uudet lupaukset molemmilta pitäisivät tai että joku niihin uskoisi. Olisi suorastaan maailman typerin veto luottaa kansakunnan turvallisuus ja eloonjääminen muiden tyhjien lupausten varaan. Kuvitelma lienee, että taloudelliset siteet pitäisivät yllä rauhaa, vaikka juuri sitä yritettiin jo turhaan.

Umpijärjetön on vaade Ukrainan armeijan koon rajoittaminen. Kuinka typerä jenkkihallinto voi olla, kun edes ehdottaa noin? Ukraina taistelee eloonjäämisestään ja tukija ehdottaa armeijan supistamista. Sen ainoa funktio on tasoittaa Venäjän tietä Kiovaan.

Jotta Venäjän Ukrainan valtaus onnistuisi, Naton täytyy luvata pitävänsä joukkonsa poissa maasta. Näin suunnitelmassa ehdotetaankin. Millään turvatakuulla ei ole mitään merkitystä, jossa lännen joukkoja ei ole Ukrainassa.

Erikoinen on kohta, jossa vaaditaan eurooppalaisia hävittäjiä sijoitettavan Puolaan. Siirretäänkö ne mistä? Ei ainakaan Suomesta.

Koomiseksi luonnos menee siinäkin kohdassa, jossa Ukraina maksaa Yhdysvalloille jo tyhjäksi osoittautuneesta lupauksesta taata turva. Trump voi uhota, että hänen aikanaan se pitää ja se hyvinkin riittää Venäjälle uudelleenvarustautumista varten. Kolmen vuoden päästä tilanne on toinen.

Hyökätessään Venäjä menettää Yhdysvaltain aluetunnustukset, jolla ei käytännössä ole mitään käytännöllistä merkitystä. Niin ikään Yhdysvallat lupaa ”päättäväisesti yhdessä vastata sotilaallisesti”, eli aloittaa aseavun uudelleen. Eli palataan nykytilanteeseen. Venäjä ei siis menetä mitään.

Outo kohta on myös tämä ”[Ukraina] saa lyhytaikaisen etuoikeutetun pääsyn Euroopan markkinoille [EU-jäsenyyshakemuksen] käsittelyn aikana. Millä oikeudella Venäjä ja Yhdysvallat sanovat kohdassa 1 julistetun suvereniteetin jälkeen asiasta yhtään mitään?

Suunnitelman jälleenrakennuspaketissa ehdotetaan datakeskuksia ja tekoälyinvestointeja Ukrainaan. Tosiasiassa maan investointihuolet ovat ihan muualla. Pelkästään niiden harvinaisten maamineraalivarantojen, joita Venäjä ei vielä ole valloittanut, hyödyntäminen syö paljon rahaa. Datakeskukset olisivat pelkkä neula heinäsuovassa, jos ylipäätään kukaan uskaltaa Venäjän uhan alla olevaan maahan sellaisia rakentaa. Ei tapahdu.

Kohdassa 13 saattaa paljastua, mikä Yhdysvaltain presidentinhallinnon tärkeimpiä tavoitteita on: päästä tienaamaan Venäjän luonnonvaroilla. Tässäkin kohdassa muodikkaat datakeskukset on mainittu, vaikka valistuneet Suomessakin käydystä keskustelusta tietävät niiden osuuden taloudesta jäävän pieneksi.

Ei loppunut nauru suunnitelmasta vieläkään: kohdassa 14 Yhdysvallat sijoittaa venäläisten rahoja 100 miljardia Ukrainaan ja saa puolet voitosta. Mahtava bisnes, sijoitat toisten rahoilla ja saat puolet voitosta. Kaiken lisäksi on arvioitu, että Yhdysvallat itse olisi jäädyttänyt vain joitain kymmeniä miljardeja. Toisin sanoen maa alkaisi sijoittaa eurooppalaisten jäädyttämiä ja säilyttämiä venäläisten varoja ja saisi puolet tuotosta. Ristiriitaisesti eurooppalaisten jäädyttämät varat annettaisiin venäläisille, tietenkään kysymättä varoja jäädyttäneiltä Euroopan mailta.

Aina vain paranee: kohdassa 15 perustetaan uusi amerikkalaisten ja venäläisten valvontakomissio. Eli valtaosa sopimuksen vaateita kohdistuu Ukrainalle ja muille, joten valvontakomissio siis valvoisi heitä, hyökkäyksen uhria. Suomi tietää karvaasti, mitä se olisi käytännössä.

Kohdassa 16 Venäjä lupaa kirjata lakeihinsa, ettei hyökkää Ukrainaan saati muihin Euroopan maihin. Näinhän maa on jo tehnyt. Laki kieltää sodan aloittamisen ulkomaille, siksi maalla on ”erikoisoperaatio”. Kirjaus on jo siis osoittautunut tyhjäksi ennen kuin sitä on edes kirjoitettu.

Kohta 20: Ukraina lupaa noudattaa EU:n sääntöjä uskonto- ja kielivähemmistöistä. Venäjää näin ei vaadita tekemään, ei siis myöskään valloitetuilla alueilla. Ukrainalaisten kansanmurha Itä-Ukrainassa saa siis jatkua. Toki Venäjä lupaa olla syrjimättä ukrainalaista mediaa ja ilmeisesti myös ukrainankielistä opetusta. Ottaen huomioon, että Venäjä syrjii totalitaristisesti venäläistäkin mediaa, millähän uskolla ukrainankielinen saisi oikeuksia?

Natsismi pitää kieltää. Tämä tarkoittaa sitä, että Venäjällä tosiasiallisesti esiintyvää natsismia ei kutsuta natsismiksi, mutta valvontakomissio kutsuu ukrainalaista kansallismielisyyttä kyllä surutta sellaiseksi. Tämän avulla Venäjä saa lopetettua ukrainalaisia puolueita, kun taas venäläismieliset hyötyvät tästä. Tämän onnistuessa Verh’ovna Radassa olisi jonain päivänä venäläismielisten enemmistö.

Ukrainan pitäisi perääntyä Donetskissa alueilta, joita Venäjä ei ole kyennyt vielä valtaamaan. Näin kävi Suomellekin. Suomalaisena tämä sopimus näyttäytyykin Moskovan rauhansopimuksen toisintona.

Harvoja hyviä kohtia sopimuksessa on lasten palauttaminen Venäjältä vanhemmilleen. Sotavankien palautuksessa tulee varmasti ongelma, koska monia ukrainalaisia on pakotettu Venäjän armeijaan ja ovat sittemmin antautuneet Ukrainalle. Olisi naurettava vitsi palauttaa nämä Venäjälle. Luultavasti joutuisivat Siperiaan ja vankilaan.

Diktatuuri vaatii hyökkäyksensä uhria järjestämään vaalit, vaikka on julistanut kunnioittavansa uhrin riippumattomuutta päättää asioistaan. Sinänsä pykälä tuskin Ukrainaa suuresti hetkauttaa. Venäjälle se olisi tympeämpi toteuttaa, kun maan talous on koko ajan enemmän kuralla.

Kohdassa 26 ilmeisesti kuvitellaan, että Venäjä ja venäläiset vapautuisivat sota- ja ihmisoikeusrikosten vastuusta sillä, että Ukraina suostuu siihen. Ylipäätään, jos rikoksista ei tuomittaisi, se olisi valtava takaisku lännelle, joka ei kykene estämään Venäjää tekemästä edes vakavia rikoksia.

Johtopäätöksenä voi arvella, että Yhdysvaltain presidentinhallinnon keskeisimmät motiivit ovat kaupallinen hyöty ja sulan saaminen hattuun rauhanteosta. Taustalla on myös hyvä miettiä sitä, että tyypillisesti amerikkalaisia pidetään yleissivistykseltään heikkoina. Samanaikaisesti he ovat itsevarmoja. On syytä muistaa, että yleensäkin ottaen kaukana tiedetään huonosti toisten asioista ja Amerikassa presidentinhallinto vaihdetaan joka vaalien jälkeen isolla luudalla uusiin ja kokemattomiin. On siten ehkä helpompi tajuta, miksi sopimusluonnos nolaa Yhdysvallat ja toitottaa avoimesti kaikille heidän tyhmyyttään.

Luonnos on myös esimerkki siitä, kuinka veteliä Euroopan johtajat ovat. Tuore uutinen kertoo, että Pohjoismaat rahoittavat Ukrainaa kolmanneksen osuudella. Jos muut olisivat tehneet osuutensa, länsi ei olisi auttanut Venäjää ase kerrallaan oppimaan sotimaan länttä vastaan. Kun maa tulitauon myötä saa varastoitua jo nyt valtavalla tuotannollaan aseita, se on luultavasti hyvin nopeasti valmis uuteen sotaan. Ukrainan osittain onnistuneesta valloituksesta innostuneena Putin varmasti haaveilee jo uusista sodista. Vain rajamaat tajuavat Euroopassa uhan vakavuuden. Vain omaan apuun voi luottaa.

Suunnitelma.