Maaliskuussa 2025 sosiaalisessa mediassa levisi keskustelu, joka nosti esiin kriittisen kysymyksen inhimillisyydestä ja tilannetajusta, mutta erityisesti terveydenhuollon parissa. Ylilääkäri Teemu Taulavuoren Facebook-julkaisu “HÄKE – ystävä vai vihollinen?” kiinnitti huomion ja sai miettimään sääntöjen ja inhimillisyyden välistä ristiriitaa. Taulavuori kertoi tapauksesta, jossa hänen vaimonsa ei saanut tarvitsemaansa kiireellistä hoitoa huolimatta Taulavuoren asiantuntija-asemasta ja vakavasta huolesta. Hoito viivästyi jäykkien käytäntöjen ja sääntöjen takia, vaikka tilanne olisi vaatinut välitöntä toimintaa.

Tapaus paljastaa karulla tavalla, kuinka tiukat säännöt voivat johtaa epäinhimillisiin tilanteisiin terveydenhuollossa. Se osoittaa, että jopa alan ammattilaiset ja päättäjät voivat joutua avuttomiksi järjestelmän edessä, joka estää heitä toimimasta parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämä herättää tärkeitä, aivan liian tärkeitä, kysymyksiä: Miksi emme uskalla toimia sääntöjä vastaan, vaikka se olisi inhimillistä ja oikein? Miten voimme muuttaa kulttuuria, jossa säännöt ohittavat tilannetajun ja inhimillisyyden?

Tilannetaju, inhimillisyys ja suunta hyvinvoivempaan maailmaan

Ihmisten käyttäytymistä ohjaavat monet tekijät, joista yksi merkittävimmistä on ympäröivä kulttuuri sääntöineen ja normeineen. Vaikka usein tiedostamme, mikä olisi inhimillistä tai oikein, emme silti aina toimi sen mukaisesti. Tämä on ristiriita, miksi emme uskalla toimia sääntöjä vastaan, vaikka se olisi inhimillistä tai omasta mielestämme oikein?

Sääntöjen noudattamisen psykologia

Ihmisillä on luontainen tarve kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Tämä sosiaalinen paine ohjaa meitä noudattamaan yhteisön sääntöjä ja normeja, vaikka ne olisivat ristiriidassa omien arvojemme kanssa. Sääntöjen noudattaminen tuo turvallisuuden tunnetta ja ennustettavuutta elämään. Se on myös tapa välttää konflikteja ja rangaistuksia.

Toisaalta sääntöjen orjallinen noudattaminen voi johtaa tilanteisiin, joissa inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus kärsivät. Esimerkiksi terveydenhuollossa säännöt ja käytännöt voivat estää potilasta pääsemästä hoitoon, vaikka alan ammattilainen näkisi sen tarpeelliseksi. Tällaisissa tilanteissa sääntöjen joustamaton tulkinta voi aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä.

Kulttuurin ja ympäristön vaikutus

Kulttuuri ja ympäristö muovaavat käsityksiämme siitä, mikä on hyväksyttävää ja oikein. Ne luovat raamit, joiden sisällä toimimme, usein kyseenalaistamatta niitä. Tämä johtuu siitä, että kulttuuriset normit ja säännöt ovat syvään juurtuneita ja niiden kyseenalaistaminen vaatii rohkeutta ja itsenäistä ajattelua.

Yhteiskunnassa, jossa korostetaan sääntöjen noudattamista ja yhdenmukaisuutta, voi olla vaikeaa toimia toisin, vaikka se olisi moraalisesti oikein. Pelko sosiaalisesta paheksunnasta tai rangaistuksesta voi olla voimakas este toiminnalle. Lisäksi monissa organisaatioissa ja instituutioissa on hierarkkisia rakenteita, jotka vahvistavat sääntöjen noudattamisen kulttuuria. Tämä vaikuttaa laajasti niin työhyvinvointiin kuin mielenterveyteen ja yleiseen hyvinvointiin.

Tilannetajun merkitys

Tilannetaju on kyky ymmärtää ympäristöä ja sen elementtejä suhteessa aikaan ja muihin tekijöihin. Se on olennainen taito päätöksenteossa, erityisesti tilanteissa, joissa on kyse ihmishengistä tai omaisuudesta. Hyvä tilannetaju auttaa meitä tunnistamaan, milloin sääntöjen joustava tulkinta on tarpeen inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi.

Valitettavasti monissa tapauksissa tilannetajun kehittämiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Sen sijaan painotetaan sääntöjen kirjaimellista noudattamista, mikä voi johtaa jäykkään ja epäinhimilliseen toimintaan. Tämä on erityisen ongelmallista aloilla, joilla työskennellään ihmisten kanssa, kuten terveydenhuollossa tai sosiaalipalveluissa.

Kohti inhimillisempää kulttuuria

Miten voisimme sitten edistää kulttuuria, jossa inhimillisyys ja tilannetaju olisivat etusijalla? Tässä muutamia ajatuksia:

– Koulutus ja tietoisuuden lisääminen: On tärkeää opettaa ihmisille kriittistä ajattelua ja eettistä päätöksentekoa. Tämä auttaa heitä tunnistamaan tilanteita, joissa sääntöjen joustava tulkinta on tarpeen.

– Organisaatiokulttuurin muutos: Työpaikoilla tulisi kannustaa avoimeen keskusteluun ja kyseenalaistamiseen. Johdon tulisi näyttää esimerkkiä siitä, miten sääntöjä voidaan tulkita joustavasti tilanteen vaatiessa.

– Sääntöjen ja ohjeiden uudelleenarviointi: Säännöllinen tarkastelu ja päivittäminen varmistavat, että säännöt palvelevat tarkoitustaan eivätkä ole ristiriidassa inhimillisyyden kanssa.

– Tilannetajun kehittäminen: Organisaatioiden tulisi panostaa työntekijöidensä tilannetajun kehittämiseen esimerkiksi koulutuksen ja simulaatioharjoitusten avulla.

– Vastuun ja luottamuksen lisääminen: Kun työntekijöille annetaan enemmän vastuuta ja luottamusta, he uskaltavat todennäköisemmin toimia tilanteen vaatimalla tavalla.

Yksilön rooli muutoksessa

Vaikka rakenteelliset muutokset ovat tärkeitä, jokainen meistä voi omalla toiminnallaan edistää inhimillisempää kulttuuria. Tässä muutamia tapoja:

– Oman tilannetajun kehittäminen: Harjoittele aktiivista havainnointia ja ympäristön tulkintaa eri tilanteissa.

– Rohkeus kyseenalaistaa: Uskalla nostaa esiin epäkohtia ja ehdottaa vaihtoehtoisia toimintatapoja.

– Empatian harjoittaminen: Pyri asettumaan toisten asemaan ja ymmärtämään heidän näkökulmaansa.

– Oman toiminnan reflektointi: Pohdi säännöllisesti omia päätöksiäsi ja niiden vaikutuksia muihin.

– Keskustelun herättäminen: Jaa ajatuksiasi ja kokemuksiasi muiden kanssa ja kannusta heitä pohtimaan näitä teemoja.

Kohti parempaa tulevaisuutta

Muutos kohti inhimillisempää ja tilannetajuisempaa kulttuuria ei tapahdu yhdessä yössä. Se vaatii pitkäjänteistä työtä niin yksilöiden, organisaatioiden kuin yhteiskunnankin tasolla. Meidän on uskallettava kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä ja etsiä uusia tapoja toimia.

Inhimillisyys ja tilannetaju eivät tarkoita sääntöjen hylkäämistä. Päinvastoin, ne auttavat meitä soveltamaan sääntöjä viisaasti ja oikeudenmukaisesti. Kun opimme tasapainottelemaan sääntöjen ja inhimillisyyden välillä, voimme luoda yhteiskunnan, joka on sekä toimiva että oikeudenmukainen.

Lopulta kyse on siitä, millaisen maailman haluamme rakentaa. Haluammeko elää maailmassa, jossa säännöt ovat itsetarkoitus, vai maailmassa, jossa inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus ohjaavat toimintaamme? Valinta on meidän, ja jokainen päätös vie meitä jompaankumpaan suuntaan.

Muutos alkaa meistä jokaisesta. Se alkaa siitä hetkestä, kun päätämme toimia toisin – inhimillisemmin, oikeudenmukaisemmin ja tilannetajuisemmin. Se voi tuntua pieneltä teolta, mutta juuri näistä pienistä teoista rakentuu parempi tulevaisuus meille kaikille.

Blogi on julkaistu alunperin 15.3.2025 hupli.fi -sivustolla josta löydät myös alkuperäiset lähdeviittaukset.