Irakin parlamentti hyväksyi tammikuussa lain, jonka nojalla pakkoavioliitot jopa 9-vuotiaiden lasten kanssa tulivat laillisiksi. Laki kumosi 1950-luvulla säädetyn edellisen lain, joka asetti avioliiton ikärajaksi 18 vuotta. Kehityssuunta on huolestuttava. Tyttöjen ja naisten oikeudet ovat heikentyneet globaalisti. Olenkin tuntenut suoranaista häpeää sen hiljaisuuden edessä, mitä suomalaiset naisten- ja lastenoikeuksien järjestöt ovat tarjoilleet. Suvaitsevaisuus, rasismin vastustaminen tai mikä tahansa tämän ajan taikasana tuntuu peittävän alleen täydellisen välinpitämättömyyden. Oikeita pronomineja metsästäessä Irakin, tai puhumattakaan Afganistanin, naisten ja lasten kokemat kauhut saattavat unohtua.

Meidän onkin uskallettava myöntää, että kaikki kulttuurit eivät ole samanarvoisia. Kulttuuri, jossa nainen voidaan kivittää kuoliaaksi, vain jos nilkasta paljastuu hieman ihoa tai jossa pienet lapset katsotaan miesten kauppatavaraksi, on absoluuttisesti huonompi kuin meidän länsimainen kulttuurimme. Meidän kulttuurimme on inhimillisempi, humaanimpi, modernimpi. Arvomme pohjautuvat kristillisen perinteeseen, jossa lähimmäisen rakkaus on ohjannut meitä empatiaan toisiamme kohtaan. Kristillinen perinne on saanut valistua, emmekä ole enää kivikaudella. Ihmisoikeudet ja tasa-arvo kuuluvat jokaiselle kaikissa maailman maissa. Jos jokin kulttuuri tämän estää, se vain yksiselitteisesti on huonompi.

Palataanpa Irakiin. Kyseisestä lakimuutoksesta päätti maan parlamentti. Vaikka demokratia on kriisissä ja autoritääristen voimien kannatus kasvaa maailmalla, ainakin itse uskon vielä sen ylivoimaisuuteen – parempaakaan hallintotapaa ei ole keksitty. Demokratia, jossa enemmistö vaaleilla valitsee arvoisensa päättäjät, on valuvioistaan huolimatta ylivoimainen järjestelmä. Oligarkkien, heimopäälliköiden tai uskonnollisten johtajien harvainvaltaan ei pidä ajautua. Demokratia on myös lähtökohtaisesti länsimainen tuotos ja länsimaisen kulttuurin ylivoimaisuus heijastunee myös siinä. Mutta mikä on demokratian tulevaisuus Suomessa tai länsimaissa ylipäätään, jos emme uskalla puolustaa omia arvojamme?