Ah, patriarkaatti. Se järjestelmä, jossa miehet hallitsevat, ja kaikki naiset kärsivät – ainakin näin meille usein kerrotaan. Mutta entäpä, jos kertoisin, että tämä tarina ei ole ihan niin yksinkertainen? Ei huolta, en ole unohtanut sukupuolten tasa-arvon merkitystä tai feminismiä, mutta onko todella niin, että voimme syyttää yksin miehiä ja erityisesti poikia?

Onhan se toki kätevää, kun voimme syyttää poikia kaikista maailman ongelmista. Hehän saavat koko sukupuolen kollektiivisen syyllisyyden perinnön, eikö vain? Poika sanoo jotain väärin, ja voilà – patriarkaalinen rakenne on jälleen kerran saanut ilmentymänsä, ja me kaikki tiedämme, mitä tehdä: muistutamme häntä siitä, kuinka hänen sukupuolensa on muovannut yhteiskuntaa, ja miten hänen täytyy jatkuvasti oppia ja parantaa itseään.

Mutta hetkinen! Onko tämä todella se, mitä haluamme? Vai onko tämä vain kätevä tapa syyttää nuoria miehiä heidän oman olemassaolonsa vuoksi? Me emme ehkä ajattele sitä, mutta onko poikien syyllistäminen yhteiskunnan ongelmista todella se oikea tie tasa-arvoon? Eikö olisi järkevämpää muistaa, että yhteiskunnallinen rakenne, jossa on toki korjattavaa, ei ole kenenkään yksilön syy – vaan jotain, joka on kehkeytynyt vuosikymmenien, jopa vuosisatojen aikana?

Tietysti syyllistäminen on helppoa. Poikien kasvatuksessa on saattanut joskus piillä pieniä ennakkoluuloja, mutta ne eivät tee pojista ”pahoja” – eivätkä he ole ainoita, joiden pitäisi tehdä töitä tasa-arvon eteen.

Mikä olisi oikeasti hedelmällisempää? Ehkä meidän pitäisi keskittyä siihen, että voimme luoda yhteiskunnan, jossa sekä pojat että tytöt voivat kasvaa ilman, että heille tuputetaan toistuvasti syyllisyyttä sukupuolestaan. Se, että poika kysyy ”Miksi minä?” ei ole sama asia kuin se, että hän on vastuussa koko maailman epätasa-arvosta. Ehkä voisimme työntää sen sijaan enemmän voimaa siihen, että poikien ei tarvitsisi kasvaa ajatellen, että heidän pitäisi koko ajan maksaa menneiden aikojen virheistä.

Eihän tasa-arvo saa olla poikien tai miesten vastainen taistelu. Se ei ole taistelua heitä vastaan, vaan taistelua kohti tasavertaisempaa yhteiskuntaa. Joten ei, ei ole aika syyllistää poikia. On aika ottaa askel eteenpäin ja ymmärtää, että yhteiskunnan mahdollisten epäkohtien murtaminen ei saisi tarkoittaa toisten syyllistämistä, vaan yhteistä työtä kohti parempaa maailmaa kaikille.