Pohdittaessa itsenäisyyttä näin itsenäisyyspäivän alla, nousee esille erilaisia itsenäisyyteen liittyviä tapahtumia, tilanteita ja ilmenemistapoja. Itsenäisyyden ytimessä ovat ihmisten itsenäiset teot, itsenäiset ratkaisut ja oma, riippumaton harkinta. Kaikkea tätä tarvitaan, jotta kyetään muodostamaan selkeitä mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka sitten ilmenevät rohkeina tekoina. Voi sanoa, että kaikki suuretkin muutokset ovat useimmiten alkaneet jonkun tai joidenkin ihmisten itsenäisestä asioiden huomaamisesta, joka on sittemmin aiheuttanut toimintaa ja tekoja.

Suomen itsenäisyys oli pahasti katkolla vuosina 1939-45, toki myös monina erillisinä ajanjaksoina ennen tuota ja tuon jälkeenkin erilaisten ilmiöiden kautta. Saksan rooli sotavuosina oli Suomelle merkittävä erityisesti lopputulos huomioiden. Saksan toiminnassa pitäisi selvemmin kyetä erittelemään se, että toki heidän toiminnassaan oli sellaisia piirteitä, joita ei voida hyväksyä, mutta siitä huolimatta he tekivät myös sellaisia asioita, joista oli hyötyä muillekin kuten Suomelle. Ei pitäisi olla niin vihkiytynyt sille ajatukselle, että mitään Saksaan liittyvää ei saa edelleenkään sanoa missään yhteydessä korrektisti. Aikaa on kuitenkin jo kulunut ja ymmärrystä pitäisi olla enemmän myös siihen näkökulmaan, että ilman Saksan apua lopputulos Suomen kannalta olisi saattanut olla varsin toisenlainen.

Lähiajat Suomessa on kuhistu 612-kulkueeseen osallistumisesta ja erityisesti siitä, kenelle se on sallittua ja kenelle ei sekä mitä mieltä asiasta ovat eri poliitikot tai milloin kukakin. Tähän asiaan olisi hyvä soveltaa jo mainittua itsenäistä harkintaa, ajattelua ja päätöksentekoa. On aina rohkeaa jos ihminen miettii itse, miten haluaa toimia ja mikä oma kanta johonkin asiaan on. Toisten tehtäväksi jäisi tällöin lähinnä osoittaa kunnioitusta toisen päätöstä kohtaan. Ei sitä tarvitse alkaa kommentoimaan tai ohjaamaan vaan pitäisi kunnioittaa itsenäistä ajattelua ja siitä seurannutta toimintaa. Nyt keskustelu on lähtenyt vellomaan aivan holtittomasti ja tarpeettomasti. Kyse on lopulta melko yksinkertaisesta asiasta ja toisaalta varsin perustavanlaatuisesta, itsenäisestä päätöksenteosta.

Suomen mediakenttää ja sen keskusteluja on hallinnut viime aikoina myös toinen merkittävä aihe, Kimmo Kiljusen epäisänmaalliset toilailut Venäjän suhteen. Toki tähän voisi nyt joku todeta, että päteekö myös häneen tämä itsenäisen ajattelun ihanne. Ongelma tässä on kuitenkin se, että tämä kyseinen ns. itsenäinen ajattelu on suoraan haitaksi ja vaaraksi Suomelle. Maan turvallisuus on sen verran kollektiivinen ja tärkeä asia, että sitä ei soisi kenenkään ajattelullaan vaarantavan. Tällainen henkilö voi halutessaan itse valita, haluaisiko mieluummin olla osa jotain toista maata jos sympatiat osoittavat enemmän muualle. Tämän valinnan tekeminen olisi taas sitä itsenäistä ajattelua, joka jokaiselle vähintään suotakoon, ehkä jopa sitä voisi toivoa. Näin vahvoilla toiseen maahan kohdistuvilla lojaliteeteilla varustetun henkilön kannattaisi tehdä omat johtopäätelmät. Suomen kansallista turvallisuutta ei tule kenenkään maan sisältä horjuttaa.

Yksi esimerkki itsenäisestä ajattelusta on ns.väestönvaihto-teoria. Tätä termiä ei saisi kuitenkaan faktisesti käyttää, mutta kun se on selkeä ja kuvaava. On vaikea kuvata ymmärrettävästi ilmiötä jollain kiertoilmaisulla. Termin vastustuksesta huolimatta monet tahot ovat kuitenkin heränneet siihen tosiasiaan, että Suomessa syntyy merkittävä määrä ulkomaalaistaustaisia lapsia. Suomalaisen väestön geeniperimä on muuttunut ja muuttumassa yhä enemmän. Alkuperäisväestöstä on jatkuvasti jäljellä yhä vähemmän. On vaikea ymmärtää, miksi tämän suuntaista kehitystä ei saisi pitää ongelmallisena. Sehän tarkoittaa suomalaisuuden asteittaista katoamista.

Tänäkin vuonna itsenäisyyspäiväämme varjostaa vaikea ja arvaamaton maailmanpoliittinen ja sotilaallinen tilanne. Tapahtumat ympärillämme ja vaikeasti ennustettavissa oleva tulevaisuus saavat itsenäisyyden merkityksen korostumaan entisestään. Suomi on meidän maamme nyt ja vahva toive on, että se on sitä myös jatkossa. Perinteiset arvomme koti, uskonto ja isänmaa täytyy palauttaa arvokarttamme keskiöön, koska ne ovat tärkeä osa kansallista identiteettiämme ja toimivat myös hyvänä ohjenuorana tulevaisuudessa säilyttääksemme maan itsenäisenä ja vapaana.