Kirjoitukseni Ylen dei-koulutuksista ja woke-kulttuurista sai niin kritiikkiä kuin ymmärrystä.
Tässä kirjoituksessa pureudun tähän dei-koulutukseen ja sen järjettömyyteen. Kyseessähän on toksisen feminismin ilmenemismuoto.
Toksisella feminismillä tarkoitan nykyfeminismiä, joka on määritelty uudelleen ja jossa jaotellaan ihmiset lokeroihin sen mukaan, miten joku höyrypää kokee jonkun ihmisen etuoikeutettuna yhteiskunnassa.
Tämän feminismin muodon ja näiden dei-koulutusten tarkoitus on edistää positiivista syrjintää, jossa valtaväestö asetetaan toissijaiseen asemaan esimerkiksi rekrytoinnissa. Luodaan siis ohituskaistoja, joissa painotetaan etnisyyttä ja vähemmistöasemaa. Tässä mallissa siis osaaminen ja sopivuus ovat toissijaisia. Juuri niin kuin Ylen kohussa on käynyt ilmi.
Dei-koulutuksilla pyritään myös muuttamaan journalistista linjaa ja keskitytään siihen, että haastateltavat olisivat jonkin vähemmistön edustajia tai vähintäänkin agendaa tukevia.
Nyt päästään siihen, mitä itse ajattelen tästä agendasta.
Positiivinen syrjintä on mielestäni syrjintää. En näe siinä mitään tervettä tai positiivista. Mielestäni tuonkaltainen ajattelu on hyvin myrkyllistä ja asettaa meidän tulevan sukupolven siihen tilaan, että koulutuksen sijaan pitää miettiä, mihin lokeroon tässä toksisen feminismin kuplassa päätyy. Jos syrjäyttää itsensä ja jättää koulut käymättä, voi päästä ohituskaistalle. Eihän kuulosta kovin terveeltä?
Alalla, jolla toimin, ei onneksi vielä tutkita, oletko etuoikeutettu jonkun höperön mielestä, vaan korostetaan osaamista. Työskentelen siis hoitoalalla leipätyössäni.
En hyväksy minkäänlaista syrjintää, en vaikka etuliitteenä olisi sana ”positiivinen”.

Tuomas Koskiniemi
Kaupunginvaltuutettu
Kaupunginhallituksen jäsen
Perussuomalaiset valtuustoryhmän puheenjohtaja.